Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 19

2. Kor. 2

Mitä on ”Kristuksen tuntemisen tuoksu” (2. Kor. 2:14)? Itselleni tulevat mieleen kokemukset opiskeluajoiltani 1980-luvun loppupuolelta. Olin mukana kristillisen opiskelijajärjestön toiminnassa, johon kuuluivat mm. viikonloppuleirit. Olin mukana myös harrastetoiminnassa, johon kuuluivat viikoittaisten harjoitusten lisäksi viikonloppuleirit. Molemmissa oli mukana varsin tavallisia yliopisto-opiskelijoita. Ilmapiiri näissä ryhmissä oli kuitenkin hyvin erilainen.

Mieleeni on erityisesti jäänyt yksi sunnuntaiaamu harrasteryhmän viikonloppuleiriltä. Aamiaistarvikkeet oli hankittu leiripaikan keittiöön etukäteen. Tarkoitus oli, että yhdessä porukalla teemme aamiaisen. Se ei kuitenkaan mennyt aivan niin, koska osalla porukasta oli käsitys, että aamiainen on valmiina. Kun se ei ollutkaan, he olivat hyvin tuohtuneita ja jopa loukkaantuneita, kun kaikki ei ollut valmiina tässä, nyt ja heti. Minkäänlaista valmiutta yhdessä tekemiseen ei ollut.

Muistan silloin ajatelleeni, ettei vastaavanlainen tilanne olisi voinut olla mahdollinen kristillisen opiskelijajärjestön viikonloppuleirillä. Näiden ryhmien vertailu vahvisti jo tuolloin käsitystäni siitä, että usko Jeesukseen vaikuttaa ja näkyy ihmisen toiminnassa väistämättä. Ehkä se on sitä Kristuksen tuntemisen tuoksua.

Pekka

Jes. 18

2. Kor. 1

Useimmat ihmiset varmaankin haluaisivat, että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja ongelmatonta. Toisaalta olen tavannut ihmisiä, jotka tuntuvat olevan elementissään, kun heidän pitää ratkaista ongelmallisia ja hankalia tilanteita.

Ahdingot ja kärsimykset kuuluvat elämään. Ne voivat olla ns. ulkopuolelta tulevia tai oman sisäisen elämän/todellisuuden kamppailuja. Absoluuttista mittatikkua niiden arviointiin ei ole olemassa, vaan jokaisen oma kokemus määrittää, miltä ne tuntuvat ja mikä niiden mittaluokka on.

Onneksi meillä on Paavalin sanoin ”armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala”, joka ”rohkaisee meitä kaikissa meidän ahdingoissamme” (2. Kor. 1:3-4). Jumalalta saatu lohdutus ja rohkaisu auttaa meitä myös lohduttamaan ja rohkaisemaan toisiamme (2. Kor. 1:4, 6). Rukous toistemme puolesta on myös tärkeää ahdinkojen ja kärsimysten keskellä (2. Kor. 1:11).

Pekka

Jes. 17

1. Kor. 16

Paavali vaikuttaa olleen melkoinen verkostoitumisen mestari ainakin Roomalaiskirjeen ja 1. Korinttilaiskirjeen viimeisten lukujen perusteella. Monet ihmiset ja seurakunnat tulevat niissä mainituiksi.

Verkostoitumisesta puhutaan nykyisin paljon hyvin monissa eri yhteyksissä. Tuntuu ja vaikuttaa siltä, että lähes kaikki kuviteltavissa olevat asiat ovat erilaisissa verkostoissa, joissa toimijat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Meillä jokaisella on omat verkostomme. Ne voivat olla suppeat tai laajat. Toinen voi rakentaa niitä tietoisesti ja tavoitteellisesti, ja toista ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Toinen voi olla niistä ylpeä, ja toinen voi niitä kadehtia. Tässäkin kohtaa ihmiset ovat hyvin erilaisia. 

Maailmanlaaja kristillinen seurakunta on valtavan suuri verkosto. Jeesuksen seuraajina jokainen meistä on yksi pieni osa tätä suurta verkostoa. Itse en koe olevani hyvä verkostoituja. Itse asiassa tämä oli yksi ajankohtainen ajatus omassa työssäni juuri ennen kuin jäin kesälomalle. Minua lohduttaa ajatus, että joka tapauksessa olen osa maailmanlaajaa kristillistä seurakuntaa, jossa minulla on siskoja ja veljiä lähellä ja kaukana.

Pekka