Kategoria: Luemme Raamattua

Miika 5

Kaikki Jumalan käytössä. On todella jännittävä yksityiskohta, että Jeesus ”sattui” syntymään Beetlehemissä.ja samalla hän täytti noin 700 vuotta aiemmin Miikan kirjassa lausutun profetian. Syynä ei ollut se, että Joosef ja Maria olisivat tieten tahtoen toteuttaneet profetiaa, päinvastoin. Käsky kävi ylhäältä, ilmeisesti keisarilta, että sen aikaisessa Rooman valtakunnassa oli koottava veroluetteloon kaikkien alusmaidenkin asukkaat. Jumala siis käyttää ketä tahtoo oman hyvän tahtonsa toteuttamiseen! Jumala on kaikkivaltiaampi kuin tajuan. Suurvaltojenkin hallitsijat ovat marionettinukkeja hänen käsissään, kun hän niin tahtoo. Rukoillaan päättäjien ja suurvaltojen hallitsijoiden puolesta.

1. Kor. 6

Yksi ruumis – vaikea asia. Olemme tottunut ajattelemaan, että se, miten me kohtelemme kehoamme, miten sitä hellimme , kuritamme tai miten muuten käytämme sitä, on oma asiamme. Jeesuksen omaksi tultuamme omistussuhteet ja elämämme hallinta muuttuu. Kuulumme kokonaan Herralle Jeesukselle sekä kehomme, mielemme että hengellisyytemme (ruumis, sielu ja henki) – sekä rahat että henki.  Tämä on ainakin minulle vaikea asia. Haluan selvitä itse. 

Omistussuhteet ovat muuttuneet. Jeesus ruokkii ja kasvattaa meitä. Onneksi meidän ei tarvitsekaan hallita kaikkea. Samalla hetkellä tai siinä prosessissa, jossa meistä tulee Jumalan lapsia, meistä tulee myös osa Kristuksen ruumista, Jyväskylän, Laukaan, Keski-Suomen, Suomen ja maailmanlaajuisesti. Ruumiista puhuessaan Paavali 1. Korinttilaiskirjeen 6. luvussa käyttää pääosin yksikkömuotoa sanasta ruumis, sooma. Me siis tosiaan kuulumme yhteen. Sen vuoksi ajattelumme tulisi mullistua. Jos ystävä sairastaa tai voi muuten heikosti, hän on osa meitä. Jos minä kärsin, seurakuntakin kärsii. Kun toinen onnistuu, se on minunkin onneni.  

Kun ihmiset katsovat meitä ja sitä, miten me seurakuntana elämme, miten toisistamme välitämme, he näkevät Jeesuksen. Tai sitten he näkevät jotain aivan muuta.

Heli

Miika 4

Tätä aikaa odotan. ”Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoita sotataitoja.” (Miika 4:3). Tällä hetkellä maailmantilanne on aivan toinen. Sotavarustelu ja panostukset puolustusteollisuuteen vain kasvavat eri puolilla. Rukoillaan, että tämäkin Jumalan lupaus käy toteen samalla tavalla kuin Miikan kirjan muut ennustukset.

1. Kor. 5

Hengellinen ja hillitön samaan aikaan. Pastori ja tutkija Erkki Koskenniemen sanoin Korintin seurakunta oli herkullinen yhdistelmä rikasta hengellisyyttä ja hillittömyyttä. Jumalan antamat armolahjat kukoistivat Korintissa ja niitä käytettiin runsaasti. Toisaalta Koritin satamakaupungin hillittömyydet olivat löytäneet tiensä myös seurakuntaan. Yksi räikeimmistä synninteon muodoista oli seksin ostaminen temppeliportoilta ja 1. Korinttilaiskirjeen 5. luvussa mainittu tilanne, jossa joku seurakuntalaisista eli avoimesti seksisuhteessa äitipuolensa kanssa. 

Pieni määrä pilaa kaiken. Jokainen leipuri tietää, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Paavali sanoi suorin sanoin, että jos hellimme syntiä, oli se mitä tahansa, ajan myötä se valtaa koko olemuksemme. Ja jos avoimesti synnissä elävä ihminen toimii seurakunnan täysivaltaisena jäsenenä, leviävät vaikutukset myös muuhun seurakuntaan. Onko sitten parempi tehdä syntiä salassa? Me kaikki teemme syntiä; toisten synnit vain ovat helpommin nähtävissä ja helpompi tuomita ulkopuolelta. Pastori Jukka Norvanto sanoo asiasta viisaasti Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan: Paavalin opetus kohdistuu uskovien seurakuntaan, jonka jäsenet itse haluavat oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja elää sen mukaan. Opetus ei koske seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä ja heidän syntejään (1. Kor. 5:11 – 13). Toisaalta synti, on se mitä tahansa, vaikuttaa uskovaan ja seurakuntaan yhtä lailla tuhoavasti (vrt. 5:11). Kolmanneksi, me kaikki taistelemme syntiä vastaan. Norvannon mukaan seurakunnan ja toisten uskovien tulee kaikin puolin tukea ja auttaa syntinsä kanssa taistelevia uskovia. Mutta jos uskovaksi tunnustautuva Jeesuksen opetuslapsi ei halua luopua synnistään ja laittaa normit uusiksi, hänen elämäntapansa tulisi tuomita.

Heli

Miika 3

Miika syyttää jerusalemilaisia epärehellisyydestä. Pinnalta katsoen he olivat hurskaita Herraan luottavia ihmisiä, mutta oikeasti Jumala oli heille vain väline. On aivan aiheellista kysyä, uskoivatko he edes oikeasti Jumalaan. Niin kyynisesti Hänen sanojaan kaupusteltiin. Toinenkin mahdollinen selitys ihmisten käytökselle on toki olemassa. Se ei tosin ole sen parempi. Se on nimittäin se, että ihmiset kuvittelivat jotenkin omistavansa Jumalan. He pitivät itsestään selvänä että Herra oli heidän puolellaan, sillä olihan Israel valittu kansa. Tuollaisesta itseriittoisuudesta ei ole pitkä matka ajatukseen, että he myös pystyivät muita kansoja paremmin ymmärtämään Jumalan ajatuksia. Tai jopa hallitsemaan niitä. 

Mielenkiintoista Miikan kirjassa on nimenomaan epäoikeudenmukaisuuteen keskittyminen. Uskonnolliset tavat eivät häntä niinkään kiinnostaneet, vaikka uhrikukkulat taidettiinkin mainita ensimmäisessä luvussa. Köyhien ja heikommassa asemassa olevien sortaminen oli merkki siitä, että ihmiset olivat hylänneet Jumalan. Ihmisten omatunto ei enää toiminut, koska Jumala oli lakannut olemasta elävää todellisuutta ja kadonnut heidän mielestään jonnekin taka-alalle. Tässä mielessä Miikan kirja toimii varoituksena myös meille. 

1. Kor. 4

Edellisen luvun pääsanoma oli se, että Paavali ja muut apostolit olivat vain osasia isommassa rakennusprojektissa. Tässä suhteessa he eivät eroa muista kristityistä, sillä heillä on vain erilainen kutsumus. Paavali kirjoittaa, että korinttilaisiin verrattuna hänen elämänsä oli monin verroin raskaampaa. Paavali vihjaa, että korinttilaiset saattavat tehdä tästä vääriä johtopäätöksiä. Ulkoinen menestys ei ole syy ylpistyä. Tosin taitaa olla niin, että Paavalin mielestä ulkoista menestystä ei kannata edes tavoitella. Hän nimittäin sanoo olevansa korinttilaisten hengellinen isä ja kehottaa heitä pitämään omaa elämäänsä esimerkkinä. Hänen elämänsä kyllä vaikuttaa aika hurjalta. Paavali tiivistää olevansa koko maailman kaatopaikka! 

Paavali puhuu rehentelijöistä. Onkohan tämän luvun vuodatus itseasiassa tarkoitettu heitä vastaan? Hengellisyydestä ei saa tulla kilpatannerta. Kristillisyydessä kilpailu on älytöntä, koska meillä ei edes ole kunnon mittatikkua, millä sitä voisi vertailla. Ainoa oleellinen asia on kuuliaisuus omalle kutsumukselle, mutta senkään aitoutta ei oikein pysty toisesta näkemään. 

Marko