Kategoria: Luemme Raamattua

Neh. 10

1 Kor. 8

Toisen ihmisen huomioon ottaminen on yksi uuden testamentin keskeisistä sanomista. Mitä tahdotte teille tehtävän tehkää se toiselle. Tieto siitä, että epäjumalat eivät olleet mitään ei vapauttanut heikomman lähimmäisen huomioon ottamisesta. Rakkauden piti ohjata tässäkin ihmisen tekemistä eikä tiedon. Tieto voi viedä tuhoon heikon omantunnon kanssa kamppailevan ihmisen. Tässä tapauksessa kyse oli epäjumalanpalveuksessa käytetyn lihan syömisestä. Kristityllä oli lupa syödä lihaa, mutta jos teko johti heikomman ajatukseen, että hän voikin palvella epäjumalia, niin silloin tieto on johtanut tekoja eikä rakkaus. Mitkä ovat tekoja, jotka voivat johtaa heikon omantunnon omaavan lähimmäisen tekemään syntiä? Näitä pitää itse miettiä omissa ratkaisussa. Tärkeintä huomioida lähimmäinen ja toimia rakkauden eikä tiedon mukaisesti. ”Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.” Tässä lauseessa jotenkin kiteytyy tietynlainen ehdottomuus suhteessa itseen ja suhteessa lähimmäiseen. Taas kerran muistutus siitä kuinka kristittynä tule elää muut huomioiden.  Helppoahan se ei ole ja voi olla usein hyvinkin hankalaa, mutta voisiko olla kuitenkin hyvä aina välillä pohtia omia tekoja suhteessa lähimmäiseen. Herra ohjatkoon sinun rakkautesi tekojani.

Mika

Neh. 9

1 Kor. 7

Miltä tuntuu, kun naimaton ihminen tulee neuvomaan, miten sinun tulisi elää vaimosi kanssa? Tässä naimaton Paavali antaa neuvoja naimisissa oleville ja sitä miettiville. Ensimmäinen neuvo oli miehelle. Miehen tulee huolehtia avioliiton velvollisuuksista, samoin vaimon. Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa naisen asema oli hyvin paljon erilainen kuin nykyisin. Tasa-arvosta ei puhuttu, enemmänkin nainen oli miehen omaisuutta. Tätä taustaa vasten Paavalin neuvot nostavat naisen asemaa miehen tasolle. Molempien pitää huolehtia toisesta. Hän menee vieläkin pidemmälle: ”Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.” Miltä lukijoista on tuntunut ja mitä reaktioita tämä on saanut aikaan? Mitä itse mietin? Tämä kertoo kuinka syvään siteeseen avioliitto perustuu. Kahden ihmisen täydellisen kietoutumisen toiseen, erottamattomaan yhteyteen sidottuna. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, jota kuulee opetettavan yksilöä korostavassa yhteiskunnassa. Olisko tämä todellista tasa-arvoa avioliitossa?

Avioliitto on vahva side, jota ei tulisi rikkoa. Paavalikin viittaa, että toisinaan näin vain käy. Hän haluaisi säästää ihmisiä avioliiton huolilta ja toivoi muillekin naimattomuuden lahjaa. Hän pystyi keskittymään vain pelkästään Jumalan palvelemiseen eikä hänen tarvinnut huolehtia puolisosta. Olihan hänellä paljon huolia niin kuin mainitsee kirjeissään. Hän kantoi huolta eri seurakunnista eikä varmaan kaikki koettelemukset olleet mitään helppoja kohdata. Mitä tarkoittaa hänen neuvonsa pysyä asemassa, joka ihmisellä oli kutsun saatuaan? Mieleeni tulee taas yhteiskunta, jossa Paavali eli. Ihmiset olivat sidottuja luokkiinsa, ainakin heidän mahdollisuutensa muuttaa asemaansa olivat heikot. Kristinuskon puhe samanarvoisuudesta muutti tietysti Paavalin oman suhtautumisen pakanoihin. Hän itse oli joutunut ylittämään ison raja-aidan menemällä halveksittujen pakanoiden luokse, elämään heidän kanssaan. Tätä taustaa vasten Paavalin sanat tuntuvat hieman kummalliselta. Olikohan hänen ajatuksensa rauhoittaa tilannetta esimerkiksi uskovan orjan ja omistajan välillä? Hän ei ainakaan ajanut mitään vallankumous agendaa. Hän ei villinnyt uskovia minkäänlaiseen kapinaan tai oman asemansa muuttamiseen. Hän vain korosti, että orjanakin voi elää onnellisena Jumalan lapsena. Jumalan lapsena orja oli yhtä arvokas kuin isäntänsä. Hän korosti isännän olevan Kristuksen orja ja orjan vapaa Kristuksessa. Voisiko tämä olla hyvä neuvo, jos murehdin siitä ettei minulla ole kaikkea mitä jollakin muulla on. Voisinko tyytyä siihen mitä minulla on ja olla onnellinen siinä? Olenhan kaikesta ulkonaisesta asemastani huolimatta Jumalan rakas lapsi.

Mika

Neh. 8

Jumalan sanan nälkä, sellaiset sanat tulevat mieleen tästä luvusta. Miten se ilmeni? Kansa kuunteli opetusta monta tuntia, he lukivat tekstiä selittäen ja opettaen, sana kosketti heidät, se jätti heihin jälkensä. Miten on minun sanan nälkäni? Kosketa Herra sanallasi minua, anna sen tulla todeksi joka päiväisessä elämässä. Anna minulle sanan nälkä, halu lukea, tutkia ja oikeasti pysähtyä pohtimaan sinun sanojasi tänäänkin.

1 Kor. 6

Paavalin sanat riitelijöille: “Saisitte hävetä!” kuvaavat hänen suoraan sanomisen tapaansa. Hän meni suoraan asiaan kuvaannollisesti läimäyttäen kämmenelle kasvoilla. Herätkää, älkää lähtekö riitelemään keskenänne. Teidän pitäisi nähdä toisenne veljinä. Älkää riistäkö toisianne, ratkaiskaa keskenään riitanne. Siinä on hyvä neuvo meillekin, toki lain mukaisia valitusteitä saa käyttää, mutta olisiko tilanteesta riippuen hyvä ottaa etäisyyttä ja jäädä mieluummin tappiolle kuin alkaa raskasta oikeusprosessia. Tilanteesta tietysti riippuu nämä asiat.

Paavali puhuu suoraan myös siitä kenenkaltaiset kuuluvat Jumalan valtakuntaan. Hän ei kiertele, vaan sanoo asiat suoraan. Koko kirjeen sävy on hyvin paimentava, ohjaava. Meidän yksilökeskeisessä yhteiskunnassa kirjeen elämää ohjaava sävy voi ahdistaa. Joku lukija voi kysyä, miksi Paavali on niin ahdasmielinen. Tällaisiakin tulkintoja on esitetty ja esitetään. Jos raamattu on minulle Jumalan sanaa, niin silloin haluan noudattaa sen antamia ohjeita. Uskon, että ohjeiden takana on kaikkivaltias rakastava Jumala, joka haluaa meille vain hyvää. Kaikkeahan en pysty noudattamaan, mutta Jumalan antamalla voimalla se on mahdollista. Kun uskon rakastavaan Jumalaan, niin uskon hänen antamien ohjeiden olevan meidän parhaaksi. Jumalan valtakunnassa on oikeastaan kyse Jumalan kunniasta. Paavali sanoo: tuottakaa ruumiillanne Jumalalle kunniaa. 

Kaikki on luvallista. Olisiko helppoa, jos lause ei olisi jatkunut. Millainen seurakunta olisi silloin ollut Korinttissa tai millainen kristinusko olisi ollut alusta asti. Nyt näemme mitä kaikkea ”kaikki on luvallista” lause tuo kirkon elämään. Paavali kuitenkin jatkaa, en saa minkään itseäni hallita. Hän vielä kysyy ettekö te muka tiedä, ettette omista itseänne? Ruumiimmekin kuuluu Jumalalle, olemme Pyhän Hengen temppeli. Ruumiillakin tulee tuottaa kunniaa Jumalalle. Aika pysäyttäviä sanoja meille, jotka olemme tottuneet siihen, ettei meidän elämäämme kukaan saa puuttua. Jumalan valtakuntaan kuuluminen tuo rajoja, mutta ne ovat rakkauden rajoja. Näin uskon.

Mika