Kategoria: Luemme Raamattua

1. Aik. 8

Oman äitini puolen suvusta on olemassa sukupuu, joka ulottuu muistaakseni pari sataa vuotta taaksepäin. Aika lyhyeltä ajalta minulla on kontakti tähän sukupolvien ketjuun. Kun sukupuuta katselee, niin ajatukset kiinnittyy taakse päin siihen, missä omat juuret on ja minkälaista elämää omat esivanhemmat ovat eläneet.

Israelilaisilla oli tämä juurien näkökulma sukuluetteloissa vahvana ja sen myötä omaa identiteettiä rakennettiin: Olemme lähtöisin Aadamista, joka on lähtöisin Jumalasta (kts. 1.Aik.1:1). Israelilaisten sukupuussa oli kuitenkin myös katse tulevaisuuteen. Jumala oli antanut lupauksia tämän kansan esivanhemmille, jotka eivät olleet sukupuussa vielä tähän mennessä toteutuneet.

Matt. 1

Uusi testamentti alkaa sukuluettelolla alkaen Abrahamista ja päättyen Jeesukseen, lupausten ultimaattiseen täyttymykseen.

Sukuluettelon nimiin kätkeytyy elämäntarinoita, jotka eivät ole aina niin ruusuisia. Esim. ”Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo” (jae 6) Tässä kerrotaan suoraan, että Daavid sai lapsen Urian vaimon kanssa eli toisen miehen vaimon kanssa. Olisihan tilanteen voinut ohittaa tai kertoa, että Daavidin vaimo Batseba synnytti Salomon. Tämäkin olisi ollut totta. Tässä taas esimerkki siitä, että Raamattu on rosoinen ja raatorehellinen kirja, joka ei väistä kerronnassa ”sankareidenkaan” töppäilyjä. Jeesuksen sukujuuret ei tee poikkeusta.

Ehkäpä tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että mekin saamme olla rehellisiä myös töppäilyistä. Se ei ole este sille, että Jumala voi toimia ja käyttää. Ehkäpä ennemmin päinvastoin. Hän on Immanuel – Jumala meidän kanssamme meidän rosoisen elämän ja maailman keskellä.

Topi

1. Aik. 7

Ilm. 22 

Saankin aloittaa oman viikkoni Raamatun lopusta ja huomenna hypätään Uuden testamentin alkuun. 😀

Ilm.22 alussa saamme nähdä väläyksen Jumalan lopullisesta valtakunnasta. Hän on lunastanut meidät, Jumalan palvelijat, ja asettanut sille paikalle, joka alun perin oli meille suunniteltu. Jumalan palvelijohin viitataan luvussa näin: ”He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” (Jae 5). Samalla kerrotaan, että palvelijat palvelevat Jumalaa ja Karitsaa, jotka ovat valtaistuimella. Tähän viittasi Eliaskin viime torstain raamattukommentissaan: Jeesuksen tähden pääsemme osaksi kuninkaallista sukuluetteloa, valtakunnan perillisiksi.

Tämä on kuva alkuperäisestä Jumalan suunnitelmasta, johon Jeesus on lunastanut meidät takaisin. Raamatun viimeisestä luvusta palaamme siis Raamatun ensimmäiseen lukuun:
”…täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa…” (1.Moos. 1:28)

Jumala asetti ihmisen vallitsemaan luomakuntaa. Tämän oli tarkoitus tapahtua Jumalan yhteydessä, häntä palvellen. Lankeemuksessa ihminen irtautui tästä yhteydestä alkoi vallita omillaan, käärmettä kuunnellen ja Vihollisen valtakunta pääsi valloilleen.

Mitä tämä tarkoittaa meille Jumalan lunastamille, ”jo nyt – ei vielä” Jumalan valtakunnassa, eläville? Varmasti montaakin asiaa. Ainakaan emme ole passiivisia pelastuksen odottelijoita. Meillä on aktiivinen rooli elää Jumalan valtakuntaa todeksi jo nyt. Saamme luottaa siihen, että Jumala on valtuuttanut meidät tähän, ei omassa voimassamme, vaan hänen yhteydessään, häntä kuunnellen ja Pyhän Hengen voimassa.

Tähän meidän nykyiseen tai tulevaan hallitsevaan rooliin Raamattu viittaa monessa kohdassa:
Ilm. 1:6; 5:10; 20:6
1.Piet.2:5 ja 9
Luuk. 22:29-30; 19:12-27; 12:32
1.Kor. 6:2-3
2.Tim. 2:12,
Dan. 7:18, 22 ja 27
Ps. 115:16.…

”Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.” (Room. 5:17)

Hallinta on Jeesuksen ansiosta ja on hyvä muistaa myös Jeesuksen malli hallitsemiselle: Hän asettui palvelijan rooliin ja pesi opetuslasten jalat.

Topi

1. Aik. 6

Kuudes luku on Aikakirjojen pisin luku. Riippuen käännöksestä siinä on joko 66 tai 81 jaetta. Jälkimmäisessä tapauksessa viidennen luvun jakeet 27-41 ovat osa kuudetta lukua, mutta muun muassa -92 käännöksessä nämä jakeet on sisällytetty viidenteen lukuun, jolloin Leevin jälkeläisten luettelo alkaa jo viidennen luvun loppupuolella ja jatkuu kuudennen luvun loppuun. Joka tapauksessa Juudan jälkeläisten tapaan siis myös Leevin jälkeläiset saavat paljon palstatilaa.

Leeviläisille asetettiin erityinen rooli Israelissa. Heidän tehtävänään oli omistautua Jumalan palvelukselle. Leevin sukuhaara käydään läpi hänen kolmen poikansa, Gersomin, Kehatin ja Merarin, kautta. Leevin jälkeläisille annettiin myös tiettyjä tehtäviä sen perusteella, kenestä näistä kolmesta pojasta he polveutuivat.

Toisin kuin muut heimot, leeviläiset eivät saaneet omaa erillistä aluettaan luvatusta maasta, vaan heille osoitettiin tiettyjä kaupunkeja kaikkien muiden heimojen alueilta. Heidät siis hajautettiin koko luvatun maan alueelle, jolloin erityiseen Jumalanpalvelustehtävään osoitetut saattoivat olla jokaisen heimon keskellä, kaikille saavutettavissa, hoitamassa niin uhri- kuin ylistystehtäviä, temppelin käytännöllisiä ja ylläpitotehtäviä sekä opettamassa lakia. Leeviläisille osoitetut kaupungit ja laidunmaat käydään läpi luvun loppuosassa, luvusta 39 eteenpäin.

Luvussa käydään läpi esimerkiksi muusikoiden ja laulajien, kuten Aasafin ja Heemanin, erityistä tehtävää. Heemaniin viitataan muualla ainakin psalmissa 88 ja Aasafin psalmeja on useampiakin. Tämä muistuttaa ylistyksen ja ihmisten siihen johtamisen tärkeydestä. Tämän lisäksi käydään läpi esimerkiksi Aaronin jälkeläisten uhritehtäviä ja tehtäviä kaikkeinpyhimmässä.

Jokaisella leeviläisellä perheellä oli oma tietty roolinsa, jonka Jumala oli heille asettanut. Jumalalle vaikuttaa olevan siis tärkeää se, että erilaisiin tehtäviin on asetettu omat erilaiset nimetyt tekijänsä. Kun Jumala selkeästi välittää rooleista, meidän on hyvä myös uudessa testamentissa kiinnittää näihin huomiota. Esimerkiksi Paavali käy erilaisia seurakunnan jäsenten rooleja ja seurakuntajärjestystä läpi muun muassa 1 Kor. 12 ja 14 luvuissa sekä Room. 12 luvussa.

Systemaattinen ja perinpohjainen Leevin sukuhaaran käsittely oli varmasti pakkosiirtolaisuudesta tulleille (ja myös nykylukijoille) tärkeä ja kokonaisvaltainen muistutus Jumalanpalveluksen ja tähän liittyvien tehtävien tärkeydestä ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Uuden testamentin perusteella myös meiltä kysytään tänä päivänä kuuliaisuutta omaan, Jumalan asettamaan tehtäväämme seurakunnassa ja perheessä, mihin Jumala kutakin meistä kutsuukin.

Ilm. 21 

Ei enää kipua, ei enää tuskaa. Ei enää kyyneileitä, ei enää murhetta. Ei enää vaivaa, ei enää sortoa, ei enää kuolemaa. Kaikki entinen on kadonnut, kaikki on luotu uudeksi. Kellä on jano, saa vettä elämän veden lähteestä. Uusi Jerusalem, jossa valoa ei enää tarvita, koska Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppuna on Karitsa. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Tämä on voittajan palkinto.

Tuohon kirjaan nimensä saaminen ja voittajan palkinnon vastaanottaminen, se on mahdollista meille jokaiselle Jeesuksen Kristuksen kautta. Kuinka hyvä Jumala voikaan olla ja kuinka hyviä asioita hän tahtookaan meille antaa.

Elias