Kategoria: Luemme Raamattua

Neh. 14

Kommentoin vielä Nehemian kolmannentoista luvun loppua sillä tähän on tullut ylimääräinen luku. Nehemia joka oli toiminut kansan hyväksi ja ponnistellut jälleen rakennuksen ja vielä tärkeämpääbjohdattamaan kansan paluun Jumalan yhteyteen elämään Hänen säädöstensä mukaan. Kaiken tuon jälkeen hän pyysi Jumalaa muistamaan tuon kaiken hänen hyödykseen. Hän on esimerkki siitä kuinka käyttää johtamisen lahjaa ja elää Jumalle omistautunutta elämää. Huomenna saman aikakauden tapahtumissa mennään persiaan Esterin tarinaan.

1 Kor. 12

Minusta kohdassa on hienoa, kuinka siinä kerrotaan monista Jumalan antamista lahjoista. Viime keväänä, kun erilaisia tehtäviä käytiin läpi Jyväskylän Kohtaamispaikan opetuksissa, ei keskitytty siihen, millainen yksilö olisi hyvä opettaja, johtaja tai profeetta ja ketkä seurakunnasta on valittu siihen, vaan siihen, kuinka profeetallisuus, opettaminen ja muut tehtävät voivat ilmetä yhteisössä ja kuinka niitä voi toteuttaa.

Lahjat ja palvelutehtävät ovat seurakunnan rakentamista varten. Minua helpottaa ajatus, ettei kyse ole siitä, olenko riittävän hyvä tai pystyvä tai onko Jumala antanut juuri minulle jonkin yliluonnollisen lahjan, vaan siitä, että koko seurakuntana ja pienemmissä uskovien ryhmissä voimme keskittyä siihen, että kaikille lahjoille on tilaa ja että palvelen niillä lahjoilla, joita minulle on annettu.

Elli

Neh. 13

1 Kor. 11

Kun elämme eri kulttuureissa, meillä on eri tapoja. Läntinen, yksilökeskeinen kulttuuri ohjaa ajattelemaan vain sitä, mikä itselle tuntuu parhaalta. Korintissa olevat kristityt elivät oman kulttuurinsa keskellä. Siellä oli juutalaisia, joiden keskuudessa naiset peittivät aina hiuksensa pyhissä tilaisuuksissa (kuten ortodokseilla ja joillain muilla juutalaisryhmillä on edelleen tapana), ja kreikkalaisia, joilla kaikilla ei ollut yhtä tiukkoja käsityksiä.

Korintossa naisten avoimet hiukset olivat epäsoveliaat, ja lyhyeksi leikatut hiukset naisilla sekä pitkät hiukset miehillä olivat yleisiä pakanatempelien prostituoiduilla. Paavalin mukaan seurakunnan sisäinen yhteys ja se kuva, jonka seurakunta antaa muille Jumalan seurakunnasta, ovat tärkeämpiä kuin yksilön oma päätös hiustyylistä.

Meillä on eri kysymykset nykyään, mutta edelleen sama ajatus siitä, millaisen kuvan annamme Jumalan seurakunnasta ja aiheutammeko turhaa jakoa seurakunnan sisällä, koskee tätäkin päivää.

Ehtoollisessa heillä oli samankaltainen ongelma. Aterialla, jonka Jeesus asetti, tuotiin omia leipiä ja viinejä niin, että osa söi vatsansa täyteen ja joi viiniä juovuksiin asti toisen jäädessä nälkään. He eivät jakaneet omastaan, vaan näin halveksivat seurakuntaa ja nolasi­vat ne, joilla ei ollut varaa ruokaan.

Paavali ohjeisti heitä juhlimaan ja syömään kotonaan sekä varomaan syömästä ehtoollista kelvottomasti. Seurakunnan yhteys ja ehtoollisen pyhyys ovat tärkeitä.

Elli

Neh. 12

1 Kor. 10

Israelin kansan elämä ei ollut mitenkään esimerkillistä luvattuna kansana. Heidän esimerkkinsä tuodaan tässä jopa varoituksena meille. Paavali luettelee tässä luvussa muutamia asioita, jotka johtavat poispäin Jumalan valtakunnasta. Niiden harjoittaminen ei kuulu kristityn elämään, Paavali luettelee muutamia esimerkkejä Israelin eli Paavalin oman kansan historiasta. Hän mainitsee siveettömyyden, epäjumalan palvelemisen, Herran kärsivällisyyden koetteleminen. Näillä teoilla oli seurauksena kuolema. 

Paavali käyttää aika voimakkaita esimerkkejä, jotka tuovat itselle jopa pelkoakin Jumalan hylkäämisestä. Pitää kuitenkin muistaa, että Jumala armahti ne israelilaiset, jotka kääntyivät hänen puoleensa poispäin noista teoista. Ne taas jotka jatkoivast synnin tekemistä kohtasivat kuoleman. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa. Paavali muistuttaa, että varoitukset on tarkoitettu oikealle tielle ohjaamiseksi. Hän muistuttaa että kiusauksia tulee, mutta ne eivät ole ylivoimaisia, hänellä on aina valmistettu pois pääsy siitä. Jumala on jokaisen kiusauksen hetkellä meidän kanssamme, kun turvaamme häneen saamme voiman ja armon. Vielä täytyy muistaa ettei Jumala ole kiusaaja. Meitä kiusaa oma syntisyytemme, mutta Jumalan voima on suurempi kuin syntisyytemme.

Luvun lopussa muistutetaan jälleen siitä kuinka meidän tulisi elää lähimmäinen huomioiden: en etsi omaa etua, vaan muiden parasta, jotta he pelastuisivat. Kaikkien kanssa tulisi pyrkiä tulemaan toimeen. Se ei ole aina helppoa ja  vaatii työtä itsensä kanssa. Olen huomannut, että siihenkin Jumala antaa kärsivällisyyttä ja viisautta. Toki konflikteja tulee, mutta nekin pitäisi pystyä ratkaisemaan. Työyhteisössä ei ole aina itselle mieluisia ihmisiä ja yhteentörmäyksiä tulee, mutta nekin pitäisi pystyä selvittämään. Itse olen huomannut, että oman virheen rehellinen myöntäminen usein auttaa sdisn ratkaisemisessa. Herra anna tällekin päivälle voimasi kestää kiusauksia. Vahvista voimallasi meitä ja varjele kaikelta pahalta. 

Mika