Tekijä: Topi Viitasalo

Tuom. 8

Gideonin saavuttamat voitot saivat israelilaiset pyytämään Gideonia ja hänen jälkeläisiään hallitsijakseen. Tässä israelilaiset ensimmäistä kertaa pyytävät hallitsijaa tai kuningasta itselleen. Gideon kieltäytyy ja sanoo ”Herran tulee hallita teitä”. Gideon tiesi, että Jumalan avulla hän oli voitot saavuttanut.

Myöhemmin kansan vaatimus kuninkaasta vain yltyy.

He vaativat Samueliltakin: ”Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on. Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa, mutta Herra vastasi hänelle: ”Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.” (1. Sam. 8:5-7)

Jumalan suunnitelma on aina ollut, että hän haluaa itse olla kansansa kuningas. Mielenkiintoista on, että Jumala lopulta suostuu vastentahtoisesti ihmisten pyyntöön. Kuninkaat toivat Israelin kansalle paljon ongelmia. Kuitenkin Jumala myös käytti Israelin kuninkaita, jotka hallitsivat Jumalan tahtoa kysellen.

Meidän voi olla vaikea uskoa ja luottaa Jumalaan kuninkaana, koska emme häntä näe. Kuinka helposti mekin alamme turvata ihmisiin Jumalan sijasta. Etsimme välimiehiä, jotka johtaisivat meitä Jumalan puolesta. Näin käy helposti esim. silloin, kun Jumala käyttää voimakkasti tiettyä henkilöä työssään. Ihmisten katse ja odotus kääntyy ihmiseen Jumalan sijaan. Sitten jos tämä henkilö kaatuu uskontiellään, katuu helposti myös hänen suraajiensa usko.

Tässä Tuom. 8.luvussa näkyy, että Gideonkin lankesi epäjumalien palvontaan. Kuitenkin näyttää siltä, että hän toimi jonkinlaisena pidäkkeenä kansalle totaaliseen epäjumalien palvontaan. Gideonin kuoltua kansa unohti Jumalan ja lähti seuraamaan epäjumalia.

1. Joh. 2

”Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.” (1. Joh. 2:1) Tätä teemaa Johannes pyörittelee monesta kulmasta. Luen sen helposti niin, että minun täytyy noudattaa käskyjä, osoittaakseni tuntevani Jeesuksen. Tässä ajattelumallissa ensin tulee käskyjen noudattaminen ja sitten Jeesuksen tunteminen: Minun täytyy omalla voimallani onnistua elämään Jumalan tahdossa ja sillä ansaitsen Jeesuksen tuntemisen. Eihän se näin voi mennä!

Tämän voi lukea myös niin, että ensin tulee Jeesuksen tunteminen ja tästä seuraa se että pidämme käskyt. Käskyjen pitäminen on merkki tuntemisesta. Uskon, että tämä on oikeampi tapa ymmärtää ajatus. Jeesuksen tunteminen antaa voiman ja motivaation Jumalan tahdossa elämiseen.

”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.” (1. Joh. 5:3)
”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19)

Järjestys on oleellinen asia.

Topi

Tuom. 7

Taas tätä Jumalan logiikkaa. Jumala selvästi haluaa näyttää, että hän on liikkeellä, eikä ihmisen voima. Israelin 33 000 miehen armeija karsitaan erikoisella prosessilla 300 miehen armeijaksi ja sillä sitten lähdetään hyökkäykseen. Midianilaisten leirissä on sen sijaan väkeä ”kuin heinäsirkkoja” ja kameleitakin on ”kuin hiekkaa meren rannalla”. Oleellista ei ole se, kummalla on enemmän inhimillistä voimaa, vaan se, kenen puolella Jumala on. Israel karkottaa viholliset.

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

1. Joh. 1

Johanneksen kirjoitus on usein asioiden, välillä korkealentoistakin, ”teologista pyörittelyä”. Kirjeensä alussa hän sitoo kuitenkin kaiken konkreettiseen todellisuuteen. Hän puhuu Jeesuksesta, ”elämän Sanasta”, jonka hän on nähnyt omin silmin ja jota hän on koskettanut omin käsin. Tämä on Johanneksen julistuksen pohjana.

Sitten hän alkaa kirjoittaa hengellisistä lainalaisuuksista, joihin kaikki tämä johtaa. Toisaalta hän viittaa koko ajan näihin konkreettisiin asioihin: Jeesuksen ”veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Jeesuksen veri vuosi konkreettisesti ristillä. Kuitenkaan tuon veren vaikutukset eivät jääneet ristille. Jeesuksen veren vaikutukset ovat voimassa joka hetki ja tänäkin päivänä. Näihin vaikutuksiin pääsemme kiinni tunnustamalla syntimme ja vaeltamalla valossa. Jeesuksen veren kautta meidät on vanhurskautettu.

Yksi englanninkielinen opettaja kuvasi mitä vanhurskautettu (justified) tarkoittaa. Justified = just as if I had never sinned. Jeesuksen veri puhdistaa meidät niin puhtaaksi, kuin emme olisi koskaan tehneet syntiä. Jeesus ei koskaan tenhyt syntiä ja me saamme itseemme Jeesuksen vanhurskauden. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21)

Topi

Tuom. 6

Usein, kun Israelin kansa kärsii, se saa kuulla Jumalalta tämän saman riipaisevan perustelun tilanteelle: ”Mutta te ette kuunnelleet minun ääntäni.” (jae 10 RK-käännös) Jumala on tahtonut kansalleen hyvää, mutta israelilaiset eivät ole seuranneet hänen ääntään.

Nyt Jumala tahtoo kääntää tilanteen taas hyväksi kutsumalla Gideonin. Tämä on taas yksi niitä Jumalan logiikalla tehtyjä valintoja: Gideon on inhimillisesti huono valinta, mutta Jumalan näkökulmasta juuri oikea. Gideon on selvästi itsekin tietoinen omasta kelvottomuudestaan. Enkeli sanoo Gideonille: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” (jae 12) Voin vain kuvitella Gideonin hölmistyneen ilmeen: ”Minäkö, Herrani?” (jae 13 RK). Hän varmaan vilkuilee olkansa yli, että ketä enkeli oikein tarkoitti.

Sitten Gideon alkaa vuodattaa pettymystään Jumalaan. Miksi Jumala ei ole tehnyt ihmeitä, niin kuin joskus aikaisemmin? Miksi kansa kärsii, jos Jumala kerran on meidän kanssamme? Kovin tuttuja kysymyksiä kärsimysten keskellä.

Herra kuitenkin vakuuttaa: ”Minä lähetän juuri sinut” (jae 14 RK). Ja taas vastaus ”Minäkö? (jae 15 RK). Sitten Jumala lataa perustelun valinnalleen ja sille, että Gideon pystyy tehtäväänsä: ”Koska minä olen sinun kanssasi”. (jae 16 RK)

Kun Raamattua lukee, niin tämä on juuri se perustelu, joka annetaan kaikille voitoille ja menestykselle Jumalan tahdon toteutumisessa maan päällä: ”Koska minä olen sinun kanssasi.” Lähetyskäskyssä Jumala lupaa: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tämä on yksi niistä päivistä ja lupaus koskee sinua ja minua. ”Minäkö?”

Joh. 21

Opetin keväällä tämän luvun alusta: https://youtu.be/NwJn37ItNQg.

Nyt katseeni kiinnittyi kuitenkin luvun loppuun. Pietari ja Jeesus olivat käyneet keskustelua, jossa Jeesus oli vahvistanut Pietarin tehtävää. Sitten Jeesus kehottaa ”Seuraa minua”.

Pietari näkee Johanneksen ja kysyy Jeesukselta: ”Herra, entä hän?”. Jeesuksen vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua!”. En tiedä, miksi Pietari oli huolissaan Johanneksesta. Huolehtiko hän siitä, että pääseekö kaveri vähemmällä tai eikö tuo joudu tekemään mitään. Pietarilla ja Johanneksella oli omat reittinsä ja tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä ja Jumalan kirkastamisessa.

Vertailuun tai toisten reitistä huolehtimiseen ei meilläkään ole syytä. Se ei kuulu meille. Se on Jeesuksen ja heidän välisen keskustelun paikka. ”Seuraa sinä minua!”.

Topi