Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 7

Kun eilen ihmettelin temppelin kokoa, niin yhden vertauskuvan sille saa Salomon palatsista, jossa jo yksi rakennus oli yli kaksi kertaa suurempi. Ei siis mikään massiivinen pytinki sekään, mutta sivurakennuksineen ja pylvässaleineen palatsialue oli temppeliin verrattuna ihan toista luokkaa. Kyllähän temppeli kaikkine kullattuine astioineen ja tarvekaluineen oli todella hieno ja yltäkylläinen, mutta silti minulle jäi sellainen vaikutelma, että Jumalan huone oli kuninkaan huoneeseen verrattuna pieni ja vaatimaton.

En usko, että Salomo rakentaessaan itselleen temppeliä isomman palatsin, ajatteli olevansa Jumalan yläpuolella. Hän todennäköisesti ajatteli, että tuollainen temppeli  kuvasti parhaiten Jumalan olemusta. Kuten eilen totesin, Jumalan asumus muistutti enemmän puutarhaa kuin palatsia. Meidän Jumalamme ei välitä suuruudesta ja loistosta, joten meidänkään ei pitäisi.

Joh. 4

Johanneksen evankeliumi kertoo siitä mitä käytännössä tarkoittaa evankeliumin alussa olleet lauseet: 

Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.  Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Tässä luvussa Jeesuksen ottaa vastaan samarialainen nainen. Syy siihen, miksi Jeesus ylipäätään tapasi hänet oli se, että hän halusi vältellä konflikteja fariseusten kanssa. Siinä siis toteutui lause: ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”.  Mutta ei tämä kaivolla yksin vettä hakemassa ollut nainen vaikuttanut kovin todennäköiseltä seuraajalta hänkään.  Juutalaiset eivät olleet samarialaisten kanssa tekemisissä, mutta kaikesta päätellen tämän naisen kanssa ei ollut tekemisissä kukaan muukaan. Kuka olisi arvannut, että juuri hänestä tulisi evankelista, jonka ansiosta koko kaupunki tuli Jeesuksen luokse? Tämä on juuri sitä arvaamattomuutta, mistä puhuttiin eilisessä luvussa. Tuuli tosiaan puhalsi missä tahtoi ja sen vaikutuksen pystyi havaitsemaan, mutta ennakoida sitä ei voinut.

Tämä luku opettaa, että jos emme näe Jumalan Hengen toimintaa, niin ongelma on usein meissä itsessämme. Ennakkoluulomme ja -asenteemme estävät meitä näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tuntemissamme ”samarialaisissa naisissa”.

Marko

1. Kun. 6

Salomon temppeli oli aika pieni:  vajaa 30 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Kooltaan se on verrattavissa vaikkapa Jyväskylän kaupunginkirkkoon ja sillekin se taitaa jäädä toiseksi. Kun ottaa huomioon, että silloisessa Israelissa oli vain yksi temppeli, niin tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut mikään massatapahtumapaikka. Temppeli miellettiin Jumalan asumuspaikaksi ja sellaisena se vertautui lähinnä erämaavaelluksen aikaiseen ilmestysmajaan. Periaatteessa sinne saivat mennä vain papit ja hekin tiukan protokollan mukaan. Sanoin periaatteessa, koska muutamat kuninkaat taisivat tätä sääntöä kyllä rikkoa.

Olen lukenut jostain, että temppeli kuvasi paratiisia. Sen vuoksi sen koristelussa käytettiin paljon luontoaiheita. Tässä mielessä temppeli kuvasi kaipuuta alkuperäiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Minua puhutteli se, että Israelissa oli rakennus, joka kutsui ihmisiä Jumalan luo. Sääli vain, että sisälle pääseminen ei ollut mahdollista.

Joh. 3

Nikodemos oli oppinut mies, mutta Jeesuksen kanssa hän joutui tyytymään oppipojan asemaan. Ajatus uudestisyntymisestä on kyllä vaikea ymmärtää, jos ei ole siihen koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen täytyi olla myös aika vaikea ottaa vastaan. Siihen sisältyy vihje siitä, että koko siihenastinen elämä on jotain, joka pitäisi vaihtaa uuteen ja aloittaa ihan alusta. Nikodemos oli arvossa pidetyssä asemassa ja hän oli varmasti nähnyt paljon vaivaa siihen päästäkseen, joten täytyy kysyä, että kuinkahan houkuttelevaa oli ajatus tulla jälleen lapseksi.

Uudestisyntymiseen sisältyy mielenkiintoinen arvaamattomuuden tuntu: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” 

Tämä lause piti Jeesuksen elämässä hyvin paikkansa. Hänen omat opetuslapsensakin olivat usein täysin kuutamolla siitä, mitä Jeesus tekee tai sanoo seuraavaksi. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että nykypäivänä Jeesuksen seuraajat ovat usein hyvinkin ennalta arvattavia. Onkohan se merkki siitä, että Jumalan kuuntelu on jäänyt liian vähälle?

Marko

1. Kun. 5

Tässä luvussa on kaksi osaa. Ensin kuvaillaan Salomon rikkauksia ja viisautta. Toisessa osassa valmistellaan temppelin rakennustöitä.  Mitäs tästä nyt sitten sanoisi?

Salomon hovin kuluttama ruokamäärä vastasi käsittääkseni kokonaisen kaupungin tarpeita. Hyvin meni muutenkin, sillä tekstissä Salomon ajasta annetaan iloinen ja seesteinen kuva. Maa oli vauras ja eli rauhassa naapuriensa kanssa. 

Minulla on ristiriitainen olo tämän tekstin äärellä. Salomo on toisaalta esimerkki siitä, kuinka omaisuutta voi käyttää hyvään. Esimerkiksi temppelin rakentaminen oli iso ja kallis projekti, joka ei olisi ollut mahdollista ilman vaurautta. Toisaalta Salomon superylellinen elämäntyyli tuntuu aika kohtuuttomalta. Suurin osa tuloista taisi mennä hovin ylläpitoon ja tavallinen kansa jäi osattomaksi.

Tästä syystä en voi pitää tätä  esikuvallisena. Varsinkin, kun tätä lukiessa tuli mieleen Jeesuksen sanat kedon kukkasista. Hänhän sanoi, että Salomo kaikessa loistossansa ei ollut niin vaatetettu kuin ne. 

Joh. 2

Vanhan testamentin luvun tavoin tämäkin luku jakautuu kahtia. Siinä on kaksi hyvin erilaista tapahtumaa. Ensin Jeesus pelastaa Kaanaan häät ja sitten ajaa temppelistä ulos rahanvaihtajat ja uhrieläinten kaupustelijat. Äkkiseltään näistä kahdesta on vaikeaa löytää mitään yhteistä. Ensimmäinen tapahtui salassa ja toinen julkisesti. Toinen on ns. ihme ja toinen ”arkinen” konflikti. Kumpikin tapahtuma päätyy kuitenkin toteamukseen, että se lisäsi opetuslasten uskoa. Toinen tosin vasta myöhemmin, Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Yhdistävä tekijä kuitenkin löytyy, kun vähän kaivaa pintaa syvemmältä. Molemmat tapahtumat kertovat Jeesuksen auktoriteetista ja siitä, että se on jotenkin salattua. Kaanaan häissä se oli toki opetuslapsille ilmeistä, mutta asiasta ei tehty numeroa. Muut häävieraat eivät edes tienneet, että Jeesus oli muuttanut veden viiniksi. Temppelin puhdistamisen yhteydessä juutalaiset kysyivät saman tien Jeesuksen valtuuksia. Sen ajan yhteiskunnassa sai tehdä yhtä ja toista, kunhan vain joku oli antanut siihen luvan. Jeesuksen vastaus viittasi ristin tapahtumiin. Hänen auktoriteettinsa oli peräisin Isältä ja lopullinen todistus siitä oli se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Johanneksen evankeliumia pidetään usein helposti lähestyttävänä. Johannesta kutsutaan rakkauden apostoliksi ja kukapa ei rakkaudesta tykkäisi. Siinä on kumminkin toinenkin puoli. Se todella haastaa meitä ottamaan kantaa. Olemmeko valmiita hyväksymään ja ottamaan vastaan Jeesuksen? Jeesuksen ylösnousemus todisti Jeesuksen vallasta vastaansanomattomasti, mutta vain niille, jotka uskoivat siihen. Muille Jeesuksen kuolema oli vain surkea orjille varattu loppu ja heille Jeesuksen auktoriteetti oli täysin piilossa alusta loppuun asti. 

Marko