Kategoria: Luemme Raamattua

Neh. 1

Joh, 6

Oikea osoite. Nehemia oli korkeassa asemassa oleva  virkamies Persian kuninkaan Artakserkseen hovissa ja pappi Esran aikalainen. Kun Nehemia kuuli oman kansansa ja Israelin entisen pääkaupungin Jerusalemin surkeasta tilasta (Neh. 1:1 – 4), hän järkyttyi niin kovasti, että murehti, itki ja paastosi useita päiviä. 

Ikävät uutiset saivat Nehemian kääntymään oikeaan osoitteeseen, Jumalan puoleen, ja pyytämään Jumalalta apua. Nehemian asenteesta kannattaa ottaa oppia. Omien ratkaisuyritysten sijaan voimme etsiä apua kaikissa vaikeuksissa Jumalalta. Nehemian kirjan seuraavasta luvusta käy ilmi, että kun Jumala sitten avasi mahdollisuuden, Nehemia oli valmis toimimaan.

Heli

Esra 10

Joh, 5

Itsetietoista tykitystä. Jeesus osoittaa sekä teoillaan että puheillaan oman kutsumuksensa ja asemansa. Hän on Jumalan Poika ja Jumala. Siitä todistavat ne monet ihmeteot, joita hän on tehnyt ja tekee. Jos joku epäilee hänen tekevän ihmeitä omassa voimassa tai paholaisen voimalla, tämä erehtyy. Jeesus toimii samoin kuin Jumala ja tekee samoja tekoja kuin Isä Jumalakin. Kaiken lisäksi Jumala herättää myös kuolleita ja samoin Jeesuskin herättää kuolleista ja antaa elämän kenelle tahtoo.  (Joh. 3:19- 21) 

Jeesuksen sanat ja teot ovat niin tymäkkää settiä ja todella raflaavia, että hänen aikansa hurskaat juutalaiset olivat pöyristyneitä. Jeesuksen ehdottomat opetukset ja persoona saavat myös nykyisin yhtä järkyttyneen vastaanoton. Yksi totuus ja yksi oikea tie ovat täysin vastakkaiset nykyiselle ”kaikki saavat elää ja ajatella niin kuin haluavat”. Jokainen saa uskoa mihin tahtoo ja rakentaa elämänkatsomuksensa oman mielensä mukaan. 

Eri linjalla. Jeesus ei ollut vain yksi juutalainen rabbi ja opettaja. Jeesus sanoi: ” Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.” Pystymmekö hyväksymään sen ja elämään sen mukaan? 

Pieni myönnytys johtaa suureen. Pappi Esra eli ja uskoi yhteen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen vuoksi hän myös pelästyi kovasti, kun huomasi kansansa rikkoneen Jumalan ohjeita ja käskyjä. Seka-avioliittojen purkaminen ja perheiden hajottaminen tuntuu meistä aivan käsittämättömältä. Ilman perehtymistä seka-avioliittojen kauaskantoisiin vaikutuksiin ja Jumalan tarkoitukseen käskyn taustalla ei voi ymmärtää Jumalan ehdotonta käskyä. Mutta se tosiasia pitää paikkansa, että pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Jumala tiesi, mitä Israelin kansalle kävisi, jos se sekoittuisi ympäröivien kansojen tapojen ja ihmisten kanssa. Sen usko yhteen ainoaan Jumalaan olisi pian mennyt.

Ei eristäytymistä, vaan siunaamista. Meitä ei ole kutsuttu eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta ja eri tavoin ajattelevista ja elävistä ihmisistä. Mutta sama ”pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan” -periaate pätee nytkin. Pieni myönnytys arvoissa ja elämäntavoissa johtaa toiseen ja pian koko elämämme ja arvomme happanevat tai laimentuvat. Sen vuoksi on tärkeä etsiä elämäämme Jeesusta. Hän tietää, missä tie kulkee ja miten sitä pitkin käydään.

Heli

Esra 9

Tämä on hankala luku. Vastakkain ovat laki ja empatia. Seka-avioliitot olivat selvästi vastoin Mooseksen lakia. Toisaalta näin oli jo tapahtunut, jota mitä asialle piti tehdä. Esran ratkasu oli suoraviivainen, perheet vain tylysti hajotettiin. Mitäs tästä pitäisi ajatella?

En voi välttyä ajatukselta, että laintulkinta oli tässä liian tiukka. Koskiko Mooseksen laissa kauan sitten annettu kielto tosiaan Israelissa Esran aikana asuneita kansoja? Ymmärtääkseni ne kansat, joista varoitettiin, olivat jo kauan sitten poistuneet. Toisekseen, Mooseksen laissa toki kiellettiin sekaantumasta ympäröiviin kansoihin, mutta ideana oli varjella Israelia epäjumalien palvelemiselta. Minä tulkitsen tämän niin, että ”seka-avioliitot” olivat kyllä sallittuja, jos kuitenkin sitouduttiin palvelemaan Herraa. Olihan Daavidinkin sukupuussa henkilöitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Edellisistä luvuista kävi ilmi, että esimerkiksi samarialaiset palvelivat Herraa. Heillä saattoi olla vieraita tapoja, mutta olivatko erot oikeasti ylitsepääsemättömiä. Noin yleisesti ottaen Mooseksen laki suhtautui kuitenkin myönteisesti ”muukalaisiin”,  jos nämä olivat valmiita liittymään kansaan.

En osaa vastata näihin kysymyksiin. Sen tiedän, että vääryyttä ei voi oikaista toisella vääryydellä. Toisaalta ymmärrän, miksi tässä asiassa oltiin niin tiukkoja. Pelättiin uutta pakkosiirtolaisuutta ja Jumalan vihaa. Sen kuitenkin tiedän, että Jeesus suhtautui samarialaisiin hyvin eri tavalla. Tässä alla lisää.

Joh, 4

Niin, samarialaisista puheen ollen. Edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdasta käy hyvin ilmi, miksi juutalaisten ja samarialaisten välissä oli iso juopa. Tätä taustaa vasten Jeesuksen toiminta tässä luvussa on erittäin radikaalia.

Jo pelkästään se, että Jeesus ylipäätään meni Samariaan, oli merkillepantavaa. Luvun alussa sanottiin, että päästäkseen Juudeasta Galileaan, Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Kartasta katsoen se pitää paikkansa, mutta hurskaimmat juutalaiset kuitenkin kiersivät sen. Matkasta tuli näin pitempi, mutta ei se mitenkään mahdottoman pitkä silti ollut. Jeesus ei kuitenkaan mennyt Samarian läpi vain oikaistakseen tai laiskuuttaan, vaan hän oli valmis myös kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. Itse asiassa hän lopulta jäi Sykarin kaupunkiin kahdeksi päiväksi opettamaan. Tämän seurauksena kaupungissa puhkesi pienimuotoinen herätys.

Minä rinnastan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen Esran kirjan tapahtumiin. Esran kirjassa juutalaiset lähettivät samarialaiset vaimonsa pois. Tässä luvussa Jeesus kutsuu hylätyn samarialaisen naisen luokseen ja antaa hänelle ihmisarvon ja uuden elämän.

Marko