Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 11

Matt. 8

”He huusivat: »Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika? Oletko tullut tänne kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa?»” (Matt. 8:29)

Kaksi pahojen henkien vaivaamaa, hautaluolissa asuvaa ja väkivaltaista miestä pitivät tietä hallussaan niin, ettei kukaan voinut sitä kulkea (Matt. 8:28). Sinne Jeesus meni. Miehet, tai ehkä paremminkin henget heissä, tunnistivat heti Jeesuksen. Henkien kysymyksistä tulee se ymmärrys, että ne tiesivät lopullisen kohtalonsa aikojen lopussa, jolloin Paholainen saa palkkionsa (Ilm. 20:10). Tähän saakka ne olivat saaneet toimia vapaasti, mutta Jeesuksen saapuminen muutti tilanteen. Niiden asema oli uhattuna. Jeesuksen käskystä ne lähtivät miehistä (Matt. 8:30-32).

Aika kova tarina, joka tuntuu länsimaisen ihmisen näkökulmasta varsin vieraalta ja kaukaiselta. Tällaisessa todellisuudessa monet ihmiset kuitenkin elävät eri puolilla maailmaa. Ehkä tässä olennaisinta on muistaa, että Jeesuksella on valta ja voima kaiken pahan yli (vrt. esim. Ef. 1:20-21) ja että Jeesuksen omina saamme olla rauhassa ja turvassa (vrt. esim. Joh. 16:33, Room. 8:1). Jeesukseen turvaten ja luottaen siis tulevaan armon vuoteen 2025!

Pekka

Hes. 10

Matt. 7

”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Matt. 7:12)

Nämä Jeesuksen sanat tuntuvat tulevan lähelle sitä, mitä olen viime aikoina miettinyt ja mistä olen aika monen ihmisen kanssa keskustellut. On helppo löytää vikaa toisesta ihmisestä, mutta on vaikeaa myöntää itselleen, että minussa voisi olla vikaa. Tuntuu siltä, että tämä ajatustapa on vain vahvistunut nykyisessä digitaalisessa maailmassa, jossa ihmiset elävät omissa ”kuplissaan”. Syntyy vastakkainasetteluja erilaisten ajatusten ja näkemysten välillä. Me olemme oikeassa, mutta nuo ovat väärässä. Me olemme hyviä ihmisiä, mutta nuo ovat pahoja. Me puhumme totta, mutta nuo valehtelevat. Oman elämän ja toimintatapojen arviointi sekä aito vuorovaikutus puuttuvat.

Ollaan aika vaarallisilla vesillä. Kultainen sääntö alkaa unohtua (Matt. 7:12). Ei enää muisteta Paavalin sanoja (Room. 3:22b-23): ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Henkilökohtaisella ja maailmanlaajuisella tasolla toivomme on vain siinä, että Jeesus hajottaa vihollisuuden muurit (Ef. 2:14). Sen vuoksi lähes päivittäinen rukousaiheeni on, että evankeliumi saa mennä kaikkialla eteenpäin ja Jeesuksen tunteminen lisääntyä. Sitä tämä maailma tarvitsee.

Pekka

Hes. 9

Matt. 6

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (KR 1938)

Tämä jae, ja nimenomaan vanhan käännöksen mukaan, on ollut minulle hyvin tärkeä. Katsoin vanhoja tekstejäni, joista kävi ilmi, että olen kommentoinut tätä kohtaa/jaetta aikaisemmin neljä kertaa. Yksi henkilökohtainen näkökulma niistä kuitenkin puuttui. Olen siitä kyllä kertonut pariin otteeseen julkisesti KohtaamisPaikan eri tilanteissa. Tulkoon tämä tarina nyt myös kirjallisesti tallennettua.

Lähdin kesäkuussa 1989 interreilaamaan. Näin olin päättänyt jo hyvissä ajoin. Ajatus liittyi siihen, että olin saamassa opintoni valmiiksi ja olin valmistumassa – pieni irtiotto arkisista kuvioista opiskelujen päättyessä ja ennen työelämään siirtymistä. Olimme muutama viikko aikaisemmin tavanneet rakkaan vaimoni Tuulan kanssa. Molemminpuolista ihastusta oli selvästi ilmassa. Minulla oli kuitenkin yksi iso kysymys: voisinko elää ihmisen kanssa, joka on täyttynyt Pyhästä Hengestä ja joka haluaa elää kokosydämisesti Herralle. Olin ollut uskossa vajaat neljä vuotta. Olin kyllä kuullut jonkin verran opetusta Pyhästä Hengestä, mutta asiat eivät kuitenkaan olleet kovin tuttuja henkilökohtaisella tasolla. Uskonasioissakin tunsin olevani jollakin tavoin ns. ulkokehällä.

Niinpä lähdin matkaan em. jae mielessäni. Ajatukseni oli, että ehkä Herra voisi puhua jotenkin jotakin, kun pitäisi tehdä suuria päätöksiä tulevaisuuteen liittyen – suurimpina niistä parisuhteen rakentaminen ja työpaikan löytyminen opiskelujen jälkeen. Vajaat parisen viikkoa ehdin olla matkalla, kun minut johdatettiin Englannissa sunnuntaina  helluntaiseurakunnan kokoukseen. Siellä puolestani rukoiltiin, ja sain kokea Pyhän Hengen todellisuuden hyvin vahvasti. Tämä on hyvin tiivis ja lyhyt versio siitä, mitä kaikkea tapahtui.

Tämän jälkeen asiat lähtivät etenemään nopeasti. Suomeen palattuani seurustelusuhde Tuulan kanssa syveni välittömästi. Työpaikkakin, määräaikainen tosin, löytyi Jyväskylästä. Oma kokemukseni kaiken tämän jälkeen oli, että Jumala todellakin toimii Jeesuksen sanojen mukaisesti. Tärkeintä on etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Jumala kyllä pitää huolen kaikesta muusta.

Pekka