Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 113

Joh. 8

Tässä luvussa on tuttu kertomus aviorikoksesta tavatusta naisesta, jonka fariseukset ja kirjanoppineet tuovat Jesuksen luo tuomittavaksi. Olen joskus ajatellut tätä naista, kenen avion hän oli rikkonut (muka), omansa vai toisen, omasta vapaasta tahdostaan vai alistettuna. Entä missä se toinen osapuoli tätä jupakkaa oli. Vain nainen tuotiin tuomiolle. Jeesuksen odotettiin noudattavan Mooseksen lakia kivittää nainen ja toisaalta kymmenessä käskyssä oli kiellot, ettei saa tappaa eikä tehdä huorin. Jeesus nostikin asian toiselle tasolle toteamalla, että kuka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Tuomitseminen kuuluu synnittömälle. Vain Jeesus itse oli ja on synnitön. Tämä mykistäköön tuomion henkeä meissäkin, tuomitsemme me sitten itseämme omista mokista tai toisia syystä tai toisesta. Kivet saavat pudota käsistä, heittäjiä ei pohjimmiltaan pitäisi löytyä.

Pirkko

Ps. 112

Joh. 7

Jakeessa 32 fariseukset lähettivät temppelipalvelijat pidättämään Jeesuksen, koska kansa kiisteli siitä, kuka Jeesus oikein on. Temppelipalvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo (45-) ilman Jeesusta. He olivat vaikuttuneita Jeesuksen opetuksesta eivätkä ilmeisesti nähneet mitään syytä ottaa häntä kiinni. Fariseukset vähättelivät kansan arvostelukykyä ja tuomitsivat sille kirouksen. Nikodemos muistutti, ettei ketään tule tuomita ennen kuin häntä on tutkittu. Nikodemostakin vaiennettiin väittämällä, ettei kirjoitusten mukaan Galileasta nouse profeettaa.

Ihmettelen, ettei Jeesuksen syntymäpaikasta tiedetty. Häntä määriteltiin sen mukaan, missä hän nyt asui. Miksihän Beetlehemiä ei mainittu tai kirjanoppineidenkaan keskuudessa tiedetty Jeesuksen syntymäkaupungiksi? Josko se suojasi Jeesusta, mahdollisti useamman ihmisen kohtaamista, häntä ei ylennetty tai eristetty tavalliselta kansalta.

Nyt hänet tiedetään koko maailman Vapahtajaksi, Beetlehemissä syntyneeksi ja ristillä uhrina puolestamme kuolleeksi, ylösnousseeksi, Pyhän Henkensä vuodattaneeksi. Tästä elämme.

Pirkko

Ps. 111

Joh. 6

Inhimillinen vastaan Jeesuksen mahdollisuudet. Näin voisi nimetä tätä lukua. Jeesus tiesi kansan tarpeen, sen piti saada ruokaa. Jeesus kysyi Filippokselta, mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä.  Filippos vastasi, ettei kahdensadan denaarin rahamäärä riittäisi ostoksiin. Yksi denaari oli työntekijän päiväpalkka. Kellä nyt edes olisikaan moista summaa viitan taskussa.

Pietari ehdotteli kahta kalaa ja viittä leipää, jotka ovat pienen pojan eväänä ja toteaa samalla, että mitä nämä ovat näin monelle. Jeesus otti pienen pojan eväät ja teki ruokkimisihmeen. Tähteitäkin jäi runsaasti. Pieni poika sai varmaan syötävää enemmän kuin alkuperäiset eväät olivat.

Mistä meillä voisi olla sellaista summaa, miten näin vähästä voi mitään syntyä, ei kannata, ei voi, ei ole mahdollista. Tällaista voimme hokea erilaisissa tilanteissa. Entä jos Jeesus puuttuu tilanteeseen, entä jos Hänellä on jokin näky, hän vie sen päätökseen omilla ihmeillään. Miten pienestä moni iso asia onkaan alkanut!

Pirkko