Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 1

2. Piet. 1

Daavidilla oli ainakin kahdeksan vaimoa, joista Saulin tytär Mikal ei saanut elämänsä aikana lapsia (2. Sam. 6:23). Muille seitsemälle vaimolle syntyi 19 poikaa (tässä luvussa ei ole huomioitu Daavidin sivuvaimojen synnyttämiä poikia, ks. 1. Aik. 3:1-9). Mikäli Daavidin pojat on lueteltu Raamatussa syntymäjärjestyksessä, Salomo oli Daavidin kymmenes poika, ja hänen äitinsä oli Batseba.

Daavid oli Israelin ensimmäinen kuningas, jonka valta periytyi ns. rintaperilliselle. Nykylogiikan mukaan Salomo näyttäisi ohittaneen perimysjärjestyksessä aika monta ennen häntä syntynyttä veljeä ja velipuolta. Tosin hänen veljistään/velipuolistaan ainakin Amnon ja Absalom olivat jo kuolleet ennen vallanvaihtoa. Luonnollisen perimysjärjestyksen mukaan Adonia olisi joka tapauksessa ollut ennen Salomoa. 

Batseban (ja Natanin) mukaan Daavid oli luvannut, että Salomosta tulee kuningas (jakeet 13 ja 17). Tosin Raamatusta ei löydy tätä lupausta Daavidin sanomana  ennen tätä hetkeä (Sana elämään -kommentaariraamattu 2018, s. 624), ellei sellaisen vahvistukseksi lueta Daavidin sanoja jakeessa 30. Tosin Daavidille oli jossakin vaiheessa jo aiemmin tullut Herran sana, että hänelle syntyy poika, jonka nimi on Salomo ja jonka kuninkaallisen valtaistuimen Herra pitää vahvana ikiaikoihin asti (1. Aik. 22:8-10). Näin ollen Adonian juonittelu kuninkuuden saavuttamiseksi oli tuhoon tuomittu, ja Salomosta tuli kuningas. Natanin ja Batseban piti kuitenkin olla aktiivisia, että näin kävi.

Voisiko ajatella niin, että Natanin ja Batseban toiminta oli senkaltaista, mitä Pietari kuvaa (2. Piet. 1:5-8)? Osoittivatko he uskossaan lujuutta, oikeaa tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalanpelkoa, keskinäistä kiintymystä ja rakkautta niin, etteivät he jääneet toimettomiksi? Meille tulee vielä lisäys: ”–eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää”. Näkyykö tämä meidän elämässämme – ei vaatimuksena, vaan seurauksena Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan?

Pekka

2. Sam. 24

1. Piet. 5

Miksi väenlasku oli niin suuri synti ja miksi Jumala yllytti Daavidia siihen? Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan Jumala salli Saatanan yllyttää Daavidia (vrt. 1. Aik. 21:1). Tilanne oli siis vähän samankaltainen kuin Jobin kirjan alussa (ks. Job. 1:6-12 ja 2:1-6), mutta kuitenkin sillä erotuksella, että Jumala salli Saatanan koetella Jobia, kun taas tässä kohdassa Jumala salli Saatanan yllyttää Daavidia vääriin tekoihin.

Väenlaskussa olisi pitänyt olla kyse kutsunnoista eli asevelvollisten kartoittamisesta sotaa varten (vrt. 4. Moos. 1:2, 26:2), mutta nyt Israelin kansa sai elää rauhassa, joten mitään syytä väenlaskulle ei ollut. Daavid halusi vain ”ylpeillä maastaan ja sotajoukkonsa suuruudesta” (Sana elämään -kommentaariraamattu, 2018, s. 616). Daavid ei siis toiminut Pietarin sanojen mukaisesti (1. Piet. 5:5): ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nyörille hän antaa armon.”

Paavali kehottaa nöyrtymään Jumalan väkevän käden alle ja heittämään kaikki murheet hänen kannettavakseen sekä pitämään mielen valppaana ja valvomaan (jakeet 6-8), koska Saatana yrittää kaikin tavoin sotkea ja sekoittaa Jumalan hyvät suunnitelmat. Kristittyjen yhteinen tehtävä on pysyä uskossa lujina ja vastustaa Saatanaa ja hänen juoniaan. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkein tärkeintä ja keskeisintä on katsoa Jeesukseen. Hän varmasti antaa meille herkkyyttä tunnistaa ne tilanteet, joissa on syytä vastustaa sielunvihollista, ja varustaa samalla meidän voimallaan ja viisaudellaan näihin tilanteisiin.

Pekka

2. Sam. 23

1. Piet. 4

Onko Daavidin sotureilla ja Pietarin ajatuksilla mitään yhteistä? Daavidin soturit taistelivat Daavidin valtaistuimen ja Israelin kansan puolesta. He olivat valmiita kärsimään ja laittamaan henkensä alttiiksi maansa ja hallitsijansa puolesta. Sitä, tekivätkö he tämän pakon edessä vai vapaaehtoisesti, ei kerrota. Sitäkään, oliko kyse hyökkäys- vai puolustussodasta, ei kerrota. Tässä kohdassa esitellään sankaritekoja, mutta ei mainita millään tavoin sodan mielettömyyttä, seurauksia ja kärsimyksiä.

Ihmiskunnan historia on valitettavasti paljolti sotien historiaa. Kuten hyvin tiedämme, tälläkin hetkellä soditaan ympäri maailmaa. Jostakin luin, että maailmassa on parhaillaan menossa noin 130 aseellista konfliktia. Ihmisten näyttää olevan todella vaikea elää rauhassa keskenään. Asioista ollaan montaa mieltä, ja pahimmillaan erimielisyyksiä aletaan ratkoa aseiden ja väkivallan avulla. Surullista, niin surullista…

Kun tätä ajattelee, niin Pietarin sanat, jotka vaikuttavat aluksi aika raskailta, alkavatkin elää uudella tavalla. Ymmärtääkseni ihmisten elämään kaikkialla liittyy enemmän tai vähemmän kipu, kärsimys ja kuolema. Niillä on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta yksikään ihminen ei voi niiltä kokonaan välttyä eikä pääse niitä pakoon. Pietarin ajatus osallisuudesta Kristuksen kärsimyksistä (jae 13) alkaakin tuntua lohdulliselta, kun miettii, minkä vuoksi Jeesus kärsi. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, opetti, kohtasi ihmisiä, rukoili, paransi ja teki hyvää. Tähän meitäkin kutsutaan. Pietari mainitsee tekstissä erilaisia työkaluja, joita voimme käyttää: rukous, rakkaus, vieraanvaraisuus, armolahjoilla palveleminen, ilo, riemu ja Jumalan Henki.

Herra Jeesus, varusta meidät lahjoillasi, että voimme kohdata tämän maailman hädän ja kärsimykset osallisina sinun kärsimyksistäsi tehden hyvää (1. Piet. 4:19)!

Pekka