Kategoria: Luemme Raamattua

Sak. 5

2. Kor. 8

Tässä luvussa Paavali kannustaa Korintin seurakuntaa antamiseen. Paavali mainitsee esimerkiksi Makedonian seurakunnan, joka antoi vähästään. Jokaiseen seurakuntaan kuulunee sekä niukemmin toimeentulevia että varakkaampia ihmisiä. Paavali neuvoi antamaan sen mukaan kuin kullakin oli, ei sen mukaan kuin ei ole. Tarkoitus oli tasata varallisuuden jakautumista (jae 13).

Tälle jakamisen ajatukselle, tasaukselle perustuu sosiaaliturvamme. Jos se ei kata, vapaaehtoinen jakaminen edellyttää ihan tuoretta rakkauden ja laupeuden työtä. Tarvetta lienee oppia jakamaan.

Brunssikirkko meillä KohtaamisPaikassa pienimuotoisesti mallittaa tätä jakamisen mahdollisuutta. Kuka toi pöytään ja mitä toi ei ole oleellista, vaan yhdessä syöminen yhteisestä pöydästä on tärkeintä.

Rohkeutta antaa ja lahjoittaa tänään, sen mukaan kuin on.

Pirkko

Sak. 4

2. Kor. 7

Paavalilla oli ollut masentuneisuutta. Hän oli saanut lohdutusta Tituksen tulosta ja toisaalta siitä, mitä Tituksella oli ollut kertoa Korintin seurakunnasta ja saamastaan vastaanotosta. Lohdutusta Paavali tarvitsi ulkoapäin tuleviin ahdistuksiin ja sisältäpäin tulevaan pelkoon.  Lohdutusta tarvitsevia on paljon.  Miten moni olisikaan lohdutettu, kun ottaisi vastaan Jeesuksen kautta saatavan armon, sitä myöten toivon ja kokemuksen, ettei ole sittenkään ihan yksin. Rukouspalvelu seurakunnassa voisi tuoda uutta näköalaa, ainakin kuulluksi tulemisen kokemuksen. Jotain tällaista Tituksellakin oli antaa. Paavali sai yhteyden kokemusta ja hyviä uutisia.

Lohtua päivääsi jotakin kautta, jos sen tarve on tänään jopa erityisen suuri.

Pirkko

Sak. 3

2. Kor. 6

Paavali listaa melkoisen määrän koettelemuksia, joissa hän oli työssään ollut. Tämä listaus on osa sitä tavoitetta, että hän vakuutti tehtävänsä oikeutusta korinttilaisille, joista jotkut eivät pitäneet Paavalin asemaa ja sen myötä sanomaa vastaanottamisen arvoisena (näin tulkitsen). Paavalin viesti vaikuttaisi olevan, ettei hän ilokseen kiertele, ei tämä hänen sanomansa ole leikin asia. On tässä vaivaa nähty ja koettu!

Oletko joskus löytänyt itsesi vähättelemästä jonkun hengellistä työtä, puhetta, kannanottoa? Ehkä olemme ainakin vain ihmetelleet, mistähän tuossakin on kyse. Tällaisissa tilanteissa ja ajatuksissa kannattaa siirtyä ajattelemaan toista ihmistä uuden luomuksen mukaan ja luottaa, että Jumala valvoo sanaansa. Me emme tiedä, missä uran ja kasvun vaiheessa kukin on tai missä myllytyksessä tuo toinen juuri on.

Voimia on luvattu tänäänkin Jumalan palvelustehtävään, vaikka olisi hätää, häpeää, vankilaa, villitsijöitä ympärillä, murhetta ja valvomista.

Pirkko