Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 14

Tämän luvun sisältö noudattaa monesta Vanhan Testamentin kohdasta tuttua teemaa. Jos haluatte menestyä elämässänne, niin palvelkaa Herraa. Jos ette niin tee, niin tapahtuu kamalia asioita. Teksti tuntuu siis vetoavan ihmisten haluun menestyä ja sen vuoksi se tuntuu itsestäni vähän vieraalta. Siitä seuraa heti kysymys siitä, että onko Herran palveleminen oikein vain siksi, että Hän on voimakkaampi kuin epäjumalat? Vai onko kyse jostain vähän syvällisemmästä? 

Tämä on tietysti tärkeä kysymys. Mutta on yhtä tärkeää muistaa, että Hesekiel ei puhunut tässä luvussa kerrottuja sanoja meille, vaan aikalaisilleen. Ja heille menestymisaspekti oli ilmiselvästi keskeinen. Israel oli Herralle pyhitetty valittu kansa, jolle oli annettu valtavasti lupauksia. Miksi he sitten lankesivat epäjumalien palvelemiseen? Vastaus oli ymmärtääkseni yksinkertainen. He uskoivat sen vuoksi saavansa paremman elämän. Joku oli jossakin mielestään saanut apua sen jälkeen, kun hän oli uhrannut jollekin epäjumalalle ja kehui asiasta ystävilleen. Tai sitten he pelkäsivät onnettomuuksia ja yrittivät varmuuden vuoksi pitää kaikki jumalat tyytyväisinä. Joten tuossa tilanteessa oli ymmärrettävästi paikallaan viestiä, että tuo kaikki on vain silmänlumetta.

Tästä huolimatta on sanottava, että tämä ei ole koko kuva tästä asiasta. Epäjumalien palvelimisesta käytetään päivän tekstissä aika kovaa kieltä ja epäjumalia kutsutaan iljetyksiksi. Aivan kuin Herra sanoisi, että tuollaisetko jumalat ovat teidän mielestänne parempia kuin minä? Kyse ei ole siis pelkästään hyödystä, vaan selvästi silläkin on merkitystä, millainen palvonnan kohde on. Synti ei tässä luvussa merkitse pelkästään kääntymistä pois Herrasta, vaan se on sitä pahaa, mikä seuraa siitä, että kiinnittää katseensa epäjumaliin.

Mitä tämä teksti siis puhuu minulle tänään? Se kertoo siitä, että Jumalan puhe on usein tarkoitettu tiettyyn tilanteeseen ja sen vuoksi ei ole aina ihan selvää, miten sitä pitäisi soveltaa omaan elämään. Eräs amerikkalainen pappi tapasi kysyä seurakuntalaisiltaan, että seuraisivatko he Jeesusta, jos iankaikkisuutta ei olisikaan? Ehkä tämä on se kysymys, jota minun kannattaisi miettiä tänään.

Matt. 11

Jeesus kuulostaa tässä luvussa turhautuneelta. Hän oli tehnyt suuria ihmeitä Korasinissa ja Betsaidassa, mutta sillä ei ollut haluttua vaikutusta. Hesekielin aikalaiset olivat kiinnostuneita hyödystä ja nyt tilanne vaikutti vähän samanlaiselta. Jeesuksen parantamisihmeet otettiin kyllä vastaan, mutta niiden todellista merkitystä ei nähty. Jeesuksen toiminnan tarkoitus ei lopulta ollut vain auttaa ihmisiä, vaan paljastaa heille, millainen Jumala on, jotta he kääntyisivät Hänen puoleensa. Tätä Jeesus yritti selittää Johanneksen opetuslapsillekin, kun he tulivat hänen luokseen.

Jeesus vertaa tässä luvussa Johannes Kastajan toimintaa omaansa. Monessa mielessä he olivat toistensa vastakohdat. Mutta yhteistä oli se, että molempia vastustettiin ja pilkattiin. Johannesta pidettiin liian outona ja Jeesusta taas liian tavallisena. Mutta oikeastihan syy oli siinä, että molemmat vaativat muutosta.  Epämiellyttävän lähelle osuva sanoma oli helpompi torjua, kun keksi jotain moitittavaa sanoman tuojasta.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Marko

Hes. 13

”Te olette tehneet väärin, olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, jolle minä en murhetta antanut, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet, niin että hän ei käänny pahalta tieltään eikä pelastu tuholta.”

Eilen pohdiskelin, olivatko Hesekielin profetiat tarkoitettu varoitukseksi vai ennustukseksi. Tässä on ainakin yksi vastaus. Profetian tarkoitus on ohjata ihmisiä oikealle tielle. Mutta väärät profeetat ovat enemmän viihdyttäjiä. He kertovat, mitä ihmiset haluavat kuulla. Tässä luvussa on tähän liittyen mielenkiintoinen kielikuva:

”Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla.”

Profeetat siis käyttivät auktoriteettiaan saadakseen mustan näyttämään valkealta. Jeesus käytti vastaavasta toiminnasta vielä tehokkaampaa ilmaisua, kun hän kutsui fariseuksia valkoiseksi kalkituksi haudoiksi. Ongelmana tässä ei siis ollut niinkään se, että väärät profeetat kuulivat Jumalaa väärin. Ongelmana oli se, että he eivät kuunnelleet Jumalaa ollenkaan. Sen sijaan he myötäilivät yleistä mielipidettä. Koska monet heistä saivat tästä elantonsa, niin toiminta oli ymmärrettävää, mutta väärinhän se silti oli.

Matt. 10

Mikä yhdisti Jeesuksen opetuslapsia? Joukossa oli vapaustaistelija (Simon Kananeus) ja roomalaisten myötäilijänä pidetty tullimies (Matteus). Sitten oli tavallisia kalastajia. Sebedeuksen poikia Jeesus kutsui  ”Ukkosenjylinän pojiksi”,  joten voin kuvitella heidän olleen äänekkäitä. Sitten on toisia, joista emme tiedä paljoakaan. Tuomas tuli myöhemmin kuuluisaksi epäilystään. 

Niin, Raamattu näyttää vihjaavan, että ainoa asia joka heitä yhdisti, oli Jeesus. Tämä on ollut minulle aina vihjeenä siitä, miltä seurakunnan pitäisi näyttää. Toinen vihje on sitten se, mitä ohjeita Jeesus antaa opetuslapsilleen. Kriteerit olivat varsin yksinkertaisia. Jos joku otti heidät vastaan, niin sitten jäätiin sinne. Toki sai käyttää myös omaa arviointiaan. Jeesushan sanoi, että heidän piti ottaa ensin selville, kuka on heidän käyntinsä arvoinen. Sen ratkaisemiseen ei tosin juuri sääntöjä anneta, mutta uskoisin, että se liittyy juuri tuohon vastaanottavaisuuteen.

Molemmat tekstit siis puhuvat siitä, että meidän pitäisi pyrkimään näkemään maailmaa Jumalan näkökulmasta. Kuunnella Häntä ja vähemmän omia tai toisten ennakkoluuloja tai -käsityksiä.

Marko

Hes. 12

Hesekielin profetiat olivat tässä luvussa aika ainutlaatuisia. Ne olivat käytännössä näytelmiä, joten ne jäivät varmasti katsojien mieleen. Tässä luvussa kuvataan kaksi esitystä, jotka kuvaavat tulevia levottomuuksia ja pakkosiirtolaisuutta. Näin esitettyinä profetia kertoi ihmisille, miltä onnettomuudet tulevat näyttämään tavallisten ihmisten kannalta. Niissä kuvattiin pelkoa, ahdistusta ja kauhua. Miltä tuntuu, kun joutuu jättämään kotinsa keskellä yötä ja lähtemään vieraaseen maahan.

Jäin miettimään näiden pienoisnäytelmien merkitystä. Olivatko ne luonteeltaan ennustuksia vai varoituksia? Olisiko tuleva pakkosiirtolaisuus vielä mahdollista välttää? Kun lukee päivän tekstiä, niin nopeasti lukien näyttää siltä, että niissä ei paljon toivoa anneta. Pakkosiirtolaisuus tulisi tapahtumaan väistämättä ja vieläpä pian. Jos näin oli, niin parasta mitä kuulijat saattoivat tehdä, oli henkilökohtaisella tasolla yrittää valmistautua tulevaan. Mutta on tekstin seassa kyllä tämäkin lause: ”Kenties he silloin huomaavat, miten uppiniskaista kansaa he ovat.”  Eli näiden esitysten tarkoituksena taisi sittenkin näyttää kansalle jotain heistä itsestään. Tältä teidän elämänne näyttää Jumalan näkökulmasta. Olette menossa todella ikävään suuntaan.

Matt. 9

Tämä luku kertoo siitä, kuinka Jeesus kulkee paikasta toiseen ja aina jonkun ihmisen elämä muuttuu. On mielenkiintoista verrata Jeesusta Hesekieliin. Jeesuksen toiminta oli myös kansalle merkki. Hesekiel toimi vertauskuvallisesti. Jeesus toimi oikeasti, mutta myös vertauskuvallisesti. Kun hän paransi sairaita tai kutsui syntisiä seuraamaan itseään, hänen tekonsa olivat samalla profeetallisia viestejä kaikille ihmisille. Samoin kuin Hesekielin kohdalla, ihmiset joutuivat pohdiskelemaan näkemänsä merkitystä. 

Omassa päässäni halvaantuneen parantaminen ja Matteuksen kutsuminen yhdistyvät toisiinsa. Nämä kaksi ihmistä olivat molemmat joutuneet valtavirran ulkopuolelle. Muut pitivät heitä syntisinä tai pettureina. Ja voi olla, että he itse olivat samaa mieltä. Halvaantuneelle julistettu synninpäästö saattoi olla juuri se, mitä hän halusi ja mitä hänen tarvitsi kuulla. Hänen identiteettinsä ei ollut enää sen jälkeen ”syntinen”, vaan hän oli muiden kanssa tasavertainen ihminen. Toki myös parantuminen oli varmasti merkittävä juttu.

Matteus oli myös tavallaan samassa tilanteessa. Uudessa Testamentissa tullimiehet mainitaan aina syntisten yhteydessä, mutta kumminkin erillisenä ryhmänä. He siis tavallaan olivat ihmisten mielessä syntisiä ja eivät kuitenkaan olleet. Uskoisin, että kaikki ymmärsivät, että tämä ammattiryhmä oli syntynyt käytännön pakosta. Roomalaiset edellyttivät sitä, joten tavallaan oli epäreilua syyttää itse työntekijöitä. Mutta toisaalta he olivat valloittajan edustajia. Jeesus ratkaisi tämä dilemman kutsumalla Matteuksen opetuslapsekseen. Hän siis paransin Matteuksen ”sairauden”, sosiaalisen eristyksen, ja kutsui hänet osaksi yhteisöä. Matteuksestakin tuli ainakin opetuslasten joukossa tasavertainen ihminen.

Kertomukset halvaantuneen miehen parantamisesta ja Matteuksen kutsumisesta kertovat samaa sanomaa kuin mitä Jeesus sanoi sitten selväsanaisestikin. Hän ei tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä. Asian voi myös ilmaista niin, että Jeesus kutsui sellaisia ihmisiä, joita muut tai he itse pitivät syntisinä. Eli toisin sanoen, hän tuli etsimään ihmisiä, jotka tarvitsivat Häntä.

Marko