Kategoria: Luemme Raamattua

Nah. 1

Kosto, kärsivällisyys ja hyvyys. Profeetta Naahum toimi 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja ennusti maailmanvalta Assyrian tuhon. Ja tosiaan, Assyria tuhottiin pian Naahumin kirjoitettua ennustuksensa. Assyria oli hiukan ennen tuhoutumistaan levittäytynyt niin laajalle, että se oli valloittanut Juudan ja Samarian ja jopa muinaisen Egyptin pääkaupungin Theban (maininta Naahum 3:8). Minua hämmästyttää se, miten luontevasti Naahum tuo esiin Jumalan hyvin vastakohtaiset ja erilaiset piirteet peräkkäisissä lauseissa: Jumala vihaa vihollisiaan ja kostaa heille. Heti perään Jumala on hyvä ja kärsivällinen turvapaikka niille, jotka luottavat häneen.

Olemme niin Jumalan hyvyyden ja armon opetuksen kyllästämiä, että Jumalan ehdoton oikeudenmukaisuus ja viha unohtuvat helposti meiltä kokonaan. Jumala on edelleen sama kuin hän oli silloin, kun hän loi maailman, karkotti Aadamin ja Eevan paratiisista ja  antoi suuren tulvan tuhota sen aikaisen maailman. Jumala on nyt sama kuin silloin, kun hän pelasti Nooan ja tämän perhekunnan vedenpaisumuksen keskellä tai Danielin leijonien luolassa. 

Jumala puolustaa luotujaan. Hän rakastaa omiaan, meitä, sinua ja minua. Hän ei kuitenkaan jätä rankaisematta väärintekijää eikä kostamatta vihollisilleen. Siksi Jumala tuli itse Jeesuksessa maan päälle, ja otti rangaistuksen ylleen, meidän puolestamme. 

”Ettekö te luota Herraan?”, kysyi Naahum (1:9). Kun ympärillä räiskii sota ja omakin turvallisuudentunne järkkyy, alamme tarvita Jumalaa. ”Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä.” (1:7). Aikamoisen ajankohtaista puhetta meillekin.

1. Kor. 9

Työstä palkka – myös hengellisestä. Hengellisestä työstä kuuluu saada yhtä lailla palkka kuin mistä muustakin työstä. Sen vuoksi on aivan paikallaan antaa kymmenyksiä tai muu määrä omastamme omantuntomme ja mahdollisuuksiemme mukaan seurakuntaan ja lähetystyöhön. Ilman niitä emme saisi sitä hengellistä hyvää ja kunnon evästä, mitä meillä on nyt mahdollista saada esimerkiksi Kohtaamispaikassa. Sunnuntaisin lähden kirkosta kohti uutta viikkoa hyvin ravittuna ja rohkaistuna. Välillä olen paikan päällä, välillä netissä Zoomin välityksellä ja ihme, kumpikin toimii! Pelkkään nettikirkkoon en kuitenkaan haluaisi jäädä. Niin lähellä ovat korona-aikojen tiukat kokoontumisrajoitukset mielessä ja se ahdistava tunne, kun yhteys jäi pelkkien verkkoyhteyksien varaan.

Heli

Miika 7

Meren syvyyteen.

Pari päivää sitten totesin, että Jumala vaatii ihmiseltä todella paljon, kun meidän pitäisi pystyä rakastamaan häntä ja palvelemaan häntä kaikessa. Tässä tulee toinen puoli Jumalan rakkaudesta ja armosta: ”Jumala jättää rankaisematta jäljelle jääneen kansan rikkomukset. Hän polkee syntimme jalkojensa alle, kaikki syntimme hän heittää meren syvyyteen.” (Miika 7:18 – 19).

1. Kor. 8

Epäjumalille uhrattu. Onko sellaista enää meidän aikanamme? Toisissa kulttuureissa ja uskonnoissa kyllä. Meillä samanlaisia omantunnon asioita voivat olla nykyisin esimerkiksi alkoholin käyttö, lihansyönti tai vegaanius.

Meillä on valtava vapaus, sillä kaikki Jumalan luoma on sinänsä hyvää. Voimme kuitenkin valinnoillamme kiusata tai vahingoittaa toisen ihmisen uskoa ja omaatuntoa. Silloin on parempi pidättäytyä toimimasta vapautemme mukaan, ihan vain rakkaudesta toista ihmistä kohtaan.

Heli

Miika 6

Toista maata. Ihmisten välinen kanssakäynti perustuu yhteisiin sopimuksiin ja kaupankäynti luotettaviin mittayksiköihin ja rahayksiköihin. Kun vaaka ja punnukset vääristetään tieten tahtoen, luottamus murenee. Petollisuus syö luottamuksen. Siitä esimerkkinä oli vaikkapa Trondheimin talviurheilun MM-kilpailujen mäkihyppypukujen sääntöjen vastainen muokkaaminen lisämetrien saamiseksi hyppyihin. Millä ehdoilla yhteistyötä tai vaihdantaa voi enää tehdä, jos mihinkään sovittuun ei voi luottaa? Jumala on toista maata. Hän on aina oikeudenmukainen. Hän ei unohda vääryyttä eikä katso sitä sormien läpi, ei ikinä. Sen vuoksi hän tuomitsee aina synnin.

Jumala on myös armollinen. Hän polkee syntimme jalkojensa alle, ja heittää kaikki syntimme meren syvyyteen. (Miika 7:19). Hän katsoo meitä väärintekijöitä ja rikkoneita Jeesuksen ristintyön kautta. Hän näkee meidät rakkaina, ihanina, täydellisinä.

Paljon vaadittu. Herra odottaa meiltä vain sitä, että teemme aina oikein, osoitamme rakkautta ja hyvyyttä ja vaellamme valvoen ja Jumalaa kuunnellen. Ei kovin pieni vaatimus. Ja ilman Jeesusta täysin mahdoton rasti.

1. Kor. 7

Yksin vai naimisiin. Korinttilaiset huomasivat uskoon tultuaan, että osa vallitsevista arvoista ja elämäntavoista ei ehkä ollutkaan uskoville hyväksi ja oikein. He pyysivät näihin asioihin Paavalilta neuvoja. Kysymyksiä herätti muun selibaatissa eläminen, mikä oli nouseva ilmiö kreikkalaisessa maailmassa hengellisen elämän syventämiseksi ja seksuaalisesta kanssakäymisestä pidättäytyminen avioliitossa. Toisaalta kysymyksiä nousi aviopuolisoiden välisestä uskollisuudesta. Korintin satamakaupungissa palvottiin Afrodite-jumalatarta, ja osa yleisiä palvontamenoja oli se, että miehet tyydyttivät seksuaalisia tarpeitaan temppeliporttojen kanssa. Paavali otti kantaa myös naimattomana elämiseen ja leskeksi jääneiden tilanteeseen. 

1. Korinttilaiskirjeen kirjoittamisen aikaan Paavalin näkemys näyttää olleen se, että ihmisen tulisi pysyä siinä asemassa, jossa hän on, koska Jeesuksen tuleminen on hyvin lähellä. Myöhemmin Paavalin näkemyskin alkoi muuttua, kun hän havaitsi, että vaikka evankeliumi levisi edelleen nopeasti, Jeesus ei ollut vieläkään ollut tullut uudestaan maan päälle. Uskovien tuli oppia elämään uskovina parisuhteissa, perheissä ja osana yhteiskuntaa ja myös kasvattaa lapsensa 

Ruumis vai sielu? Rahat vai henki? Paavali suhtautui myönteisesti avioliittoon ja seksuaalisuuden harjoittamiseen avioliiton sisällä toisin kuin jotkin muut hengelliset suuntaukset, joissa ruumista pidettiin henkeä vähempiarvioisena. Sen vuoksi ruumiin haluja tuli rajoittaa ja kieltää. Paavalin näkökulma oli toinen. Selibaatti oli suotavaa vain lyhyeksi ajaksi. Naimattomuus sopii vain harvalle Jumalalta sellaisen armolahjan saaneelle. Naimisiin oli lupa ja suotavaakin mennä, jotta seksuaalisuutta sai harjoittaa turvallisessa ja sitoutuneessa suhteessa. Sitoutuminen puolisoon seksuaalisesti oli hyvä asia, irtosuhteet eivät. 

Aviosuhdetta, naimattomuutta ja leskeyttä käsittelevät opetukset ovat herkkiä ja kipeitä asioita monelle meistä. Sen vuoksi opetuksiin ja niiden taustoihin kannattaa tutustua tarkemmin luotettavia raamattuopetuksia kuuntelemalla tai lukemalla. Yksittäisen sanan tai jakeen perusteella ei kannata lähteä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja Pavalin opetuksia aiheista tulee tarkastella asiayhteydessään. Suosittelen esimerkiksi Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -opetuksia lämpimästi.

Norvannon opetuksista minulle tuli uutena asiana se, että Paavali itse oli todennäköisesti ollut naimisissa mutta jäänyt leskeksi. Siihen viittaa kohta, jossa Paavali, kertoo, että  naimattomien ja leskien olisi hyvä pysyä yksin, niin kuin Paavali. Tästä näkökulmasta Paavali ei opettaisi vain teoriassa vaan itse myös osittain omasta kokemuksesta.

Heli