Kategoria: Luemme Raamattua

Miika 4

Tätä aikaa odotan. ”Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoita sotataitoja.” (Miika 4:3). Tällä hetkellä maailmantilanne on aivan toinen. Sotavarustelu ja panostukset puolustusteollisuuteen vain kasvavat eri puolilla. Rukoillaan, että tämäkin Jumalan lupaus käy toteen samalla tavalla kuin Miikan kirjan muut ennustukset.

1. Kor. 5

Hengellinen ja hillitön samaan aikaan. Pastori ja tutkija Erkki Koskenniemen sanoin Korintin seurakunta oli herkullinen yhdistelmä rikasta hengellisyyttä ja hillittömyyttä. Jumalan antamat armolahjat kukoistivat Korintissa ja niitä käytettiin runsaasti. Toisaalta Koritin satamakaupungin hillittömyydet olivat löytäneet tiensä myös seurakuntaan. Yksi räikeimmistä synninteon muodoista oli seksin ostaminen temppeliportoilta ja 1. Korinttilaiskirjeen 5. luvussa mainittu tilanne, jossa joku seurakuntalaisista eli avoimesti seksisuhteessa äitipuolensa kanssa. 

Pieni määrä pilaa kaiken. Jokainen leipuri tietää, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Paavali sanoi suorin sanoin, että jos hellimme syntiä, oli se mitä tahansa, ajan myötä se valtaa koko olemuksemme. Ja jos avoimesti synnissä elävä ihminen toimii seurakunnan täysivaltaisena jäsenenä, leviävät vaikutukset myös muuhun seurakuntaan. Onko sitten parempi tehdä syntiä salassa? Me kaikki teemme syntiä; toisten synnit vain ovat helpommin nähtävissä ja helpompi tuomita ulkopuolelta. Pastori Jukka Norvanto sanoo asiasta viisaasti Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan: Paavalin opetus kohdistuu uskovien seurakuntaan, jonka jäsenet itse haluavat oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja elää sen mukaan. Opetus ei koske seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä ja heidän syntejään (1. Kor. 5:11 – 13). Toisaalta synti, on se mitä tahansa, vaikuttaa uskovaan ja seurakuntaan yhtä lailla tuhoavasti (vrt. 5:11). Kolmanneksi, me kaikki taistelemme syntiä vastaan. Norvannon mukaan seurakunnan ja toisten uskovien tulee kaikin puolin tukea ja auttaa syntinsä kanssa taistelevia uskovia. Mutta jos uskovaksi tunnustautuva Jeesuksen opetuslapsi ei halua luopua synnistään ja laittaa normit uusiksi, hänen elämäntapansa tulisi tuomita.

Heli

Miika 3

Miika syyttää jerusalemilaisia epärehellisyydestä. Pinnalta katsoen he olivat hurskaita Herraan luottavia ihmisiä, mutta oikeasti Jumala oli heille vain väline. On aivan aiheellista kysyä, uskoivatko he edes oikeasti Jumalaan. Niin kyynisesti Hänen sanojaan kaupusteltiin. Toinenkin mahdollinen selitys ihmisten käytökselle on toki olemassa. Se ei tosin ole sen parempi. Se on nimittäin se, että ihmiset kuvittelivat jotenkin omistavansa Jumalan. He pitivät itsestään selvänä että Herra oli heidän puolellaan, sillä olihan Israel valittu kansa. Tuollaisesta itseriittoisuudesta ei ole pitkä matka ajatukseen, että he myös pystyivät muita kansoja paremmin ymmärtämään Jumalan ajatuksia. Tai jopa hallitsemaan niitä. 

Mielenkiintoista Miikan kirjassa on nimenomaan epäoikeudenmukaisuuteen keskittyminen. Uskonnolliset tavat eivät häntä niinkään kiinnostaneet, vaikka uhrikukkulat taidettiinkin mainita ensimmäisessä luvussa. Köyhien ja heikommassa asemassa olevien sortaminen oli merkki siitä, että ihmiset olivat hylänneet Jumalan. Ihmisten omatunto ei enää toiminut, koska Jumala oli lakannut olemasta elävää todellisuutta ja kadonnut heidän mielestään jonnekin taka-alalle. Tässä mielessä Miikan kirja toimii varoituksena myös meille. 

1. Kor. 4

Edellisen luvun pääsanoma oli se, että Paavali ja muut apostolit olivat vain osasia isommassa rakennusprojektissa. Tässä suhteessa he eivät eroa muista kristityistä, sillä heillä on vain erilainen kutsumus. Paavali kirjoittaa, että korinttilaisiin verrattuna hänen elämänsä oli monin verroin raskaampaa. Paavali vihjaa, että korinttilaiset saattavat tehdä tästä vääriä johtopäätöksiä. Ulkoinen menestys ei ole syy ylpistyä. Tosin taitaa olla niin, että Paavalin mielestä ulkoista menestystä ei kannata edes tavoitella. Hän nimittäin sanoo olevansa korinttilaisten hengellinen isä ja kehottaa heitä pitämään omaa elämäänsä esimerkkinä. Hänen elämänsä kyllä vaikuttaa aika hurjalta. Paavali tiivistää olevansa koko maailman kaatopaikka! 

Paavali puhuu rehentelijöistä. Onkohan tämän luvun vuodatus itseasiassa tarkoitettu heitä vastaan? Hengellisyydestä ei saa tulla kilpatannerta. Kristillisyydessä kilpailu on älytöntä, koska meillä ei edes ole kunnon mittatikkua, millä sitä voisi vertailla. Ainoa oleellinen asia on kuuliaisuus omalle kutsumukselle, mutta senkään aitoutta ei oikein pysty toisesta näkemään. 

Marko 

Miika 2

Miika käy hyökkäykseen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Siihen(kin) aikaan oli ongelmana rikkauden kasaantuminen. Se ei tapahtunut aina kauniisti tai rehellisesti. Syystä tai toisesta ihmiset olivat päätyneet sellaiseen tilanteeseen, että he joutuivat luopumaan pelloistaan ja taloistaan. Luvulle annettu otsikko viittaa köyhyyteen, mutta teksti puhuu kyllä itse asiassa enemmän vallan väärinkäytöstä. Tekstin seasta paistoi silmiin tämä mielenkiintoinen ajatus:

Tavoittelemalla toisten ihmisten omaisuutta me siis estämme Jumalan tahtoa toteutumasta heidän elämässään. Samalla estämme muita ihmisiä nauttimasta Jumalan lahjoista ja olemaan niiden avulla hyödyksi muille. Meillähän on taipumus ajatella, että koska Jumala on kaikkivaltias, niin Hänen tahtonsa toteutuu joka tapauksessa. Näin ei kuitenkaan aina käy, kuten tämäkin kohta osoittaa. Jumala on antanut myös ihmisille valtaa, jotta he voisivat hallita yhteistyössä Hänen kanssaan.  Omaa etuaan ajava ja köyhiä sortava despootti vääristää tämän kuvion. Tästä syystä ihmisten on myös vaikeampi nähdä Jumalan rakastavia kasvoja. Miikan aikana tämä merkitsi myös sitä, että Juuda ja Israel eivät toimineet oikein Jumalan edustajina. Näiden kansojen piti olla todistukseksi koko maailmalle.

1. Kor. 3

Kuten aikaisemmista luvuista on käynyt ilmi, usko Jeesukseen on hyvin monitahoinen asia. Se laittaa koko maailmankuvan uusiksi. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja Paavali vertaakin sitä talon rakentamiseen. Ja ennen kuin siihen vaiheeseen edes päästään, niin pitää purkaa vanhaa ja kaivaa perustus. Tekstissä sanotaan värikkäästi, että ensin pitää tulla hulluksi, jotta voi tulla viisaaksi. Tämä prosessi oli Korintissa vielä alussa. Siksi he kilpailivat vielä keskenään ja jakaantuivat erilaisiin kuppikuntiin. 

Taustalla oli ymmärrettävä pyrkimys saada selville, kuka apostoleista eli Paavali, Apollos vai Pietari, oli parhaiten perillä asioista. Niin, kuka heistä oli lähimpänä Jumalaa.  Paavali vastaa tähän sanomalla aluksi, että korinttilaiset eivät oikeastaan ole vielä edes kuulleet hänen todellisia käsityksiään. Hän on puhunut heille vahvasti yksinkertaistaen, koska kulttuurierot olisivat muuten tulleet väliin ja estäneet heitä ymmärtämästä. He olisivat jopa saattaneet käsittää jotkin asiat kokonaan väärin. Pienille lapsillekin syötetään aluksi maitoa ja vasta myöhemmin kiinteää ruokaa. Paavalin osa taloprojektissa oli ollut perustuksen laskija. Se perustus oli Jeesus Kristus ja tietenkin äärimmäisen tärkeä asia. Mutta talo ei ollut vielä valmis.

Missään vaiheessa ei siis ollut tarkoitus, että korinttilaisista olisi tullut Paavalin seuraajia.  Apostolin tehtävä Korintissa oli vain väliaikainen. Tarkoitus oli, että he kasvaisivat ja seisoisivat omilla jaloillaan. Sen vuoksi oli suureksi hyödyksi nähdä erilaisia kristittyjä. Paavali, Apollos ja Pietari olivat omanlaisiaan ihmisiä niin persoonaltaan kuin myös opetukseltaan. He painottivat eri asioita. Pienessä mittakaavassa he edustivat samaa kuin Jeesuksen kaksitoista opetuslasta. Jos olisimme olleet paikalla kun Johannes, Tuomas tai Matteus julistivat, niin varmasti olisimme havainneet eroja heidän puheessaan. Tietenkin on tärkeää huomata, että kyse on samasta Jeesuksesta. Mutta jos kaikki olisivat samasta puusta veistettyjä, niin kuvamme Hänestä olisi yksiulotteinen. Sanoma Jeesuksesta on sanoma ihmiseksi tulleesta Jumalasta ja sen on tarkoitus sulautua osaksi meitä ja meidän persoonaamme. Sen vuoksi on monta tapaa olla kristitty, eikä kenelläkään ei ole monopoliasemaa. Itse asiassa me tarvitsemme toisiamme, koska vain yhdessä olemme Kristuksen ruumis.

Marko