Kategoria: Luemme Raamattua

Esra 8

Kun lapsena lähdettiin luokkaretkelle, oppilaat laskettiin matkan aikana useaan otteeseen. Sillä varmistettiin, että kaikki olivat mukana. Tämän päivän luku muistuttaa tästä. Esra lähtee Persiasta pitkälle matkalle kohti Jerusalemia, joten on tärkeä listata kaikki mukaan lähteneet. Tässä luvussa mainitaan vain sukujen päämiehet ja muutama muu, sillä muuten Esran kirja olisi aika pitkä. 

Esralla oli selkeä näkemys siitä, mitä hän halusi perillä tehdä ja ketä siihen tarvittiin avuksi. Kun hän esimerkiksi huomasi, että matkasta puuttui leeviläisiä, niin hän hankki heitä lisää. Tämä taitaa merkitä sitä, että kaikki eivät ehkä olleet mukana vapaaehtoisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Esra ei kehdannut kysyä kuninkaalta sotaväkeä turvaamaan matkaa. Hän kun oli kehuskellut sillä, että Herra suojaa omiaan. Paaston ja rukouksen jälkeen matka sujuikin hyvin.

Tämä kertoo siitä, että nyt meinattiin tehdä asiat alusta asti oikein. Tämä voi tuntua vähän autoritaariselta, mutta Esra  ei kuitenkaan vaikuta itsekeskeiseltä tai vallanhimoiselta. Hän esimerkiksi jakoi vastuuta toisille ja muutenkin oli sitä mieltä, että kaikkia tarvitaan.

Joh, 3 

Jeesuksen ja Nikodemoksen välinen keskustelu on täynnä helmiä. Kuuluisin kohta on varmaan pienoisevankeliumi (jae 16), mutta onhan tässä paljon muutakin.

Jeesus pakottaa saman tien Nikodemoksen pois mukavuusalueeltaan puhumalla tuulesta, valosta ja niin edelleen. Tuuli oli toki tuttu Hengen vertauskuva, mutta asiayhteys merkitsi, että oltiin aivan vierailla vesillä. Juutalaisuuden harjoittaminen merkitsi hyvin säännönmukaista ja kurinalaista elämää. Ajatus siitä, että voisi syntyä uudestaan ja elää sen jälkeen toisella tavalla Hengen ohjauksessa, oli vallankumouksellinen. 

Taustalla oli myös se, mitä ajattelemme Jumalasta. Kun juutalaiset puhuivat Jumalan mielen mukaisesta elämästä, niin he käyttivät sanoja kuten kuuliaisuus ja laki. Kyse oli loppujen lopuksi tottelevaisuudesta. Tämä luo helposti mielikuvan piilovihaisesta ja tuomitsevasta Jumalasta, jota on vaikea miellyttää. Varsinkin, jos oli fariseus, joka yritti noudattaa tiukasti kaikkia käskyjä, kuten Nikodemos.

Sen sijaan Jeesus kertoo Jumalasta, joka rakastaa meitä.  Hän on valo, joka auttaa näkemään totuuden itsestämme ja kaikesta muustakin. Mitä tulee tuomioon, niin se ei johdu Jumalan vihaisuudesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mieluummin pimeässä. Tavallaan tuomio on jo tapahtunut ja Jeesus on tullut pelastamaan meidät siltä. Tässä oli varmasti Nikodemokselle paljon sulateltavaa. Hurskaalle fariseukselle tämä merkitsi oman aseman muuttumista. Hän ei ollutkaan enää se, joka pystyi ja osasi kaiken. Hän oli samalla viivalla kaikkien muiden kassa, oppilas, joka katseli edessään olevaa Jeesusta ja Jumalan kirkkautta. 

Ei tämä helppoa ole meillekään. Myös meidän kulttuurissamme ihmisen asema pitkälti määräytyy hänen ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Jeesus kehottaa meitä kaikkia tulemaan valoonsa, lopettamaan salailu. Ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on meidän puolellamme.

Marko

Esra 7

Esran kirjaa on luettu jo pitkään ja vasta nyt esitellään kirjan nimihenkilö! Persian kuninkaat kierrättivät nimiään, joten on vähän vaikea pysyä perässä, kuka on kuka. Ilmeisesti tässä luvussa mainittu Artakserkses oli kuningas Dareioksen pojanpoika. Aikaa oli siis edellisestä luvusta kulunut useita vuosia.

Esralla oli vaikuttava sukuluettelo. Hän oli Mooseksen veljen Aaronin jälkeläinen. Häntä kutsutaan oppineeksi virkamieheksi ja lain opettajaksi. Syntyperänsä vuoksi hän oli myös pappi. Lisäksi hänellä oli mukanaan kuningas Artakserksesin kirje, joka antoi hänelle laajat valtuudet. Kuningas oli antanut hänelle myös rahaa käytettäväksi temppelin uudistuksiin. Esran elämän päämäärä kiteytetään seuraavassa lauseessa: ”Jumalan suojaava käsi johti Esraa, sillä hän tahtoi kaikesta sydämestään tutkia Herran lakia ja noudattaa sitä ja opettaa israelilaisille sen määräyksiä ja säädöksiä.”

Epäluuloinen ihminen kun olen, niin mietin miksi Persian kuningas antoi Esralle näin suuret valtuudet. Luulen, että hänen näkökulmastaan Esra oli samalla myös Persian vallan edustaja. Hän tuli omalta osaltaan varmistaa kansan uskollisuus Herralle, mutta myös Persian kuninkaalle. En ole ihan varma, kuinka hyvin tämä jälkimmäinen asia toteutui.

Esra itse ei kuitenkaan tällaisia miettinyt, joten ehkä meidänkään ei tarvitse. Esra kiitti kuninkaan suosiosta ja kaikesta muustakin Jumalaa. Minulle tämä kertoo siitä, että hän ei laskenut menestystään omaksi ansiokseen. Tästä voisi ottaa opikseen.

Joh, 2

Kertomus Kaanan häissä tapahtuneesta ihmeestä on minusta salaperäinen. En tiedä miksi, mutta ajatus Jeesuksesta muuttamassa vettä viiniksi on vähän yllättävä. Tämä kertomus yleensä tulkitaan niin, että Jeesus pelasti isäntäväen nöyryytykseltä. Näin tietysti tapahtuikin, mutta tekstissä teolle annetaan kuitenkin toinen merkitys: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa”. Tämäkin teko oli  siis tunnusteko, joka  opettaa meille jotain Jeesuksesta ja Jumalasta. Ainakin minulle se kertoo Jumalasta, joka oikeasti välittää. On hurjaa ajatella, että Jumalalle tavallinen hääjuhla on niin tärkeä, että Hän haluaa auttaa sen pelastamisessa. Se kertoo myös Jumalasta, joka pitää siitä, että meillä on hauskaa. 

Marko

Esra 6

Tässä luvussa jatketaan edellisessä luvussa alkanutta kertomusta siitä, miten Persian kuningas Dareios lopulta päätyi antamaan luvan Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakennukselle. Asia oli niin tärkeä, että meille on jopa säilytetty tieto siitä, mistä alkuperäinen käsky löytyi.

Työ kesti useita vuosia ja lopulta vietettiin sen vihkiäisjuhlaa. Kun luin kuvausta juhlasta ja sen jälkeen vietetystä pääsiäisestä, niin päällimmäiseksi vaikutelmaksi minulle jäi ilo ja innostus. Epäilemättä ihmiset ajattelivat olevansa uuden aikakauden kynnyksellä. Jäin kaipaamaan yhtä asiaa, nimittäin suuntaa. Minulle tuli sellainen olo, että temppelin rakentaminen oli ollut päämäärä sinänsä, itsetarkoitus. Kun Salomo rakensi ensimmäisen temppelin samalle paikalle, hänen päämääränsä oli tehdä Herran nimi tunnetuksi koko maailmalle. Tällainen näkökulma puuttuu nyt kokonaan. Mutta voi olla, että olen tässä hakoteillä. Ehkä toisen temppelin rakentajat ajattelivat sen olevan suora jatkumo ensimmäiselle temppelille ja siten tällaista ajattelua ei edes tarvittu. On myös selvää, että tässä historian vaiheessa koko juutalaisuuden tulevaisuus oli vaakalaudalla. Siksi oli tärkeää vahvistaa sisäistä yhtenäisyyttä ja keskittyä rukoukseen.

Joh. 1

Verrattuna toisiin evankeliumeihin, Johanneksen evankeliumi on siitä erilainen, että siinä kerrotaan heti, kuka Jeesus on. Muut evankeliumit antavat lukijan päätellä yhtä ja toista itse. Mutta nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan:

Marko