Kategoria: Luemme Raamattua

Sak. 8

Tämä luku koskettaa tunteita. Lupaus kuulostaa uskomattomalta ihmisille, jotka elävät sota-alueella. Kaupungissa, jossa soditaan, miehet kuolevat varsin nuorina. Lapset eivät selviä nälästä, ja niiden jotka selviävät, ei ole turvallista olla kaupunkialueilla. Lähes kaikilla on pulaa ruuasta ja työnteko ja palkan maksu keskeytyvät. Monet viljelykset tuhoutuvat. Aikakaudesta riippumatta sodan seuraukset ovat hirveitä. Jumala kertoo kansalleen, että hän salli kärsimyksen, mutta hän lupaa myös tuoda rauhan. Hänellä on siihen voima ja valta. Jumala haluaa asettaa kansansa kaikille kansoille merkiksi siunauksestaan. Hän haluaa näyttää voimansa kaikille kansoille oman kansansa menestyksen kautta.

”Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”

2. Kor. 11

Paavali on kärsinyt paljon. Hän ei kuitenkaan surkuttele kokemuksiaan vaan luottaa Jeesukseen. Hänelle on luvattu palkka taivaassa. Niinpä hän voi ylpeillä kokemuksillaan. Hän ei ainoastaan kärsi fyysisesti kipua, nälkää ja uupumusta, vaan myös sisäisesti. Hän on heikko ja huolissaan. Häntä polttaa, kun joku lankeaa. Ei käy kateeksi.

Minua tämä ”vuodatus” muistuttaa siitä, ettei meidän kuulu vertailla itseämme muihin. Ei arvostella toisia, eikä surkutella itseä. Jokaiselle meistä on oma kutsu ja oma elämän mittainen tie. Koemme eri asioita. Joidenkin elämä on täynnä vaikeuksia. Joillakin on paljon siunauksia. Joillakin paljon molempia. Meidän tulee kuitenkin kunnioittaa ja tukea toinen toisiamme ja vahvistaa toistemme uskoa. Siinä Paavali on hyvä esikuva. Kaiken keskellä ja kärsimyksistä huolimatta hän halusi palvella Herraa ja lähimmäisiä.

Anna

Sak. 7

”Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.”

Vaikka Jumala halusi kansansa uhraavan ja viettävän juhlia hänen kunniakseen, ne eivät olleet itse tarkoitus. Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, joten jos haluamme elää hänen kunniakseen, meitä kutsutaan elämään pyhää ja oikeudenmukaista elämää. Sydämen kovettaminen on huono asia. Mietinkin usein nykykulttuuria, joka korostaa yksilöä ja ihmisen kovuutta. Ei muka saisi olla naiivi tai liian herkkä. Olen kuullut, että liikaa hymyily voi antaa vaikutelman, että on yksinkertainen. (Päätin silti jatkaa hylyilemistä.) Ei olekaan ihme, että ihmiset ahdistuvat tai masentuvat. Jumalan arvot ovat onneksi erilaisia. Hän korostaa yhteyttä, hyvyyttä, laupeutta ja sydämellä muiden kohtaamista. Tällainen elämä kuulostaa paljon palkitsevammalta ja merkitykselliseltä. Tavoitellaan sitä!

2. Kor. 10

”Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.”

Joskus on vaikeaa tunnistaa, milloin kannattaa kuunnella ylempiarvoisia ja olla kuuliainen ja milloin taas pitää kiinni omista ajatuksistaan ja siitä, miten uskoo. Korintin seurakunnassa epäonnistuttiin tässä. He olivat tapakeskeisiä ja ahdaskatseisia silloin, kun heidän olisi pitänyt kuunnella Paavalia ja Jeesusta. He olivat kritisoineet Paavalia ja kyseenalaistaneet hänen asemansa, ehkä uskonsakin. Tässä luvussa Paavali puolustaa omaa asemaansa seurakunnalle. Hän vetoaa mm. siihen, että hänen puheensa ja tekonsa ovat yhtenäisiä. Hän tuo esille yhteytensä Kristukseen ja vetoaa tämän hyvyyteen ja laupeuteen. Paavali jopa kertoo elävänsä itsekin hyvyyttä ja laupeutta. Hän on seurannut Kristusta. Rohkeaa puhetta. Tätä kohti voimme pyrkiä.

Yhteistä molemmille Raamatun luvuille on elämä yhteisönä Kristuksen yhteydessä . Siihen meidät on kutsuttu. Siitä seuraa paljon hyvää!

Anna

Sak. 6

2. Kor. 9

Paavali jatkaa opetusta lahjoittamisesta ja kannustaa seurakuntaa antamiseen. Jakeessa 6: joka niukasti kylvää, niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kummallinen matematiikka! Vähennyslaskussahan suuri vähentäjä pienentää erotusta. Nyt onkin luvassa laskun lopputulos, joka on suhteessa annetun määrään.

Elämme runsaan materian keskellä. Tunnistan ajatuksen, jossa ”materialistin onni on seuraavan tavaran takana”. Ehkä myös seuraavan pääomatulon tai muun saatavan takana.

Oma kokemukseni antamisesta on (en voi leuhkia suurilla summilla), että se vaikuttaa kulutustottumuksiini ja suhteeseeni materiaan. Toisinaan olen tehnyt ns. löytöjä ja arvellut olevani johdatettu näissä hankinnoissa. Olen joskus kysynyt itseltäni, mitä minulta puuttuu, kun olen elämän aikana antanut. En tunnista mitään puutetta.

Rohkeasti kylvämään, Jumalan outoa matematiikkaa saamme ihmetellä tänään.

Pirkko