Tekijä: Topi Viitasalo

Tuom. 11

”Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme.” (Tuom. 11:24)

VT:n sotia ja alueiden valtaamisia on välillä vaikea ymmärtää.  Ehkä Ukrainan sota on antanut ymmärrystä siitä, että sota ei aina ole niin mustavalkoista. On helppo olla nyt Ukrainan puolella ”vastahyökkäyksessä”, kun katsoo tilanteen taustoja.

Jonkunlaisen näkökulman VT:n sotiin tarjoaa se, että poliittinen järjestelmä, kulttuuri ja maailmankuva olivat todella erilaisia kuin yleisesti meidän aikamme länsimaissa. Kansoilla ja sitä kautta eri alueilla oli omat jumalansa. Sodat olivat tätä kautta ”henkien taisteluja”. Sodissa katsottiin, kenen jumala on voimakkain.

Jeesus mullisti kuvaa sotimisesta:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” (Matt. 5:43-44)

”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef. 6:12)

Uudessa liitossa emme käy sotia ihmisiä vastaan. Olemme silti taistelussa rakkauden, hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja ilosanoman leviämisen puolesta. Jumalan valtakunnan kansalaisina tahdomme, että Jumalan valtakunta, eli nämä Jumalan hyvät suunnitelmat, valtaavat maailmassa alaa.

Tämä on julistuksemme, rukouksemme ja taistelumme päämäärä: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:10)

Jeesuksen omina, käymme tätä taistelua voitosta käsin.

”Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.” (Kol. 2:15)

1. Joh. 5

Nyt kun luin tämän päivän UT:n paikan, huomasin, että tämähän puhu samoista teemoista.

”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.” (1. Joh. 5:19)

Jumala loi hyvän maailman ja antoi ihmiselle tehtävän ottaa se valtaansa. Ihmisen lankeemuksessa Paha sai ratkaisevalla tavalla valtaa tässä maailmassa. Paha tuli varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan Jumalan hyvän luomistyön ja Jumalan hyvän suunnitelman. Jumala ei jättänyt kuitenkaan asiaa tähän, vaan rakkaudessaan lähetti ratkaisun:

”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.” (1. Joh. 3:8)

Vaikka olemmekin taistelutantereella, Jeesuksessa olemme jo voittajia:

”Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:1)

Topi

Tuom. 10

Välillä käy sääliksi Israelin kansaa, kun Jumala kohtelee sitä niin kovakouraisesti. Kuitenkin Jumala vain toteuttaa sitä, mitä on jo ennalta ilmoittanut. Esimerkiksi 3. Moos. 26.-luvussa ilmoitetaan hyvin selkeästi, että kuuliaisuus tuo siunauksen ja tottelemattomuus kirouksen. Kaiken taustalla on kuitenkin Jumalan hyvyys, rakkaus ja uskollisuus kansaansa kohtaan (vaikka se tuntuukin olevan välillä VT:n puolella vähän piilossa). Jumalan motiivi tulee hyvin esiin 5. Moos. 8.-luvussa:

”Hän teki näin nöyryyttääkseen ja koetellakseen sinua ja lopulta tehdäkseen sinulle hyvää.” (5. Moos. 8:16 RK)

Nöyryys on edelleenkin ratkaiseva asia siinä, että Jumalan hyvyys ja lahjat voivat virrata elämäämme. UT:kin puolella meitä muistutetaan kahteen eri otteeseen: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4:6 ja 1. Piet. 5:5)

Jumalan sydän tahtoo armahtaa ja vain odottaa, että nöyrrymme ja käännymme hänen puoleensa ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen.” (Jes. 30:18)

1. Joh. 4

”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Olen mieltänyt tämän niin, että koska Jumala on olemuksellisesti rakkaus, se on myös motiivina kaikessa hänen toiminnassaan. Kaikki kumpuaa Jumalan olemuksesta.

Joskus kuulee sanottavan: Jumala on rakkaus, MUTTA Jumala on myös pyhä; tai Jumala on rakkaus, MUTTA Jumala on myös ankara ja pelättävä. Ajattelen, että näissä lauseissa Jumalan rakkaus nähdään liian kapeasti tai hahmotetaan sen kautta, mitä inhimillisesti määrittelemme rakkaudeksi.

Itse hahmotan asian näin: Jumalan rakkaus ilmenee pyhyytenä. Jumalan rakkaus on niin tulista ja ehdotona, että se näyttäytyy ankaruutena vääryyttä vastaan. Jumalan rakkaus on niin kirkasta ja pyhää, että se aiheuttaa meissä kunnioitusta ja Jumalan pelkoa.

Jumala on rakkaus, ei muttia.

Topi

Tuom. 9

Kun epärehellisyys, vallan himo ja oman edun tavoittelu pääsevät valtaan, tulee mukana myös hänen vaikutuksensa, jota kuvataan Johanneksen evankeliumissa näin: ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.” (Joh. 10:10a). Sen näkee selkeästi tässä luvussa. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä, elämään tässä maailmassa hänen valtakuntansa kansalaisina ja lupaa: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10b)

1. Joh. 3

Jumalan näkemisellä on muuttava voima. Muutumme täydellisesti Jeesuksen kaltaiseksi, kun saamme lopulta nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Tämä tapahtuu tämän ajan lopussa.

”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1.Joh. 3:2)

Kuitenkin jo nyt olemme Jumalan lapsia ja saamme jo nyt katsella Jeesusta. Nyt kuitenkin vielä kuin kuvastimesta.

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” (1. Kor. 13:12)

Jo nyt tuolla katselemisella on muuttava voima.

”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

Pyhä Henki muuttaa meitä, kun katsomme Jeesukseen.

Topi