Kategoria: Luemme Raamattua

Aam. 4

Room. 7

Paavalin sanoihin on helppo samaistua (Room. 7:21-25). Paavali puhuu ymmärtääkseni tästä samasta asiasta hieman eri sanoin muuallakin (vrt. Room. 8:1-17, 1. Kor. 2: 11-3:3; Gal. 5:13-26). Kyse on lihan ja Hengen, vanhan ja uuden luontomme välisestä taistelusta. Tämä taistelu jatkuu koko elämämme ajan.

Miten tässä taistelussa voi selviytyä? Vastaus on oman kokemukseni perusteella hengellisen minäni vahvistamisessa. Siihen on monenlaisia keinoja ja tapoja: Raamatun ja hyvän hengellisen kirjallisuuden lukeminen, hengellisen musiikin kuunteleminen, rukoileminen yksin ja yhdessä toisten kanssa, uskovien yhteys seurakunnassa, ajan viettäminen ja elämän jakaminen uskovien ystävien kanssa. Tämä ei ole ns. tyhjentävä lista.  Olennaista on tehdä ja antaa tilaa Pyhälle Hengelle, joka on Isän Jeesuksen nimessä lähettämä Puolustaja (Joh. 14:26).

Mitkä ovat sinun keinosi ja tapasi vahvistaa hengellistä minääsi? Tarvitsisitko siinä apua? Jos näin on, kannattaa hakeutua uskovien ja seurakunnan yhteyteen.

Pekka

Aam. 3

Israelilaiset elivät hyvin yltäkylläistä aikaa ja olettivat virheellisesti sen olevan merkki Jumalan suosiosta. (Moderniin korvaan tarttuivat tietysti sanat “sohvannurkka” ja “kesä- ja talviasunnot”, erityisesti kun nytkin luen Raamattuani sohvan nurkassa). Vastaavasti tuohon aikaan ajateltiin, että huono-osallisuus oli merkki siitä, että ihminen oli omalla toiminnallaan saanut osakseen Jumalan rangaistuksen – vaikka heillä on toki ollut käytössään viisauskirjallisuus, jossa tämä ajatus kyseenalaistetaan. Tämä taitaa kuitenkin olla jossain määrin yleisinhimillinen ajatusvääristymä, joka on meillekin tuttu. Jos huono-osainen tai -onninen on itse ansainnut tai jollain tavalla aiheuttanut oman kohtalonsa, olen itse turvassa! Kun vain teen parhaani ja pidän oman tonttini puhtaana, kaikki sujuu mallikkaasti, eikös? On pelottavaa katsoa kärsivää ihmistä ja ajatella, että tuo voisin yhtä hyvin olla minä. 

Jumala haluaa että olemme niiden puolella, joille on jaettu huonot kortit. Hauraiden ihmisryhmien oikeudenmukainen kohtelu on keskeinen teema, josta profeetat muistuttavat Israelia ja Juudaa toistuvasti. Köyhiä saatettiin välillä muistaa näön vuoksi, mutta siitä on pitkä matka siihen, että arvostetaan ja kohdellaan haavoittuvia ihmisiä hyvin myös silloin, kun ei ole muita näkemässä kuin Jumala. 

Tänään Aamoksen kirjan teksti herätti minut pohtimaan, keitä ovat meidän ajassamme, meidän vaikutuspiirissämme ne haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset. Luulen, että monien kanssa näen maailman ja elämänarvot aika eri tavalla. Voinko silti nähdä Jumalan luomistyön, hänelle rakkaan ihmisen?

Room. 6

Eilen Roomalaiskirje muistutti meitä Jumalan ihmeellisistä teoista: Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä (jae 8). Tänään puhutaan siitä, mitä hienoja seurauksia sillä on, kun pääsemme kasteessa tästä osallisiksi! “Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia” (jakeet 13 ja 14).

Tämän todeksi eläminen onkin paljon mutkikkaampi juttu. Sen tuomaa jännitettä varmasti jokainen ajoittain pohtii ja aiheesta on onneksi paljon hyvää opetusta. Itselleni nousee nykyisin tästä aiheesta aina päällimmäiseksi kaksi ajatusta, joista ensimmäinen on ilo: en kamppaile tässä elämässä yksin. Kun olen umpikujassa, jumissa satuttavissa toimintatavoissa tai ajatuksissa, kun ymmärrän, etten osaa tai halua toimia oikein, tiedän, etten ole tuomittu jäämään oman rikkinäisyyteni vangiksi. Sillä toinen ajatus on tämä: voin kaiken riittämättömyyteni ja kaikki taisteluni kääntää rukoukseksi. Saan rukoilla rakkautta ihmissuhteisiin, rukoilla viisautta, rukoilla, että Jumala antaisi minun nähdä asiat niin kuin hän ne näkee. Jumala, joka näkee riittämättömyytemme ei järkyty kun kompuroimme ja epäonnistumme, vaan kulkee rinnallamme ja tekee kärsivällisesti työtä meissä. 

Jeesus, kiitos, että olet siirtänyt meidät synnin ja lain alta armon alle, tehnyt meidät jälleen Jumalan lapsiksi. Tuomme tänään käsiisi kaiken sen, missä olemme tänään riittämättömiä. Tuomme ne haavoittuvat ihmiset, joita emme osaa rakastaa. Herätä meidät näkemään sinun silmilläsi. Tee työtäsi meissä, ota meidät käyttöösi.

Ada

Aam. 2

Aamos aloitti tiukan profetiansa saarnaamalla naapurikansoille niiden synneistä ja Jumalan tuomiosta. Hiljalleen hän tulee lähemmäs ja lähemmäs, kunnes lopulta kääntyykin kohti Jumalan omaisuuskansaa, Juudaa ja Israelia. Mitä ilmeisimmin yleisö on tästä ottanut vähän itseensä. 

Jumala muistuttaa Aamoksen suulla suurista teoistaan: “minä hävitin teidän tieltänne amorilaiset”, “minä toin teidät Egyptistä, minä johdatin teitä 40 vuotta autiomaassa” (jakeet 9 ja 10). Israelilaisten tyypillinen ongelma oli huonomuistisuus. Jumala uudelleen ja uudelleen eri profeettojen kautta muistuttaa mitä hän on jo tehnyt heidän hyväkseen ja mitä se kertoo hänen luonteestaan. Luulen, että tämä ongelma koskee meitä kaikkia. Psalmissa 103 sanotaankin “Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”. Koen, että itselläni on helposti sama vaara, katsoa ympärilleni ja käsillä olevia asioita ja unohtaa sekä Raamatun tarjoama vuosisatojen todistus sekä oman elämän todistukset Jumalan voimasta ja luonteesta. Mitä tapahtuu, jos pysähdyn muistamaan, mitä hyvää hän on jo tehnyt?

Room. 5

Päivän UT:n luku tarjoaa niin yltäkylläisen kattauksen Jumalan hyviä tekoja, että tähän voisi pysähtyä loppukuuksi. Päätin pysähtyä ensimmäisen jakeen kohdalle:

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.

Mietin, mitä tarkoittaa, että meillä on rauha Jumalan kanssa. Bo Giertz kirjoittaa näin: “Ennen me olimme hänen vihollisiaan… Uhmasimme häntä tai emme luottaneet häneen tai yritimme käyttää häntä omiin tarkoituksiimme.” Luulen, että tuo luottamus on asia, jonka kanssa emme tule täällä valmiiksi, mutta kun elämme ja muistutamme itseämme niistä Jumalan hyvistä teoista, luottamus saa tulla suuremmaksi, saamme kyvyn kokea tätä rauhaa yhä enemmän. Jeesus on tuonut meille rauhan, paikan jolla saamme kutsua Jumalaa Isäksi ja olla hänen edessään vapaita ja levollisia.

Tänään lainaan rukoukseen psalmia 103:

Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään.

Ada