Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 16

1. Kor. 15

Ortodoksiystäväni sanoi monia vuosia sitten, että ortodokseilla on sanonta: ”Muista joka päivä kuolemaasi.” Silloin muistan ihmetelleeni, että onpa aika synkkä ajatus päivittäin muistettavaksi. Myöhemmin, kun olen tähän ajatukseen palannut, olen huomannut, että se jollakin tavoin auttaa asettamaan asiat oikeaan järjestykseen.

Jokainen meistä kohtaa fyysisen kuoleman jossakin vaiheessa. Kukaan ei voi sitä välttää. Meillä on vain tämä hetki, jonka saamme lahjana ja josta saamme olla tavattoman kiitollisia. Menneitä ei kannata murehtia eikä tulevaisuuteen kiinnittää liikaa huomiota. Kannattaa keskittyä siihen, mitä voi tehdä tai olla tekemättä juuri nyt, ja tehdä niin katse Jeesukseen suunnattuna (1. Kor. 15:53-57, Fil. 1:21).

Pekka

Jes. 15

1. Kor. 14

Armolahjat? Mitä ne ovat? Yksi hyvä artikkeli niistä löytyy Hengen uudistus kirkossa ry:n kotisivuilta (Armolahjat | Hengen uudistus).

Armolahjoista vallitsee ymmärtääkseni monenlaisia ajatuksia ja käsityksiä laidasta laitaan, enkä tiedä, osaanko oikein niitä kuvata, mutta seuraavanlaisia ajattelutapoja on tullut itselleni vastaan. Negatiivinen suhtautuminen haluaa sulkea niiden mahdollisuuden ja käytön pois syystä tai toisesta. Varauksellinen suhtautuminen myöntää armolahjojen olemassaolon, mutta suhtautuu niiden käyttöön kriittisesti ja suurella varovaisuudella. Realistisessa suhtautumisessa armolahjoja käytetään arkipäiväisesti ja niihin suhtaudutaan maalaisjärkisesti sekä niiden käyttöä arvioidaan. (Yltiö-)positiivisessa suhtautumisessa armolahjoja käytetään runsaasti ja ehkä hieman kritiikittömästi ja ihmisillä voi olla suuria odotuksia siitä, että Jumala puhuu hyvin suoraan heidän elämäänsä armolahjojen kautta.

Ehkä tällaiset erilaiset suhtautumistavat kertovat ennen kaikkea ihmisten erilaisuudesta. Ehkä ne kertovat myös kokemuksista ja odotuksista. Ehkä ne kertovat myös erilaisista uskonkäsityksistä ja seurakuntakulttuureista.

Itse ajattelen niin, että armolahjat ovat Jumalan antamia välttämättömiä työkaluja seurakunnan rakentamiseksi. Kuten Paavali toteaa, niitä on syytä tavoitella, myös henkilahjoja (1. Kor. 14:1). Mielestäni jotakin puuttuu, jos armolahjat eivät seurakunnassa toimi. Itse tunnistan olevani ns. keskitien kulkija, joka on armolahjojen suhteen jossakin varauksellisen ja realistin välimaastossa.

Pekka

Jes. 14

1. Kor. 13

OM Uutisten numerossa 2/2024 (kesäkuu – elokuu) oli mielenkiintoinen ajatus, jonka esittäjää ei sen tarkemmin yksilöidä ja/tai nimetä. Kirjoittaja puhuu ystävästään, joka oli todennut näin: ”[–] suomalaiset ovat maistaneet juuri sen verran uskonnollisuutta, että luulevat tietävänsä, mistä kaikessa on kyse”. 

Vähän samankaltaisesti mietin ensimmäisen Korittilaiskirjeen 13. lukua. Kyseinen lukuhan luetaan yleensä häissä. Miten vihkipari ja paikalla oleva seurakunta ymmärtävät tekstin? Uskaltaisin väittää, että aika moni ajattelee, että tekstissä kuvataan ihmisten välistä inhimillistä rakkautta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on Jumalan agape-rakkaudesta.

Ymmärrän tämän niin, että Paavali haluaa korostaa Jumalan rakkauden kokemista ja omistamista kaiken lähtökohtana ja keskipisteenä. Vaikkei tässä kirjoitetaan mitään Jeesuksesta, niin Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan on ilmestynyt juuri Jeesuksen elämässä, kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Tämä rakkaus asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja vaikuttaa sen, että teemmepä mitä tahansa, voimme toimia tässä rakkaudessa.

Pekka