Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 107

Joh. 2

Kolmantena päivänä vietettiin häitä. Jeesus lähti opetuslasten kanssa mukaan juhlaan. Hän oli mukana sekä arjen ilossa että surussa auttaen ihmisiä heidän tarpeissaan. Nyt oli sulhasen kannalta käynyt häpeällinen moka, kun viini oli loppunut. Tämän häpeän Jeesus poisti ensimmäisellä ihmeteollaan. 

Tämä oli ensimmäinen Jeesuksen julkinen tunnusteko, jolla hän ilmaisi kirkkautensa. Ehkä se oli myös vastaus edellisen luvun kysymykseen “Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”. Kuten voidaan lukea jakeesta 11, niin hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. Jatkossa opetuslapsille vielä selvemmin valkenee tulevien ihmetekojen kautta, että se, joka pystyy tällaista tekemään, ei ole tavallinen ihminen, vaan messias, Jumalan Poika. 

Ihmeiden aika ei onneksi ole vieläkään ohi, jos on uskominen paikallislehti Keskisuomalaisen artikkeliin, joka julisti, että Kohtaamispaikassa Jyväskylässä koetaan ihme joka sunnuntai: ”Jotain toimivaa täällä on oivallettu”, piispakin sanoo. Hänen mielestään tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja, ettei väki katoa seurakunnista. Entinen vähän monen mielestä jo väljähtänyt meno on vaihtunut uuden viinin (New wine- verkosto) myötä uudenlaiseksi yhteisöksi, joka vetää puoleensa ihmisiä. “Kohtaamispaikassa tärkeintä on kristillinen yhteenkuuluvuus. Kun yhteisöllisyys on kristillistä, siinä on lattiatason lisäksi taivaallinen ulottuvuus.”

– Oleellisia asioita ovat rentous, huumori, musiikki ja rukous. Eikä täällä säikähdetä lasten ääniä, huomauttavat Viitasalot.

– Kohtaamispaikassa on läsnä elävä usko ja tämä paikka tukee hengellistä kasvua, muotoilee Heinilän pariskunta.

Nähdäänkö KohtaamisPaikassa jo huomenna?

Juha

Valit. 5

Joh. 1

Mielenkiintoinen luku, joka eroaa piristävällä, joskin vähän vaikeallakin tavalla muiden evankeliumien alusta. Ei mennä ihan heti toimintaan, vaan olen löytävinäni Jumalan pelastussuunnitelmaa luvun taustaksi. Evankeliumin lopussa löytyy selitys, miksi evankeliumi on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).

Alussa -sanalla lähdetään liikkeelle VT:n tapaan sivuten myös luomista, jossa Jeesus oli mukana. Mooseksen kautta tuli laki, mutta Jeesuksen kautta opitaan uutta Jumalasta, eli armo ja totuus. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (14). Tämä oli tosi tärkeää, sillä Jeesuksen elämän kautta opimme tuntemaan näkymätöntä Jumalaa sellaisella tavalla, joka näyttää Isän sydämen ja rakkauden luotujansa kohtaan. 

Evankeliumi menee eteenpäin ihmisten välityksellä ja esiin tulee Jumalan lähettämä todistaja Johannes, joka tuli todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat. Tämä valo tarkentuu: “Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Vanhan liiton on aika väistyä ja Jeesuksen kuolemassa kaikki synnit sovitettiin eikä syntiuhria enää tarvita uuden liiton aikana: “Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: »Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:26-28).

Sitten on vielä edessä valinta pimeyden ja valkeuden välillä. Pimeyden voimat ja synti pitävät ihmiset kiinni maailmassa, eivätkä kaikki ihmiset ota Jeesusta vastaan. “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen! Kiitos Jeesus!

 Luvun lopussa on sitten Jeesuksen toiminnan aloitus, joka tarkoitti opetuslasten kutsumista. Se tapahtui jokaisen kohdalla omalla henkilökohtaisella tavalla niin kuin nykyäänkin. “Seuraa minua”, “Tulkaa niin näette!” “Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas – se merkitsee: Kallio.”  Tässä sukupolvien ketjussa mekin saamme olla Jumalan lapsina  mukana osana seurakuntaa ja suurta suunnitelmaa!

Juha

Valit. 4

2. Piet.3

Odottaminen on rankkaa. Jos on jotain luvattu eikä mitään tapahdu, meinaa usko ja toivo loppua. Tämän olivat huomanneet myös jotkut Herran päivän odottajista tässä luvussa. Herran päivä tarkoittanee tässä tapauksessa aikaa, jolloin tämä nykyinen maailma tulee tuhoutumaan, ja jonka jälkeen Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Tämän luvatun päivän odottaminen oli saanut epäilijät liikkeelle keksimään tekosyitä, miksi ei kannattaisi enää odottaa. Antaa vain omien himojen ja halujen viedä, jotta voisi tuntea ja kokea elävänsä täysillä. 

Kun ja jos keskittyy vain itseensä ja omaan nautintoonsa, vie se pois päin Jumalasta ja tuhoa kohti. Odottaminen voi olla myös rankkaa, jos täytyy keskittyä oman elämän virheiden karsimiseen ja oman syntisyytensä murehtimiseen.

Eihän Jumala vitkastele, vaan on kärsivällinen, sillä hän tahtoo jokaisen pelastuvan. Odottavan aika ei käy pitkäksi, jos antaa itsensä Jumalan käyttöön ja jouduttaa Herran päivän tuloa liittymällä siihen joukkoon, joka toteuttaa lähetyskäskyä yhdessä Herran ja muiden opetuslasten kanssa.

Tänään sain viettää hetken tällaisen innokkaan ryhmän kanssa koululla aamun avauksessa. Saimme vieraaksi The Send – ryhmän, jonka nuoret todistivat Jeesuksen parantavasta ja koskettavasta läheisyydestä, jota olivat saaneet kokea. Eipä käy aika pitkäksi ja ilottomaksi Jeesuksen seurassa! Heidän mottonsa ja vastauksensa tämän maailman tuskaan oli: “Tässä olen, lähetä minut!” (Jes 6:9)   Activating Believers into a Missional Lifestyle

Juha