Kategoria: Luemme Raamattua

Neh. 10

Israelilaiset tekivät kirjallisen lupauksen, jossa kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään, sitoutuivat johtajiensa tekemään sopimukseen. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaisesti ja noudattaa tarkoin kaikkia Herran käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä (30).

Varmaan yhteinen tahtotila ja sopiminen auttaa päämäärän saavuttaminen, mutta pysyvää muutosta ei saatu aikaan.  Montakohan vuotta mentiin eteenpäin tämän lupauksen kanssa? Miksi tämä on niin vaikeaa? Siksi, että olemme kaikki syntisiä, jonka pelkkä tiedostaminen ei auta eteenpäin. Ennen olivat syntiuhrit sovittajina, mutta uudessa liitossa saamme kiinnittää katseemme ja uskomme Jumalan Karitsaan, joka pois otti maailman synnit! Armahdettuna syntisenä on helpompi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin lain velvoittamana.

Joh. 15

“Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet minun kanssani alusta asti” (27). Todistajana elämiseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen on meidät kaikki kutsuttu. Se ei ole helppoa, sillä koko ajan eletään kuin taistelutantereella hyvän ja pahan – Jumalan ja Paholaisen välisessä sodassa. Maailma vihaa Jeesuksen omia, koska eivät tunne Jumalaa. Heidän on mahdotonta puolustella syntiään ja syyllisyyttään. Jeesus kertaa kristityn hedelmää tuottavan elämän periaatteita. Alla kolme pointtia aiheesta.

Tärkein asia on pysyä yhteydessä Jeesukseen, viinipuuhun, jotta voi kantaa hedelmää. Vuorovaikutus Jeesuksen kanssa vahvistaa uskoa ja rakkautta häneen. Pysyminen Jeesuksessa tarkoittaa myös sitä, että hänen sanansa pysyvät meissä (Joh 15:7), ja me pysymme hänen sanassaan. Sanassa pysymisessä auttaa, jos sitä luetaan säännöllisesti, sitä kuullaan ja siihen luotetaan. Rungossa pysymiseen liittyy myös viinitarhurin puhdistava työ, joka saattaa näkyä myös vaikeuksina ja kärsimyksenä. Hedelmän kasvattaminen on kuitenkin rungon vastuulla, ja meidän tehtävänä on pysyä Jeesuksen rakkaudessa, siinä tietoisuudessa, että armahdettuina kelpaamme hänelle.

Toinen olennainen asia todistajana jaksamisessa on pysyminen kristittyjen keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa. Siksi Jeesus palaa tähän asiaan toistuvasti ja tässäkin luvussa pariin otteeseen aika vaativalla tavalla käskynä:” Minun käskyni on: rakastakaa toisianne!” Siinä meillä hyvä haaste jokaiselle päivälle. Miten voimme palvella ja täyttää lähimmäistemme tarpeita? Rakkaus tulee todelliseksi toisen auttamisessa ja palvelemisessa. Usein pelkkä toisen huomaaminen ja kuulumisten kysely voi jo antaa iloa elämään. Esirukous on myös suuri rakkaudenosoitus. Rakkaus on onneksi kekseliäs ja löytää keinonsa, kun sille annetaan tilaa.

Vielä lopuksi tärkein. Jeesus ei jättänyt seuraajiaan orvoiksi, vaan toistaa vielä lupauksen Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Paavali todistaa tästä Puolustajasta seuraavaa:”Ei Jumala halua meidän olevan pelkureita, vaan hän antoi meille voimaa, rakkautta ja malttia. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. Kärsi sinäkin vastoinkäymisiä ilosanoman vuoksi Jumalan antamin voimin” (2. Tim. 1:7-8).

Juha

Neh. 9

Edellisessä luvussa luettiin lakia ja nyt tunnustettiin synnit. Eikä rukoiltu ja tunnustettu lyhyesti, vaan oltiin kokoonnuttu paastoamaan ja pukeuduttu säkkivaatteisiin. Ensin tunnustettiin omat ja myös isien synnit. Sitten luettiin lakia taas ja sitten noustiin ylistämään: ”Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!” (5). Prosessi oli siis aika kokonaisvaltainen kokemus, jossa oli koko ihminen mukana. Lienee kulttuuriin liittyvä tapa, joka tuntuu aika vieraalta ja teatraaliselta. Tärkeää on varmaan se, että sydän on mukana, eikä pelkkä sori! 

Katumusrukous on kuin lukisi Israelin kansan vaiheita luomisesta Abramista Moosekseen saakka. Siinä toistuu kaava, että vaikka olemme kaikin tavoin rikkoneet Jumalaa vastaan, Jumala antaa anteeksi ja on armollinen, kärsivällinen  ja laupias Jumala. Hän on hyvä eikä hylkää.

Ihmisen elämä näyttää siis oleva synnin tekoa ja kärsimystä, mutta samaan aikaan myös armollisen Jumalan etsimistä. Tällaisen Jumalaa kunnioittavan synnintunnon ja tunnustamisen sai aikaan  Jumalan lain kirjan lukeminen ja ymmärtäminen (9:3).

”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Ps. 32:1-2.

Joh. 14

Upea luku, joka sisältää upeita lupauksia taivaasta ja Jumalan valtakunnan todellisuudesta keskuudessamme. Nämä puhuttelevat aina, kuten hautajaisetkin. Olin äskettäin  kummitädin hautajaisissa, ja kyllä se on tärkeää olla mukana saattamassa lähimmäisiä tuonne rajan toiselle puolelle. Siinä saa samalla hetken pohtia kaikessa rauhassa omaa elämäänsä ja jakaa surua ja kuulumisia sukulaisten kanssa. Memento mori – muista että olet kuolevainen! 

Mukava huomata, että opetuslapsilla oli turvallinen olo Jeesuksen seurassa, ja he uskalsivat myös kysyä “tyhmiä” kysymyksiä. Näin mekin heidän välityksellään saamme tienviittoja Isän luo. Jeesuksen tunteminen on ainoa tie Isän luo. Joka on tullut tuntemaan Jeesuksen, on tullut tuntemaan Isän.

Jeesus varustaa oppilaitaan myös tulevaan lupauksellaan, että  ihmeteot  jopa kasvavat jatkossa täällä maan päällä. Se on mahdollista häneen uskoen ja hänen nimeensä vedoten. Toinen varustaja on puolustaja, Totuuden Henki, jonka Isä antaa. Tämä Pyhä Henki opettaa kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä Jeesus on puhunut. Nisunjyväntien kulkijan ohjeeksi Jeesus nostaa esiin rakkauden häntä kohtaan, joka ilmenee siinä, että noudattaa hänen sanojaan.

Juha

Neh. 8

Esra (lainopettaja) lukee kansalle Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Kansa heittäytyi polvilleen ja itki kun kuuli, mitä laissa oli sanottu. Esra kuitenkin pyysi kansaa iloitsemaan ja juhlimaan, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Myöhemmin seurasi katuminen, syntien tunnustaminen ja uudet lupaukset Jumalalle.

Ilo oli tarkoitettu myös jaettavaksi:” Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia nille, joilla ei itselllään ole mitään” (10). Lakia luettiin seuraavanakin päivänä ja tulevinakin juhlatunnelmissa, kun aloitettiin taas yhdessä järjestää lehtimajajuhlia. Siitäkin seurasi suuri riemu.

Ilon kautta Raamattua lukemaan? Vai onko se vain velvollisuus täytettäväksi? Se on kai kumpaakin, riippuen tilanteesta ja päivästä. Eilisen brunssikirkon jälkeen tuli mieleen, että kyllä täällä jo vähän juhlatunnelmaa tekeytyy, kun saamme syödä, nauttia yhdessäolosta, ylistyksestä ja opetuksesta. Ollaanko siis oikeilla jäljillä?

Joh. 13

Jeesus jatkaa esimerkin kautta edellisen luvun palvelemisen ja nisunjyvän kuolemisen teemaa. Hän osoitti rakkautta loppuun saakka ja alkaa opettaa yhteyden ja keskinäisen rakkauden merkityksestä, joka on myös todistuksena ulkopuolisille opetuslapsena elämisestä. Jumalan Poika ei väsy palvelemaan, ei edes sitä yhtä, joka lopulta kavalsi hänet. 

Pietarin persoona nousee esille. Hänen intonsa ja impulsiivisuutensa puhuu taas ennen kuin ajattelee:”Sinä et saa ikinä pestä minun jalkojani!”  Kaikki tai ei mitään periaate näytti ohjaavan Pietarin elämää:”Minä annan vaikka henkeni puolestasi.” Nisunjyväntie alkaa aueta Pietarille aika pian Jeesuksen vangitsemisen ja Pietarin pelkuruuden kautta, kun hän kieltää kolme kertaa Jeesuksen (18:27). Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa sitä, että rakastaako hän Jeesusta. Niin monta kertaa kuin hän kielsi Jeesuksen, hän tunnustaa rakkautensa. Pietari saa Jeesukselta elämäntehtävän ja uuden alun armahdettuna. Hän  toimi alkuseurkunnan johtajana  ja kuolee Herransa tavoin ristillä. ”»Minä opetan sinua», sanoo Herra, »minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi»” (Ps. 32:8).

Juha