Kategoria: Luemme Raamattua

Job. 5

Ilm. 4

Ilm.4 (2020 käännös)

No niin, tällä viikolla sitten jobia ja ilmestyskirjaa. Tässäpä kirjoitushaastetta kerrakseen 🙂
Tiedän että tämä on monelle teistä lukijoistakin haastavaa. Jospa uudesta (vuoden 2020) käännöksestä
innoitusta näiden lukemiseen. Lisäsin linkit ja käytän sitä omien kommenttien pohjana.

Jobin kirja: Elifasin puheessa on monta oleellista ja tärkeää kohtaa. Mutta tuo puhe on… puhe 🙂 Sitä kelpaa kertoa yhdelle ihmiselle tai isolle väkijoukolle. Sen sanoma osuu niin rikkaaseen, köyhään, terveeseen, sairaaseen, nuoreen, vanhaan…jne.
Mutta kun elämä kolhii, niin kaipaako ihminen siinä tilanteessa puheita? Tuskinpa. Vierellä kulkemista, myötä elämistä, huolenpitoa, toisesta välittämistä ja kuuntelua sen sijaan.
Päivän pohdintana: Miten kohdata kärsivä ihminen?

Ilmestyskirja: Ikuisuus. Olen tainnut siitä aiemminkin kirjoittaa mutta mielestäni ikuisuus on jotain ajan tuolla puolen. Jos näin aikaan sidottuina olentoina pääsemme katsomaan jotain ajan toisella puolella tapahtuvaa, niin meidän aikakäsityksessä se näyttää no.. ikuisuudelle. Miettikääpä sitä 🙂

Ilmestyskirja: taivaalliset olennot. Tämän kuvauksen mukaan nuo olennot puhuvat. Ja se mitä tuosta tekstistä tulkitsen niin voidaan sanoa että nuo olennot kykenevät ajatteluun. Ja kuvauksien perusteella kyseessä on jotain muuta kuin ihminen. Olennot eroavat ihmistä ja toisistaan.
Kun katselee yötaivaalle ja näkee tähtien paljouden niin se pistää miettimään… esimerkiksi tätä kohtaa raamatusta 🙂

–Tomppa

Job. 4

Elifas ei kestänyt Jobin puhetta. Minusta on ihailtavaa, kuinka ikää kunnioitettiin niin, että vanhin ystävistä sai puhua ensimmäisenä. 

Mietin paljon mikä teki ystävien sanoista vääriä. Sanoma ei sinänsä ero esim. sananlaskuista tai psalmien lausahduksista. ”Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion.” Joten jos sanoma ei ole väärin, niin ongelman on oltava sen soveltamisessa. Pawson opetti että Raamatussa on lupauksia ja yleispariaatteita. Lupaus on sovellettavissa aina. esim. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu”. Sen sijaan yleisperiaatteet ovat sellaisia joiden soveltamiseen tarvitaan viisautta. Johonkin tilanteeseen voi sopia jopa useampi sananlasku, joiden ohjeet voivat erota toisistaan.

Jobin ystävällä oli paljon elämänkokemusta. Hän oli oppinut ja nähnyt todeksi elämän yleisperiaatteen, jonka pohjalta hän päätteli, että Jobin tilanne on varmasti rangaistus jostain. Hän meni päätelmässään harhaan. Meidän on oltava todella varovaisia, kun ohjaamme toisia. On helppo antaa ohjeita ulkopuolelta. Rukoillaan viisautta, että osaisimme asettua toisen asemaan ja tukea ystävän lailla kun on sen aika.

Ilm. 3

Tässä luvussa sanoma jokaiselle seurakunnalle alkaa ”Minä tiedän sinun tekosi”. Filadelfian seurakunnalle se on hyvä sanoma, Sardeksen ja Laodikean seurakunnille sen sijaan ei. Heikkous, penseys ja haaleus kuvaavat tilannetta, jossa usko ei ole elävää. Seurakunta ei tiedosta tilannetta, mutta Jeesus ei luovuta, vaan kolkuttaa ovella ja haluaa yhteyteen kaikkien kanssa. Sardeksen ja Laodikean seurakunnat kuulostavat menestyksen mittareilla paremmin pärjääviltä, kuin Filadelfian, josta Jeesus sanoo ”voimasi ovat vähäiset” ja ”olet kestänyt”. Silti Jeesus näkee, että Filadelfian tilanne on paras. Hän sanoo seurakunnasta ”minun valittuni” ja lupaa varjella sitä, sillä he ovat olleet uskollisia.

Sama pätee tänäkin päivänä. Varotaan antamasta ulkoisille menestyksen mittareille väärää painoarvoa. Pyritään näkemään Jumalan silmin se, millä on merkitystä. Jumala tietää tekomme. Tavoitellaan sitä, mikä kestää ikuisesti.

Siunausta päivääsi!

Anna

Job. 3

Job avaa suunsa purkaa tuskansa, minkä suuruutta on vaikea käsittää. Hän toivoo ettei olisi syntynytkään, jotta ei kokisi nykyistä tuskaa. Hän ei kuitenkaan kiroa Jumalaa. Joskus on tärkeää sanoa se mitä tuntee suoraan ja siloittelematta Jumalalle ja joillekkin läheisille. Jumala varmasti kestää kaikki tunteemme koko kauheudessaan.

Ilm. 2

Nämä kirjeet ovat Raamattun ainoat Jeesuksen suoraan sanelemat  kirjeet seurakunnille, jotka Johannes kirjoitti ylös.

Muiden apostolien kuoltua ja Johanneksen ollessa vangittuna seurakunnat kohtasivat haasteita. Ensimmäiset johtohahmot olivat poissa ja seurakunnissa tapahtui sukupolven vaihdosta. Osa seurakunnista kasvoi ja menestyi, toiset olivat ahdingossa. Monet harhaopit levisivät ja itseään apostoleiksi ja profeetoiksi väittävät henkilöt yrittävät päästä vaikutusvaltaan. Tähän tilanteeseen Jeesus päättää antaa kirjeet seurakunnille. Näissä on erilaisia tilanteita.

Efesossa on pysytty kestävästi uskossa, nähty vaivaa ja pidetty harhaopit loitolla, mutta ensi ajan rakkaudesta on luovuttu.

Smyrnassa seurakunta on ahdingossa, köyhä ja vainottu. Lisää vakeä on joutumassa vankilaan. Seurakunta on kuitenkin hengellisesti rikas. Jeesus muistuttaa hän on kuollut ja herännyt eloon, eikä toisella kuolemalla ole valtaa siihen, joka on voittanut.

Pergamonin seurakunta on tunnustanut horjumatta Jeesuksen nimeä vaikka Antipas on kuollut. Seurakuntaan on kuitenkin levinnyt Nikolaiittojen harhaoppeja ja epäjumalille uhrattujen lihojen syömistä ja siveettömyyttä.

Tyatiirassa tehdään paljon ja rakkaus sekä palvelumieli kukoistavat. Seurakunnassa ei kuitenkaan ole puututtu profeetaksi itsään väittävään Isebeliin joka ohjaa seurakuntaa harhaan. Niitä ketkä eivät ole lähteneet seuraan tätä kehotetaan pitämään kiinni siitä mitä heillä on.

Erisissa tilanteissa Jumala muistuttaa eri piirteistään. Rakkaudettomuuteen Hän muistuttuttaa pitävänsä seurakuntia kädellään ja antavansa elämänpuun hedelmiä puutarhasta. Vainon keskellä ikuisesta elämästä. Harhaoppien edessä suunsa miekasta ja uudesta identiteetistä. Väärän johtajuuden keskellä hallinnastaan. Nykypäivän kristityt kohtaavat samanlaisia haasteita, joten ollaan korvat avoimina, että kuulemme mitä Hengellä on sanottavana.

 

Elli