Tässä Luukkaan evankeliumin 7. luvussa pysähdyin vankilaan joutuneeseen Johannes Kastajaan. Hän oli muutamaa lukua aikaisemmin (minkä verran lie kulunut aikaa) ollut varsin varma tehtävästään esim. Luukas 3:4 mainitaan, että hän puhui: ”valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaiseksi”. Ja kasteen hetkellä Jeesuksen persoona vaikutti olevan Johannekselle kovinkin selvä.
Vankilassa Johannesta ei toki ollut unohdettu. Hänen opetuslapsensa kävivät häntä tapaamassa ja kertoivat Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista (18). Johannes halusi ehkä vain varmistaa vai oliko jokin epäilys syntynyt mieleen.
Jäin pohtimaan, kuinka elämämme joskus ”vankiloissa”, hankalissa oloissa, joista ei pääse yli, ali eikä ympäri, on vain elettävä jonkin sitovan asian keskellä, voi syntyä jokin saman suuntainen kysymys. Oletko sinä se Jeesus, jonka luulen tunteneeni, Jumala, oletko sinä rakkaus. Jos olet, kylläpä rakkautesi saa outoja piirteitä. Jotain tuon suuntaista ajatuksen virtaa saattaa päässä pyöriä.
Rukoilen tänään Pyhän Hengen ilmestymistä kaikille, joiden kokemus elämässä saa epäilemään Jumalan huolenpitoa ja ihmettelemään outoa rakkautta.
Jes. 48, Luuk. 6
Opetuslasten matka Jeesuksen seurassa jatkuu ja samalla oppimiskokemuksetkin jatkuvat elämän eri aloilta. Jeesus rikkoo perinnäissääntöjä ja julistaa olevansa sapatinkin Herra. Hän tosin puolustaa toimintaansa vedoten Daavidin antamaan esimerkkiin. Myös sapattina ihmisten parantaminen oli lainoppineiden mukaan väärin, mutta onneksi Jeesus rakastaa ihmisiä enemmän kuin perinnäissääntöjä.
Sitten on vuorossa tärkeä kahdentoista opetuslasten valinta. Jeesus vietti koko yön vuorella ja rukoili kysellen varmaan neuvoa Isältä. Sitten hän valitsi lähellensä oppilaat, jotka saivat sitten tehostettua tukea ja erityisopetusta Jeesuksen seurassa. Nämä olivat ne miehet, jotka jatkoivat opetuslasten tekemistä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Tähän opetuslasten tekemisen ketjuun saamme mekin itsemme kiinnittää ja opetella elämää Jeesuksen esimerkin ja Pyhän Hengen voimaannuttamana. “hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki” (19).
Opetuslapset saavat kuulla autuaaksijulistuksen, joka koskee Jeesuksen seuraajia. Autuaita ovat köyhät, nälkäiset, itkevät sekä ne joita Jeesuksen tähden vihataan. Autuaita ovat siis ne, jotka tarvitsevat Jeesusta ja valmiita lähtemään hänen mukaansa, vaikka siitä joutuu maksamaan hinnan. Jeesuksen seurassa kaikki on toisin. Jumalan valtakunnan arvojen mukainen elämä ei ole helppoa, sillä siihen kuuluu siunata ja rakastaa vihamiehiä ja kohdella toisia ihmisiä siten kuin itsekin haluaisi tulla kohdelluksi. Olkaamme siis anteliaita ja armahtavaisia toinen toisillemme emmekä tuomitsevia ja tekopyhiä lähimmäisiä. Meitä tarkkaillaan, sillä hedelmistään puu tunnetaan!
Lopussa oli vielä tärkeä opetus kahdesta rakentajasta. Viisas tulee Jeesuksen luo, kuulee hänen sanojaan ja tekee niiden mukaan eli rakentaa Kristus- kalliolle. Siitä vielä yksi ajatus, joka jäi mieleen NW 2024:stä. Kuuliaisuus on Jeesuksen rakkauden kieli.
Juha
Jes. 47, Luuk. 5
Jeesus kutsuu Pietarin ja muita opetuslapsia. “Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket”. Kun kuulemme Mestarin ääntä ja otamme riskin seuraamalla sitä, ei voi välttyä ihmeellisistä tapahtumista. Pietari sai tällaisen kokemuksen, jonka avulla Jeesus kutsui häntä Valtakunnan hommiin. Kun Jeesus näytti palasen kirkkauttaan, niin siinä valossa Pietari ymmärsi myös oman inhimillisyytensä ja heikkoutensa. ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies!” Vaikka Vapahtaja ja Pelastaja oli läsnä ja lähellä, Pietari pelkäsi. Ajaako synti meitä pois Vapahtajan läheisyydestä? Niin taisi olla tilanne jo Aatamin aikana, sillä jo siellä paratiisissa hän yritti piiloutua kuullessaan Jumalan kävelevän puutarhassa. Vai onko niin, että Jeesusta pelätään, koska häntä ei vielä tunneta riittävän hyvin. Tässä tapauksessa taisi yhdistyä Johanneksen (Joh 1:14) sanat Jeesuksesta : “Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Jeesus ei tietenkään tuominnut syntisyytensä tunnustavaa Pietaria, vaan hyvä työ Pietarin elämässä oli alkanut ja Jeesus antoi hänelle uuden tehtävän. “Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän ja myös hänen kalastuskumppaninsa jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Näin se on, että armo kasvattaa meitä Jeesuksen oppilaina ja ihmisinä. Hänellä on suuri suunnitelma tehdä kaikista kansoista opetuslapsiaan, ja tähän näkyyn saamme oman elämän lahjan ja meille suotujen lahjojen ja siunausten kanssa liittyä ilman ansioluetteloa!
Kuulin radiosta puheen, jossa kuvailtiin kirkon nykytilaa siten, että evankeliumi ei olekaan enää syntien anteeksisaamista Jeesuksessa, vaan sanomaa yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja inhimillisen elämän paremmaksi tekemisestä. Ne ovat sinällään hyviä asioita, jotka varmaan parantavat monen huono-osaisen elämän laatua ja tuovat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin se olennaisin jää vähän varjoon. Jeesuksen seurassa opetuslapset huomaavat pian, että Jeesuksen tavoite on opetuslasten tekeminen ja hengellinen herääminen hänen kohtaamisensa kautta. Vaikka hän parantaa sairaita ja näyttää mallia siitä, miten lähimmäisiä rakastetaan henkilökohtaisen palvelemisen ja tarpeiden huomioimisen kautta, tavoitteena on ohjata kansat Isän luo hänen kauttaan! “ “Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi” (20).
Tuntekaamme Jeesus ja tehkäämme hänet tunnetuksi!
Juha