Neh. 7, 1 Kor. 5

Neh. 7

Jumala käski Nehemiaa kirjaamaan luetteloon kaikki maahan palaneet. Ihmisiä oli hyvin vähän, mutta näin Jumala oli ilmoittanut jo aikaisemmin israelin kansalle ennen pakkoosiirtolaisuuteen joutumista. Hän oli puhunut heille, että vain jäännös palaa takaisin. Näin tapahtui nyt. Nehemian tekemä luettelointi on senkin takia tärkeää. Nehemian toimintaa ohjasi Jumalan antama käsky. Mitä Jumala tänään käskee minun tehdä? Se ei välttämättä ole mitään suurta tai edes näkyvää. Herra anna minun kuulla äänesi ja johdata tänäänkin minua.

1 Kor. 5

Korintti oli kuuluisa kaupunki moraalittomasta elämästä. Kaupungista kiersi sanan parsi: ”elää kuin korinttilainen.” Uusi seurakunta oli syntynyt tällaisen yhteiskunnan keskelle nopeasti ja seurakuntalaisille oli varmasti hieman hämärää, miten kristittynä tulisi elää. Heillä ei ollut käytössään tietenkään meidän tavalla uutta testamenttia. Kuka oli jäänyt Paavalin lähdön jälkeen opettamaan kuinka elää kristittynä? Siitä ei ole tarkempaa tietoa. Voi vain kuvitella, miten he hapuilivat etsiessään uskon elämän alkeita. Heillä oli varmasti opettajia, mutta harhaan mentiin, niin kuin luvusta voi lukea. Monia asioita piti siis opetella Paavali ohjasikin heitä oikeaan suuntaan hyvinkin voimakkaasti. mutta miksi Paavali käski näin voimakkaasti erottautua ympäristöstä? Syitä oli varmasti monia. Itse ajattelen, että Paavalin voimakas käsky oli aikaan ja paikkaan sidottu. Sillä hän halusi suojella juuri uskon löytäneitä. Heidän tuli erottaa yhteydestään äitipuolensa kanssa elävä seurakuntalainen, Hän täsmentää sitä väärää käsitystä, että seurakunnan pitäisi vetäytyä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän ohjasi korintilaisia puuttumaan vääränlaiseen elämäntapaan. Ehkä he olivat ylpeilleet vapaamielisestä suhtautumisestaan, mutta Paavali pysäyttää heidät. Alkuseurakunta joutui kamppailemaan hyvin samanlaisten ongelmien kanssa kuin mekin. Paavalin kehotus erottaa jösen yhteydestä tuntuu aika kovalta. Näin ei oikein pysty nykyisin toimimaan, emme voi mielestäni toimia alkuseurakunnan tavoin ja lähteä erottamaan ihmisiä seurakunnasta. Tarvitsemme erityistä viisautta ja rakkautta, jos aiomme puuttua lähimmäistemme elämään. Monesti tällä saralla on tullut ylilyöntejä. Kuitenkin raamattu kehottaa ohjaamaan ihmisiä pois synnin tieltä, jotta hän ei joutuisi pois Jumalan armon luota. Herra antakoon meille viisautta ja rakkautta väärin tekevää lähimmäistä kohtaan ja muistuta, että itse elämämme turvautuen Jumalan armoon. 

Mika

Neh. 6, 1 Kor. 4

Neh. 6

Nehemia joutui kohtaamaan työssään pelottelua moneen kertaan, erilaisia vääriä viestejä, mutta hän ei lähtenyt elämään niiden mukaan. Hän keskittyi tekemään työtä ja totesi, että työ saatiin päätökseen Jumalan avulla. Tässä on hyvä muistutus itselle siitä, kuinka tulisi keskittyä oleellisiin asioihin, eikä mennä mukaan kaikenlaisiin huhuihin esimerkiksi töissä tulisi keskittyä tekemiseen eikä negatiivisiin asioihin. Kun tulee vaikeita tilanteita, niin nekin voi tuoda Jumalalle ja luottaa, että Jumalan avulla saan tämän työn loppuun. Hän on mukana jokaisessa elämämme vaiheessa.
‭

1 Kor. 4

Korintin seurakunnalle on kirjoitetuista kirjeistä kaksi on tullut osaksi UT:tä. Kirjeissä näkyy kuinka Paavali ja muut seurakunnan perustajat joutuivat ohjaamaan seurakuntalaisia oikeaan suuntaan. He saivat myös osakseen  kritiikkiä, heitä vastustettiin joidenkin seurakuntalaisten puolelta ja heidän asemansa kyseenalaistettiin. Kirjeet kertovat kuinka paljon oli ongelmia, mutta muös siitä kuinka Jumala toimi seurakunnan keskellä. Tässä luvussa Paavali joutuu puolustamaan omaa asemaansa seurakunnan johtajana. Ilmeisesti jotkut väittivät hänen unohtaneen heidät. Etäisyys toi myös omia haasteita, kirjeiden perille tulossa kesti myös kauan. Paavali kertoo rohkeasti vaikeuksista, isosta kuormasta, jota joutuu kantamaan apostolina. Hän ei vain seissyt puhuja pöntön takana, puhuakin hän osaisi monta tuntia, vaan uhrasi kaikkensa kutsumukseensa. Apostolit olivat kuoleman vaarassa, kivityksissä, nälissään. Hän haastaa taitavasti korintilaisia miettimään omaa asemaansa suhteessa heihin: me olemme hulluja Kristuksen tähden, te olette viisaita, me olemme heikkoja, te olette vahvoja, teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. Kuka antaa teille erityisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? Apostolin erityisasema oli tullut Jumalalta, siihen sisältyi myös kärsimykset. Miksi he joutuivat kärsimään? En tiedä. Miksi he kestivät kärsimykset? Jumalan voimalla. Miten itse pystyisin kestämään tuollaisia kärsimyksiä? Jumalan antama erityisasema ei ollut mitenkään kadehdittava. Suuret voimateot, ihmeet ja seurakuntien perustamiset vaativat paljon. Ilman kaikkea tätä evankeliumi ei olisi mennyt eteenpäin. Herra anna sinun valtakuntasi tänäänkin tulla voimana esille. Anna meille voimaa kestää myös kaikki elämän haasteet ja vahvista uskoamme.

Mika

Neh. 5, 1 Kor. 3

Neh. 5

Nehemia sotkee nyt aika pahasti uskonnon politiikkaan. Joskus nykyään väitetään, että näin ei saisi tehdä, mutta olen kyllä eri mieltä. Jumalan valtakunta ei tule pakkovallalla kristillistämällä yhteiskunta lakien avulla. Se on Jumalan valtakunnan periaatteiden vastaista. Ajattelen, että esimerkiksi uskonnonvapaus on Jumalan valtakunnan arvojen mukaista yhteiskuntatasolla. Ketään ei pakoteta uskomaan kristinuskon Jumalaan. Jumalan valtakunta on vapaaehtoisesti sinne sisälle haluavien valtakunta.

Jumalan valtakunnan hyviä arvoja on hyvä saada vaikuttamaan yhteiskunnassa lakienkin avulla. Yksi tällainen Jumalan valtakunnan periaatteiden mukainen asia on huolenpito köyhistä.

Muistan että minua sykähdytti omissa diakonin opinnoissa, kun alettiin puhua diakonian profeetallisesta ulottuvuudesta:
”Kokonaisvaltainen diakonia ei kuitenkaan rajaudu vain avustamistyöhön, vaan siihen sisältyy myös profeetallinen ulottuvuus. Siksi kirkon tulee periaatteessa olla jopa barrikadeilla osoittamassa mieltään oikeudenmukaisuuden puolesta – eikä omien institutionaalisten intressiensä vaan kaikista köyhimpien puolesta.” (https://evl.fi/plus/kirkon-tutkimus/kirkon-diakonia-on-kapinaa-paremman-maailman-puolesta/)

1 Kor. 3

Mikä on minun vastuuni ja roolini hengellisessä työssä? Helposti ajattelen, että on minun vastuulla, miten toiset kasvavat hengellisesti. Se on siitä kiinni, miten minä johdan, opetan ja järjestelen asiat. Tämä on raskas ja ahdistava ajatus, joka kuitenkin aika helposti mönkii puseron alle. 

No eikös se sitten ole niin? Pakoilenko vastuuta, jos ajattelen, että ei se lopulta ole? Miten miellän vastuuni? Siihen liittyy johtaminen, opettaminen ja asioiden järjestely, mutta pääpaino on siinä, että Jumala toimii ja johdattaa sekä minun että muiden elämässä. Minä voin tässä jodatuksessa valmistella kasvualustoja, mutta en voi tuottaa kasvua. Minä en ole se ensisijainen toimija vaan pääpaino on Jumalan harteilla. Rukoilen, että Jumaln jodattaa siinäkin, miten johdan, opetan ja järjestelen ja sitten pyrin luottamaan, että hän tekee niin tavalla ja toisella. Varmasti tässä kaikessa on ”astian makua” ja paljonkin, mutta uskon, että kaiken minun inhimillisen rosoisuuden ja sotkuisuuden läpi Jumala on voimallinen toimimaan. 

Olen istuttaja tai kastelija ja tahdon kiinnittää oman katseeni ja johdattaa muitakin katsomaan muuttumattomaan perustukseen, Jeesukseen Kristukseen. Siitä perustuksesta nousee hengellinen kasvu (ei minun inhimillisistä yrityksistäni). Jumala antaa kasvun.

Topi