Tekijä: Topi Viitasalo

2. Kun. 15

2. Kor. 8

Paavali puhuu tässä luvussa antamisesta keräykseen Jerusalemin kristityille. Hän pyrkii monin tavoin vakuuttamaan korinttilaiset siitä, että antaminen on hyvä juttu. Hän kertoo, miten köyhät makedonialaisetkin ovat olleet anteliaita. Ei pakosta, vaan he pyytämällä pyysivät saada osallistua keräykseen. Tämä kumpusi makedonian uskovien ylitsevuotavasta ilosta.
Paavali vetoaa korinttilaisiin: Koska makedonialaiset ovat olleet anteliaita ja Jeesuskin on ollut antelias (jae 9), niin olkaa tekin! Sitten hän muistuttaa, että hän ei käske, mutta koettelee näin korinttilaisten rakkauden aitoutta.

Minulle nousee tästä mieleen hetki, jolloin annoin ensimmäistä kertaa rahaa Jumalan valtakunnan työhön. Olin vasta tullut uskoon. Olin ehkä kuullut jonkun opetuksen antamisesta. Sitten olin verkkopankissa ja olin syöttänyt sinne maksutiedot. Sitten mietin, klikkaanko ”maksa”. Se oli tavallaan minun rakkauteni aitouden koettelun hetki ja oikeasti kamppailin ajatuksissani: Kukaan ihminen ei näe tätä. Tämä on minun ja Jumalan välinen asia. Tässä ei ole mitään järkeä, jos Jumalaa ei ole olemassa, mutta koska uskon että Hän on, niin klikkaan ”maksa”.
Koin sen omana uskontunnustuksenani. Samalla koin iloa ja vapautta. Minusta tuntui, että jonkinlainen rahaan liittyvä kahle hellitti otettaan. Ei minun elämäni kaatunutkaan, vaikka annoinkin omastani. Elämäni turva ja pääasia ei olekaan raha, vaan Jumala. Saan olla antamalla mukana Jumalan suunnitelmissa tässä maailmassa. Mahtavaa! Jos sinusta tuntuu, että raha näyttelee liian suurta roolia elämässäsi, niin hyvä lääke siihen on antaminen.

Topi

2. Kun. 14

2. Kor. 7

Kuninkaiden kirjassa arvioidaan kuninkaita sen mukaan, tekivätkö he oikeaa vai väärää Herran silmissä. Usein väärin tekeminen on epäjumalien palvomista ja oikein tekeminen taas niiden palvomisesta luopumista ja Jumalan puoleen kääntymistä.

Tämän päivän Uuden testamentin kohta puhuu samoista näkökulmista uuden liiton puolella:
”Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle.” (2. Kor. 7:1)

Tämä jae viittaa edelliseen lukuun, jossa puhutaan siitä, että epäjumalien palvominen ja Jumalan lapsen elämä eivät kuulu yhteen.

Muistan oman uskoon tuloni jälkeen selkeän ajatuksen: Nämä tietyt asiat, jotka ennen kuuluivat minun elämääni, eivät enää kuulu siihen. Tietyt asiat eivät sovi yhteen Jumalan lapsen elämän kanssa. Ne ovat ristiriidassa sen Jumalan lapsen identiteetin kanssa, jonka olen saanut.

Jotkut asiat muuttuivat uskoon tulossa, mutta aika äkkiä huomasin, että kaikki ei ratkennutkaan ihan kertaheitolla.

Tässä esimerkki viime ajoilta. Joku painaa tai vaivaa mieltä. En oikein saa selvää, että mistä tämä oikein nousee. Näissä hetkissä olen välillä muistanut pyytää Pyhää Henkeä auttamaan selvyyden saamisessa. Usein kaiken alta on paljastunut joku vääristynyt asenne tai ajatusmalli, esimerkiksi ihmispelko tai ylpeys. Näitä voisi kutsua ajatusmaailman epäjumaliksi. Sitten kun olen saanut tunnustaa vääristymän syntinä Jumalalle ja saanut Jumalalta paremmat ajatukset tilalle, olen saanut taas vapauden ja rauhan. Joskus tämä on vienyt aikaa, mutta lopputulos on ollut hyvä. En ole kokenut, että Jumala syyttää tai painostaa minua näissä asioissa, vaan on auttamassa minua yhä suurempaan vapauteen. Hänen armonsa ja läsnäolonsa on ollut jatkuvasti mukana.

”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” (2. Kor. 10:4-5)

Taistelemme Jumalan lasten vapauden puolesta, jonka Jeesus on meille lunastanut. Matkaa saamme käydä turvallisen Jumalan armon siipien suojassa.

Topi

2. Kun. 13

2. Kor. 6

2. Kun. 13

Kuningas Joahas teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Sillä oli seurauksensa, mutta heti kun hän kääntyi Jumalan puoleen, Jumala kuuli hänen rukouksensa.

”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!” (Jes. 30:18)

Jumalan sydän meitä kohtaan on armahtaa ja auttaa. Me helposti katsomme muualle ja etsimme apua muualta. Jumala on koko ajan kädet ojossa meitä kohti ja vain odottaa, että saisi olla meille armollinen.

”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4:15-16)

2. Kor. 6

”Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: — Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” (2. Kor. 6:16)

Vanhassa testamentissa temppeli oli erityinen Jumalan läsnäolon paikka.
Tässä yksi väläys VT:n temppelin vihkimisestä käyttöön: ”Kun Salomo oli päättänyt rukouksensa, taivaasta iski tuli, joka söi polttouhrit ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin.” (2. Aik. 7:1) Temppelin käyttöön vihkimisessä uhrattiin eläimiä ja sitten Herran kirkkaus täytti temppelin.

Miten UT:n temppeli vihitään käyttöön:
”Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.
Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.” (Atp. 10:43-44)

Nyt Jeesuksen uhrin kautta meidät temppelinä puhdistetaan käyttöön. Uusia uhreja ei enää tarvita. Riittää, kun uskomme evankeliumin ja se puhdistaa ja valmistaa temppelin käyttöön. Silloin Jumalan läsnäolo, Pyhä Henki, voi täyttää temppelin.

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)

Topi