Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 116

Joh. 11

Psalmi 116 puhutteli minua paljon. Meillä on Jumala, jota on helppo rakastaa. Hän kuulee pieniäkin pyyntöjä, vaikka emme ansaitsekaan. Saan olla yksinkertainen (jae 6 käännöksessä 33/38) tai avuton ja voimaton (92 käännös). Kirjoittaja on kokenut suuria haasteita ja vaaraa, mutta Jumala on sen keskellä varjellut. Kirjoittajan kiitollisuus näkyy psalmissa vahvasti.

Minun elämäni on ollut haastavaa lähiaikoina ja olokin ollut synkkä. Jumala on kuitenkin ollut armollinen ja osoittanut huolenpitoaan minusta huolimatta. Huomasin yhtenä päivänä, että tarvitsin villakangastakin. Olin menettänyt sisäilmaongelmien vuoksi mieluisan takin ja päätin nyt vuosien jälkeen hankkia uuden. Kaupoissa tai netissä ei kuitenkaan ollut sellaista kuin etsin. Mietinkin sitten, millainen olisi ihanteellinen takki ja pyysin Jumalalta, että löytäisin sen kirpputorilta. Pyysin siis hyväkuntoista villakangastakkia, jossa on huppu ja vetoketju, ja joka ei ole musta. Menin yhdelle kirpputorille ja siellä se oli. En meinannut uskoa todeksi.  Bonuksena oli vielä sininen väri ja hyvälaatuisuus. Rukousvastaus antoi minulle iloa pitkäksi aikaa ja vahvisti luottamusta Herraan. Haasteiden keskellä muistin, että Jumala on kanssani ja haluaa minulle hyvää.

Johanneksen evankeliumi on kirja, joka tämänkin luvun osalta tekee sen mitä varten se on kirjoitettu. Eli Joh. 20:31 mukaillen ”uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus ja että meillä olisi elämä Hänen kauttaan”. Uskominen tuossa tarkoittaa jatkuvaa uskomista, eli koskee meitä vanhoja kristittyjä jotka edelleen haluamme uskoa. Minun uskoani vahvistaa se, kuinka vahvasti Jeesuksen Jumaluus loistaa koko kertomuksen ajan.

• Jeesus sanoo, että tällä sairaudella on tarkoitus. Että Jeesus tulisi kirkastetuksi (eli me näkisimme kuka ja millainen Jeesus on, huomio kohdistuisi Jeesukseen).
• Mainitaan kuinka Maria voitelee Jeesuksen jalat ja kuivaa ne hiuksillaan (tästä lisää huomenna)
• Martta tunnustaa Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, jo ennen kuin Lasarus herää!
• Kuolleen herättäminen henkiin on tunnusteko, joka täyttää profetioita ja todistaa Jeesuksen Jumaluudesta. On ihanaa kuinka yksityiskohtaisesti Lasaruksen herättäminen kerrotaan. Se on fakta ja kerrottu sellaisena. Se on myös mahdollista edelleen.

Jeesuksen tunnusteot ovat niin merkittäviä ja näkyviä, että hänet päätetään tappaa ennen kuin kaikki uskovat häneen. Ajattelen, että taustalla vaikutti osaltaan, että Jumalan laki ja ohjeet olivat nousseet hengellisillä johtajilla tärkeämmiksi kuin yhteys Jumalaan. Meilläkin on se vaara. Jukka opetti brunssikirkossa, että meidän uskomme keskiössä on Jeesus ja Raamattu osoittaa Häneen. Minulla Johanneksen evankeliumi toimii hyvänä kalibraattorina, joka ohjaa hengellistä painopistettä oikeaan suuntaan. Sellaiseksi, missä Jeesus on keskiössä.

Kun muistan, kuka Jeesus on, en pelkää tai murehdi. Kuuntelen häntä. Hänellä on valta ja voima. Häneen saan turvata joka päivä. Siunausta päivääsi!

Anna

Ps. 115

Joh. 10

Jeesus kertoo tässä luvussa suoraan fariseuksille, että hän on Kristus (24–26) ja perusteli vastaustaan pitkästi. Menikö jakeluun – ei! fariseukset yrittivät taas ottaa Jeesusta kiinni ja aiemmin jopa kivittää siltä seisomalta ilman tuomioistuimen käsittelyä.

Tuollaisen vihan ja torjunnan takana on jokin muu energia kuin ihmisvoima, pelkkä vallan halu tai asemasta kiinni pitäminen. Toki näistäkin voi nousta voimaa. Samaa vastustavaa energiaa suoraan kuilusta on ollut kautta vuosisatojen ja on edelleen. Miten rentouttavaa olisikaan monelle vastustajalle vain nöyrtyä Jeesuksen edessä, tunnustaa tarvitsevansa syntisyyteensä apua ja ottaa vastaan ehdoton rakkaus ja armo. Siirtyä kuolemasta elämään niin kuin tämän sunnuntain kirkkovuoden teema on.

Pirkko

Ps. 114

Joh. 9

Tässä Johanneksen evankeliumin 9 luvussa on sitten hulvatonta replikointia. Kun Jeesus oli parantanut sokeana syntyneen miehen sapattina, syntyi melkoinen älämölö. Epäselvää oli, kuka parannettu oli, kuka parantaja oli, kenen piti saada tietää, kuka ei tiennyt vai tiesikö kukaan vai eikö kerrottu asiaa niin kuin se oli.

Viimein kysyttiin parannetulta, entiseltä syntymästään saakka näkövammaiselta itseltään. Hän piti melkoisen jäsentyneen ja sanavalmiin todistuspuheen jakeissa 27–33. Lopputulema oli, että kysyjät närkästyivät ja kumosivat saamansa vastausta sillä, että he itse olettivat olevansa puhtaita ja oppineita: ”Sinäkö, joka olet täysin synneissä syntynyt mies. Sinäkö opetat meitä!” Jeesus oli ennen parantamistaan todennut, ettei miehen näkövammaisuuden syynä ollut kenenkään syntisyys. Jumalan tekojen piti tulla ilmi tämän miehen kautta. Mekin sitä tässä parituhatta vuotta myöhemmin ihmettelemme Jumalan tekona. Haluaisin nähdä näitä ihmeitä enemmän myös meidän ajallamme.

Pirkko