Kategoria: Luemme Raamattua

Dan. 7

UT:n teksteissä Paavalia vastaan käydään oikeutta. Danielin kirjassa kerrotaan, miten lopulta “oikeus istuu tuomiolle” eli lopullinen oikeus tapahtuu.  Danielin kirjassa kerrotaan, miten Ihmisen Poika, eli Jeesus, saa vallan ja hänen valtakuntansa on iankaikkinen.

Myös me, korkeimman pyhät, saamme periä tuon valtakunnan (jae 18). ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32)

Usein ajattelemme, että tulevassa lopullisessa Jumalan valtakunnassa sitten vaan lepuutetaan ja otetaan rennosti. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä tulee olemaan jotain hommiakin.

Me olemme mukana jakamassa oikeutta. (jae 22) “Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?” (1. Kor. 6:2)

Olemme mukana hallitsemassa tässä valtakunnassa (jae 27). Hän on tehnyt meidät kuningaskunnaksi, kuninkaalliseksi papistoksi ja tulemme hallitsemaan maan päällä. (kts. mm. Room.5:17; 1.Piet.2:9; Ilm. 1:6; 5:10 ja 20:6). Jeesus lupaa opetuslapsilleen valtaistuimia ja hallintavaltaa. (Matt. 19:28) Talenttiverauksessa uskollinen palvelija palkitaan suuremmalla hallintavastuulla. (Luuk. 19:17)

Joskus meillä on taipumus vältellä vastuuta, mutta Jumalan valtakunnassa palkitaan suuremmalla vastuulla. Oletko sinä valmis tällaiseen palkkiosysteemiin?

Ajattelen, että yksi merkittävimmistä kristityn kasvun alueista on kasvaminen yhä suurempaan riippuvuuteen Jumalasta. Tämän kasvun kautta, Jumala voi palkita suuremmalla vastuulla. Silloin kunnia menee sinne, minne se kuuluu ja palkittava ei muserru vastuun alla, koska hän luottaa sen painon Jumalalle.

“En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta” (2. Kor. 3:5)

Apt. 24

Paavalista esitetään liioiteltuja, valheellisia ja väritettyjä syytöksiä. Kun joku halutaan tuomiolle, niin keinoja ei kaihdeta. Taustalla ei ole lopulta totuuden ja oikeuden etsiminen, vaan oman agendan edistäminen ja vihollisen mustamaalaaminen. Ikävä kyllä, tämä haiskahtaa aika pahasti myös meidän aikamme keskustelukulttuurilta. .

Näin toimittiin Jeesuksenkin kanssa.

“Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi.” (Matt. 26:59)

Tämä oli kymmenestä käskystä unohtunut: “Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.” (2. Moos. 20:16)

Ollaan me, Jumalan valtakunnan edustajat, tässä asiassa vastakulttuuri.

Topi

Dan. 6

Apt. 23

Sekä Danielia että Paavalia vastaan hierotaan salaliittoja, jotta heidät saataisiin päiviltä. Molempien kohdalla vaino nousi siitä, että he kiinnittivät luottamuksensa ja elämänsä elävään Jumalaan. Molemmissa tilanteissa maallinen johto tahtoi pelastaa nämä Jumalan miehet, mutta muut vastustivat. Lopulta Paavalin pelastaa roomalaisen komentajan väliintulo. Danielin pelastaa enkelien läsnäolo leijonien luolassa.

Paavalinkin tilanteeseen liittyy yliluonnollisia elementtejä. Kaiken myrskyn ja salajuonien keskellä Herra itse tuli ja rohkaisi Paavalia. Tämä oli varmasti merkittävä hetki. Hän sai vahvistuksen, että Jumala on hänen puolellaan ja pelastaa hänet. “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Paavalia vastustavat ryhmittymät, fariseukset ja saddukeukset, yrittivät yhdessätuumin saada myös Jeesuksen kiinni harhaopista ja valehtelusta ja vastustivat häntä ankarasti. Jeesus kehotti välttämään fariseusten ja saddukeusten hapatusta eli oppia (Matt. 16:12).

Saddukeukset edustivat sangen maallistunutta ja poliittisesti värittynyttä uskontoa ja valtaa, joka piti temppelipalvelusta tärkeänä, mutta ylösnousemus ja muut yliluonnolliset elementit kiellettiin.

Fariseukset taas edustivat uskonnollista ja lain noudattamista korostavaa valtaa, joka kyllä uskoi yliluonnolliseen, mutta torjui Jeesuksen ja hänen toimintansa.

Vaikka nämä ryhmittymät olivat monissa asioissa keskinäisissä kiistoissa, niin yhteinen vihollinen, Jeesus, yhdisti heitä.

Ehkä tänäkin päivänä Jeesusta ja hänen valtakuntaansa nousee vastustamaan poliittisia ja uskonnollisia valtoja, mutta seurataan me Jeesusta, vaikka joskus se aiheuttaisi vihaa, pilkkaa ja vainoa.

Löytyypä Raamatusta tällainenkin “ihana” lupaus: “Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12 33/38-käännös) Joten mahdollisen vainon ei tarvitse yllättää meitä. Uskon, että Herra ilmestyy sen keskellä rohkaisemaan, niin kuin hän ilmestyi Paavalillekin.

Topi

Dan. 5

Apt. 22

Vanhan testamentin luku: Jumala palauttaa pienelle paikalle muitakin kuin omiaan. Monille nousukausi päättyy täysrysähdykseen. Toisille ihmisille tapahtuu myös jotain “outoa”. Nämä ovat niitä hetkiä joissa Jumala kutsuu ihmisiä takaisin. Ja näissä hetkissä olisi hyvä että näillä ihmisillä olisi Jeesukseen uskova ihminen lähellä, joka voisi opastaa oikeaan suuntaa. Mietin että olenko elänyt niin että minun puoleeni käännyttäisiin? Olenko elänyt niin että olen saanut kosketuksen ja luonut luottamuksen näihin joita Jumala kutsuu (ja koettelee). Entä sinä?

Uuden testamentin luku: Paavali kertoo todistuksensa. Kun vuodet vierivät, niin uskon alkuvaiheen tapahtumat hämärtyvät (ainakin minulla). Kun sitten olen niitä muistellut, kirjoittanut ja kertonut eteenpäin niin Jumalan läheisyys, huolenpito ja rakkaus on palannut mieleen. Kuten tämän päivän tekstistä huomamme, niin Paavalin todistus on hyvin tiivis. Monesti aikaikkuna tarinamme kertomiseen ei ole pitkä. On siis syytä muistella ja hioa tarinaamme matkastamme Jeesuksen kanssa. Millainen on sinun tarinasi?

Siunattua kevättä,

—Tomppa