Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 66

Luuk. 24

“Odotus”

Mietin että ihmiselämän keskeisimpiä asioita on odottaa. Aina jotain mikä on tulossa, jotain on tapahtumassa, kentis jotain missä joutuu toimimaan… muttei vielä.

Vanhan testamentin luvuissa on puhuttu uudesta maasta ja uudesta taivaasta (tämän ja edellisen päivän luvut). Lukiessa tulee mieleen että kauan (vielä) tätä joutuu odottamaan? Mitä sillä aikaa?

Uuden testamentin luvussa opetuslapset ovat päätyneet uuteen tilanteeseen, Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan. Tilanteeseen, johon tuskin kukaan opetuslapsista olisi olettanut päätyvän. Odottaessa vuorokaudet, jopa tunnit voivat tuntua ikuisuudelta.

Mutta entä jos odotusaika ei olekaan ajanhukkaa? Entäs jos odottamisella on tarkoitus? Jospa odottaminen antaan meille mahdollisuuden valmistautua, levätä, kohdata muita ihmisiä? Entä jos lopettaisi yritykset lyhentää odotusaikaa? Entäs jos sen sijaan miettisi että mitä Jumala haluaisi minun tekevän tässä odottaessani: oli se sitten bussia, eläkkeelle pääsyä tai Jeesuksen toista tulemista…  

Mitä sinä teet odottaessasi?

Tomppa

Jes. 65

Luuk. 23

“Yhteenkuuluvuus”

Tämän päivän uuden testamentin luvussa vihamiehet ystävystyvät, sortajat (roomalaiset)  ja sorretut (juutalaiset) löytävät yhteisen sävelen. Kaiken tämän yhteenkuuluvuuden saa aikaan se että Jeesus on uhka. 

Yhteenkuuluvuus voi siis rakentua vääristä asioista. Yhteenkuuluvuus voi hajottaa rakentamisen sijaan. Kuitenkin tuli ajateltua että yhteenkuuluvuus on niin merkittävä asia, että mitäs jos pitäisimme sitä Jumalan lahjana?

Yhteenkuuluvuudessa on suuri voima ja suuret mahdollisuudet. Siksi olisi hyvä löytää (rakentavia) asioita jotka yhdistävät. Tämä taas luo luottamusta ihmisten välille, mikä avaa mahdollisuuden esimerkiksi kertoa uskostaan toisille tai kutsua heitä seurakuntaan. Minulle harrastustoiminta (eri liikuntamuodot enimmäkseen) on ollut tällainen yhteenkuuluvuutta positiivisella tavalla rakentava asia. 

Mikä sinua yhdistää muiden kanssa?

Tomppa

Jes. 64

Luuk. 22

“Turvautuminen”

Jos kysyttäisiin että mistä minä haet turvaa tai turvallisuutta, niin toistakymmentä vuotta uskossa on kaivertanut selkäytimeen vastauksen: “Jumalasta”. Mutta rehellisesti sanoen tämä ei pidä aivan paikkaansa. 

Haastavissa (elämän) tilanteissa ja varsinkin yllättävissä tilanteissa turvautuu asioihin joita ei ole pyhäkoulussa tai seurakunnan raamattupiirissä opittu. Valitettavasti. Tämän päivän raamatun teksteissä yksi opetuslapsi sai intiaaninimen “se joka katkoo korvia”. Opetuslapset olivat ajaneet pois pahoja henkiä, parantaneet sairaita ja todistaneet Jumalan voimaa monessa eri yhteydessä. Ja kun tiukka paikka tulee, niin mihin turvaudutaan? Miekkaan ts. väkivaltaan. Kovin siis inhimillistä ja yleismaailmallista että turvaa haetaan vääristä asioista.

Jos kerran aivojen syövereistä tulee vääränlaisia turvautumiskonsteja, niin mikä avuksi? Siihen tämän päivän raamatun tekstit antavat esimerkkiä: uuden testamentin luvussa itse Jeesus, Jumalan poika, turvautui rukoukseen. Myös vanhan testamentin luvussa kirjoittaja rukoilee kun meno ympärillä ahdistaa. 

Aloitin tämän vuoden New Winen innoittamana rukouspäiväkirjan pitämisen. Mietin että kun rukoilee silloin kun menee hyvin, niin samalla tulee pudotettua kynnystä rukoilemiseen silloin kun menee huonosti tai tulee yllättävä tilanne. Tähän mennessä oppinut rukouspäiväkirjasta ainakin sen että enemmänkin voisi rukoilla, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä 🙂 

Miten/Mihin sinä turvaudut?

Tomppa