Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 132

Psalmi puhuu Herralle sijan löytämisestä, Herran asumuksesta ja asuinpaikasta. Vanhassa testamentissa temppeli oli erityinen Jumalan läsnäolon paikka. Uuden testamentin puolella sanotaan, että  ”Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.” (Ap. t. 17:24)

Mutta itse luomassaan temppelissä, nimittäin ihmisessä, hän asuu. ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” (1. Kor. 6:19)

Herra etsii edelleen sijaa, asumusta ja asuinpaikkaa. Ruumiimme ja elämämme saa olla tällainen paikka.

Jumalan läsnäolon paikka on erityisellä tavalla se, kun me temppelit kokoonnumme yhteen ylistämään Jumalaa.

Olkoon KohtaamisPaikka tämmöinen Jumalan läsnäolon sija ja asuinpaikka.

Ilm. 1

Tässä kuvataan hieman toisenlainen Jeesus kuin se, johon olemme kirkkotaiteessa tottuneet. Jakeesta 13 eteen päin kuvataan kirkastettua Jeesusta, jonka nähdessään Johannes tipahtaa maahan kuin kuolleena. Ilmeisesti Jeesuksen pyhyys ja kirkkaus on jotain sellaista, jonka edessä ihminen menee veteläksi.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, tämä Jeesus on ulkomuotonsa takana se tuttu luonteeltaan lempeä ja rakkaudellinen Jeesus. Hän koskettaa Johannesta ja sanoo: ”Älä pelkää”.

Tulee hetki, jolloin kaikki näkevät Jeesuksen. Hekin, jotka olivat häntä ristiinnaulitsemassa (jae 7). Tästä tulee se vaikutelma, että kaikki näkevät hänen ”todellisen luonteensa”.

Me saamme turvata hänen pyhyytensä edessä siihen, että hän ”rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme” (jae 5). Saamme odottaa hänen kosketustaan ja sanoja ”älä pelkää”.

Topi

Ps. 131

Nöyryys ja levollisuus kulkevat käsi kädessä.

Juud. 1

Kirjoitukset läpi Raamatun pyrkivät ohjaamaan meitä pysymään oikealla tiellä. Tähän liittyy myös asioiden arviointia siitä, mikä kaikki ohjaa Jumalan tahdon suuntaan ja mikä vie siitä pois. Arviointia tehdään ainakin seuraavilla kriteereillä:

1. Puolustetaan oikeaa oppia. Edustaako joku opetus totuutta. Meille peruspilarina ja ohjenuorana tässä on Raamattu ja tiivistelminä uskontunnustukset. Avuksi voi olla myös kirkkohistoria ja jo käyty teologinen työskentely eri kysymysten parissa.

2. Lisäksi arvioidaan erilaisia johto- tai opetustehtävissä olevia. Edustavatko nämä elämällään Kristusta. Mitä ihmisten elämä, työ tai toiminta saa aikaan. Selvältä vaikuttaa, että kaikki Jumalan palvelijat ovat vajavaisia ja töppäilevät, mutta jos elämä tai opetus aktiivisesti vie toiseen suuntaan kuin Jumala tie ja rikkoo seurakuntaa, niin tällöin tähän puututaan.

3. Pyritään myös arvioimaan, missä hengessä joku toimii. Toimiiko hän Pyhässä Hengessä, pelkkään ihmisviisauteen nojaten tai jonkun muun hengen vaikutuksesta. Suoritetaan siis hengellistä arviointia. Pyritään harjoittamaan henkien erottamista ja pysymään Pyhän Hengen tiellä.

Arvioinnin ei kuulu johdattaa meitä harhaoppien metsästykseen ja virheiden kyyläämiseen. Tähän keskittyminen vie lopulta ihan väärään suuntaan. Mutta meitä kutsutaan olemaan hereillä. ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:21) Keskitytään hyvään.

”Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään.” (jakeet 20-21)

Topi

Ps. 130

Jumalan odottaminen on ollut viime aikoina pinnalla oleva asia. Siihen liittyy kaksi näkökulmaa: Keneltä odotan (1) ja odotukseen liittyvä aika (2).

1. Odotukseni kohdistuvat Jumalaan: Turvaan häneen, luotan hänen toimintaansa, odotan hänen voimansa vaikuttavan ja odotan asioihin ratkaisua ennen kaikkea häneltä.

2. Jumala kutsuu ja johdattaa meitä odotuksen aikaan. Asiat eivät aina tapahdu heti. Joudun elämään jännitteessä Jumalan lupauksen ja sen toteutumisen välisessä ajassa. Kaipaan Jumalaa. Riipun hänessä ja hänen lupauksissaan. Hän on luotettava. Kaipa tässä jännitteessä eläessä tapahtuu kasvua, jota ei muuten tapahtuisi.

3. Joh. 1

Meidänkin keskuudestamme on lähtenyt matkaan ihmisiä Kristuksen nimen tähden (kts. jae 7). Esimerkiksi Puhalaisten perhe Kreikkaan. Meidän velvollisuutemme on antaa heille tukemme (kts. jae 8). KohtaamisPaikkana olemme sitoutuneet rukoilemaan heidän puolestaan ja kohdennamme kaikki jumalanpalvelusten kolehdit lähetystyölle (tällä hetkellä Puhalaisten työlle). Näin mekin osallistumme työhön totuuden hyväksi (kts. jae 8).

Tykkään ajatella antamista sijoittamisena Jumalan valtakuntaan. Se mihin sijoitamme, etenee ja kasvaa. Tämä pitää meidät oikeassa kurssissa. Kun suuntaamme resursseja itsestämme ulospäin, se voi joskus vähän kirpaista, mutta sen kautta saamme kokea vapautta, siunausta ja merkitystä.

Topi