”Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.” (jae 5)
Silloin kun itsellä menee hyvin, niin aika herkässä on se ajatus, että nuo joilla ei mene niin hyvin, ovat omilla teoillaan ja valinnoillaan päätyneet tuohon tilanteeseen. Sitten, jos ei nyt ihan suoraan, niin ainakin rivien välissä on pieni ylpeys siitä, että minä olen hoitanut homman oikein. Nuo toiset ovat oikeastaan ansainneet tuon huonomman osan. Siinäpä nyt kärsivät sitten seurauksista. Olisi kannattanut olla niin kuin minä. Johtopäätöksenä tästä, minun ei tarvitse auttaa heitä, koska itse he ovat itselleen kuopan kaivaneet.
Näin kärsimysviikon aluksi voimme muistella Vapahtajamme ja esimerkkimme asennetta ja tekoa meitä kohtaan, jotka olimme kaivaneet itsellemme synnin kuopan:
”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4-5)
”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti.” (Jae 15)
Jeesus on kuningas ja hänen valtakuntansa on hyvä. Miksi maailma näyttää sitten tältä? Täällähän tapahtuu ihan kauheita asioita!
”Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.” (Hepr. 2:8 33/38-käännös)
Jeesuksella on kaikki valta. Elämme nyt kuitenkin aikaa, jossa Jeesus kutsuu ihmisiä vapaaehtoisesti sisälle valtakuntaansa. Jumalan valtakunta on jo nyt – mutta ei vielä. Jeesuksen hyvä valtakunta pulpahtelee tavalla ja toisella esille jo nyt. Odotamme kuitenkin aikaa, jolloin se tulee täydellisenä. Ilmestyskirjassa saamme nähdä välähdyksiä tuosta ajasta. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.
Topi