Tekijä: Topi Viitasalo

1. Sam. 25

Apt. 17

Paavali ottaa puheissaan huomioon kontekstin. Kun hän julistaa juutalaisille Tessalonikassa, hänen pohjanaan on juutalaisten pyhät kirjoitukset (eli käytännössä VT:n tekstejä). Niiden kautta hän perustelee, että ”Jeesus, jota minä teille julistan, on tämä Messias, Kristus.” (Apt. 17:3). Kun hän julistaa Ateenassa Areiopagilla, hän ottaa lähtökohdakseen heidän maailmankuvansa. Tässä tapauksessa alttarin, jolla palvotaan ”tuntematonta jumalaa”. Paavali pyrkii löytämään yhteisen maaperän, josta lähteä keskustelussa ja perusteluissa liikkeelle. Mikähän tuo maaperä olisi täällä Suomen Ateenassa, Jyväskylässä?

Ateenan jälkeen lähetysmatka jatkuu Korinttiin. Hän muistelee Korinttiin tuloaan 1. kirjeessä korinttilaisille näin:

1 Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin.
2 En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
3 Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.
4 Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,
5 jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

Paavali ei sitten kuitenkaan nojaa hyviin perusteluihin, puhetaitoon tai ihmisten viisauteen, vaan ristiinnaulittuun Kristukseen ja Jumalan Hengen voimaan. Oman kokemukseni mukaan on harvinaista, että hyvillä perusteluilla tai viisailla puheilla joku tulee uskoon. Toki niilläkin on oma paikkansa uskon esteiden poistajana. Kuitenkin puheemme ja perustelumme ovat turhia, ellei Pyhä Henki vaikuta niissä. Pyhä Henki ja hänen työnsä voi murtautua inhimillisten muurien ja kysymysten läpi. Vain Pyhä Henki voi avata ihmiselle Jumalan tuntemisen.

”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen Hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet.” (Ef. 1:17)

C.S. Lewis sanoo: ”Uskon kristinuskoon kuten auringonnousuun: en vain siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.”

Jeesuksen tunteminen avaa elämään ja sen kysymyksiin aivan uudenlaiset näköalat. Ne asiat, joihin ennen etsin järkeviä perusteluita niitä löytämättä, avautuvat Jeesuksessa. Ennen mahdottomilta tuntuneet kysymykset näyttävät toisenlaisilta Jeesuksen valossa.

Topi

1. Sam. 24

Daavidin uskollisuus Saulille on jotain uskomatonta. Saul jahtaa Daavidia ja tahtoo tappaa hänet. Nyt luolassa Daavidille tulee tilaisuus tappaa Saul. Hän leikkaa Saulin viitan liepeestä palasen. Tästäkin hän saa piston omaantuntoonsa. Kuninkaaseen, Herran voideltuun, kun ei saa koskea. Tästä nousee mieleen Pietarin ohje meillekin:

”Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.” (1. Piet. 3:9)

Jos vastaamme pahaan pahalla ja herjaukseen herjauksella, joudumme itsekin samaan suohon ja tulemme näistä huonoista asioista osallisiksi. Joudumme kostonkierteeseen, joka vie vain syvemmälle ja syvemmälle. Jos taas menemme vastavirtaan ja vastaamme pahaan ja herjaukseen siunaamalla, kierre voi parhaassa tapauksessa kääntyä hyväksi. Joka tapuksessa siunaamalla emme itse joudu osalliseksi pahuudesta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Apt. 16

Paavali tovereineen lähti uudelle lähetysmatkalle. Heitä johdatetaan erikoisella tavalla (jakeet 6-10). Ensin Pyhä Henki esti heitä julistamasta yhdessä paikassa ja sitten Jeesuksen Henki ei sallinut mennä toiseen paikkaan. Sitten Paavali saa yöllä näyn, että heidän tulee lähteä Makedoniaan ja sinne he viipymättä lähtevät.

Erikoista, että Pyhä Henki esti julistamasta Sanaa. Eikös se olisi ollut hyvä juttu? Lähetyskäskyn pohjaltahan tiedämme, että se on Jumalan tahto. Vaikka Raamatun pohjalta tiedämmekin Jumalan yleisen tahdon, näyttää siltä, että Jumala tahtoo johdattaa myös siinä, missä ja miten julistamme. Jumalan suunnitelmat olivat nyt Makedoniassa. Missä ja miten meidän tulisi tänä päivänä julistaa?

Pyhää Henkeä kuvataan tässä myös Jeesuksen Henkenä. Joskus Pyhä Henki mielletään jotenkin oudoksi ja vieraaksi ja Jeesus taas tutuksi ja turvalliseksi. Pyhä Henki on kuitenkin Jeesuksen Henki. Pyhän Hengen työ on sitä samaa työtä, mitä Jeesus teki ja tekee. Se on sitä tuttua Jeesuksen työtä. Olemme luotuja Pyhän Hengen temppeleiksi eli Hänen asumuksikseen ja Hänen täyteyttään varten. Pyhän Hengen täyteys on siis Jeesuksen täyteyttä. Pyydetään Hänen johdatustaan ja täyteyttään tähänkin päivään.

Topi

1. Sam. 23

Apt. 15

Seurakunnassa oli suuri kiista ympärileikkauksen merkityksestä. Tämä on ymmärrettävää, koska tähän asti se oli ollut selkeä merkki Jumalan kansaan kuulumisesta. Myös Mooseksen lain noudattamisen merkitys oli tapetilla. Tämäkin oli ollut tärkeä osa Jumalan kansan identiteettiä.

Jerusalemissa järjestettiin kokous näiden kysymysten ratkaisemiseksi nyt, kun pakanatkin (ei-juutalaiset) olivat tulleet mukaan seurakuntaan. Ratkaisun jälkeen lähetettiin sanansaattajia viemään viestiä alueen seurakuntiin. Viestinviejät aloittivat ratkaisusta kertomisen näillä sanoilla: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…” (Ap. t. 15:28) Pyhä Henki oli päätöksenteossa mukana.

Silloin kun seurakunnassa tapahtuu muutoksia tai murroksia, on hyvä tiedostaa, että kysymyksiä ei tulisi ratkaista pelkästään inhimillisen järkeilyn avulla. Ratkaisunteossa on ihmisten ajatusten taustalla myös hengellinen todellisuus.

Kun Pietari vastusti Jeesuksen ristille menoa, Jeesus sanoi: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:23)

Inhimillisesti näytti hullulta, että Jeesus oli menossa vapaaehtoisesti ristiinnaulittavaksi. Jeesus kuitenkin tiesi tehtävänsä ja ymmärsi sen merkityksen. Hän myös näki hengellisen todellisuuden näennäisesti inhimillisen järkeilyn takana: Saatana tahtoi saada Jeesuksen lankeamaan pois Jumalan suunnitelmista. Pietari ei ollut Saatana, vaan tässä tilanteessa Saatana yritti vaikuttaa Jeesukseen Pietarin kautta.

Yhtälailla tänä päivänä olemme alttiitta ”lankeamaan” päätöksenteossa näennäisesti vain inhimilliseen järkeilyyn. Tärkeää on tiedostaa, että taustalla vaikuttaa myös hengellinen todellisuus. Kun tänä päivänä seurakunnassa (miksei myös yksilöelämässä) mietimme ratkaisuja erilaisiin kysymyksiin, ensisijaisten kysymyksten ei tulisi olla: ”Mitähän ihmiset tästä ajattelevat? Miten pidämme kaikki tyytyväisinä? Miten eri ratkaisut vaikuttavat jäsenmäärään, rahan tuloon tai maineeseemme?”

Ensisijaisten kysymysten tulisi olla: ”Mitä Jumala tästä ajattelee? Mikä hänen tahtonsa ja suunnitelmansa on?”

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Sitten ratkaisujen jälkeen voisimme rehdisti todeta: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…” (Ap. t. 15:28)

Topi