Kategoria: Luemme Raamattua

Esra 5

Temppelin rakentaminen keskeytyi useaksi vuodeksi edellisessä luvussa. Juutalaisten vastustajat väittivät, että juutalaiset olivat luonnostaan kapinallisia. Väite oli, että heidät on helpompi pitää aisoissa,  jos heidän ei sallittaisi rakentaa temppeliä ja kaupunkia valmiiksi.  Silloinen kuningas Artakserkses kielsikin rakentamisen ja siitä keskeytys johtui. Tässä luvussa rakentaminen aloitetaan vähin äänin uudestaan. Kun rakentajilta kysytään tähän lupia, he ovelasti viittasivat Kyyroksen  yli sata vuotta aiemmin antamaan julkilausumaan, näppärästi ”unohtaen” Artakserksesin kiellon, josta oli kulunut ehkä vain muutama vuosi.  Tuohon aikaan Persia oli myllerryksen vallassa, joten ilmeisesti paikalla ei ollut enää ketään, joka olisi muistanut koko historian. Joten kun Kyyroksen allekirjoittama julistus löytyi, niin he tyytyivät siihen.

Mitäpä tästä juonittelusta pitäisi ajatella? Tässä luvussa on selvästi kaksi tasoa. Toinen on tuo inhimillinen laskelmointi. Tässä ei ole kuitenkaan koko tarina. Luvun alussa puhutaan siitä, että Jumala puhui Nehemian ja Sakarjan kautta. Nämä profeetat kehottivat temppelin rakentamiseen. Minusta näyttää siltä, että rakentajat vain tottelivat, sen kummemmin seurauksia miettimättä. Kun ongelmia ilmaantui, heille annettiin oikeat sanat ja ajatukset, jotka auttoivat viemään asiaa eteenpäin. Jumala vaikutti kaikessa. Tämä näkyy temppelin rakentamisen ajoituksessa ja esimerkiksi siinä, että juutalaisten perustelut kelpasivat kuninkaalle. Jos yksikin neuvonantaja olisi vihjannut kuningas Dareiokselle, että hänen oma isänsä kielsi rakentamisen jatkamisen, niin toista temppeliä ei olisi ehkä koskaan saatu valmiiksi.

2. Piet. 3

Tässä luvussa on yksi vähälle huomiolle jäänyt ajatus. Pietari nimittäin kirjoittaa, että Jeesuksen omat jouduttavat Herran päivän tuloa. On aika hurjaa ajatella, että tekemisemme tai tekemättä jättämisemme vaikuttavat Jumalan suunnitelmiin. Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Pietari vastaa tähän oikeastaan aika tyhjentävästi päättämällä kirjeensä näihin sanoihin:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Marko

Esra 4

Miksi juutalaiset eivät antaneet samarialaisten auttaa temppelin rakentamisessa?  Kysymykseen saadaan osittainen vastaus jo ensimmäisessä lauseessa, kun heitä ei kutsuta samarialaisiksi vaan ”Juudan ja Benjaminin vihollisiksi”. Epäluulo oli todella syvää. Tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta vähän jäi sellainen kuva, että vastakkainasettelun vähentämiseksi ei edes yritetty tehdä mitään.

Esran ja Nehemian kirjat ovat auttaneet minua ymmärtämään, miksi lakihenkisyys oli Jeesuksen aikana ainakin uskonnollisen eliitin valtavirtaa. Pakkosiirtolaisuus oli kipeä asia ja nyt haluttiin varmistaa, että samaa ei tarvitsisi kokea enää koskaan. Mutta valitettavasti  taidettiin keskittyä vain ulkoisiin asioihin. Ei kansa joutunut pakkosiirtolaisuuteen siksi, että se noudatti Mooseksen lakia epätäydellisesti. Syynä oli se, että se ei noudattanut sitä ollenkaan. Epäjumalien palvonta rehotti ja sen myötä myös yleinen epäoikeudenmukaisuus. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen kansa luopui epäjumalista, mutta pääsikö se oikeasti lähemmäksi Jumalaa. Lakihenkisyyden ongelma on siinä, että käskyjen orjallinen noudattaminen ei estä ihmisiä olemasta sydämettömiä, itsekkäitä ja julmia. 

2. Piet. 2

Pietari lataa täyslaidallisen vääriä opettajia vastaan.  Se on raskasta luettavaa, mutta yritin päästä perille minkälaisia asioita he yrittivät seurakuntaan ujuttaa. Mikäli nyt oikein ymmärsin, niin kyse on ihmisistä, jotka elivät aika hillitöntä elämää. Minusta on merkillistä, miten helposti kristityn vapaus tulkitaan vapaudeksi tehdä mitä vaan. Jeesuksen opetukset ja elämä kutistetaan rusinaksi, josta jätetään jäljelle vain yksi lause: ”Olen pelastettu”. No, ehkä tämä oli vähän liioittelua, mutta vähän tältä tekstin lukeminen tuntui. Ei se, että olemme pelastettuja yksin uskon kautta merkitse sitä, että teoillamme, asenteillamme tai puheillamme ei ole mitään merkitystä.

Marko

Esra 3

Päivän luvussa lasketaan perustukset uudelle temppelille. Jo sitä ennen aloitettiin uhraaminen. Kaikesta näkee, että pakkosiirtolaisuudesta palanneiden elämässä jumalanpalvelus oli kaiken keskiössä. Babyloniassa vietetyn pakkosiirtolaisuuden aikana käsittääkseni syntyi  synagogalaitos, mutta siitä ei Esran kirjassa tai ylipäänsä Vanhassa Testamentissa,  puhuta mitään. Se osoittaa, kuinka merkittävä asia temppeli oli. Kaikki muut palvontapaikat olivat vain halpoja kopioita ja niitä ei ole edes mainittu. Uskon, että syy oli uhraamisessa. Päivittäisiä uhreja ei voitu toimittaa missä tahansa.

Tämä sai minut miettimään Jeesuksen sanoja samarialaiselle naiselle. Hänhän sanoi, että rukouspaikka ei ole niinkään merkittävä kuin se, että rukoilee hengessä ja totuudessa. Nämä sanat ennakoivat aikaa, jolloin uhreja ei enää tarvittu.

2. Piet. 1

Tässä luvussa on paljon tuttuja jakeita. Kiinnitin huomiota tällä kertaa erityisesti jakeessa 5 alkavaan listaan, koska se muistutti muistisääntöä:

Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.

Tämä on ehkä tarkoitettu  ulkoa opittavaksi listaksi ja lorumaisuus helpottaa mieleen painamista.  On se sitten loru tai ei, niin siinä on paljon sisältöä. Minulle nousi tästä seuraavia asioita mieleen. Luja  usko on varmaan jotain, mitä jokainen meistä haluaa. Pietari sanoo, että lujuus perustuu oikeaan tietoon. Usko ei ole siis tiedon vastakohta. Minusta oli hankalampi käsittää, mitä voisi tarkoittaa itsehillintä tiedossa. Voisiko olla, että Pietari varoittaa tässä elämästä pelkästään pään tiedon varassa ajatellen, että käyttäytymisellä ei ole mitään merkitystä. Itsehillintä varmasti joka tapauksessa vaatii kestävyyttä. Siinä auttaa tieto, että elämämme on avoinna Jumalan edessä. Jumalanpelko on tässä mielessä helppo liittää kestävyyteen. Mutta Jumala ei ole mikään kyylä, vaan Hän haluaa meille hyvää. Seurakunnassa olemme kaikki samalla tavalla Hänen edessään kulkemassa samaa tietä. Sen vuoksi keskinäinen kiintymys ja rakkaus on lopulta johdonmukainen tulos tästä kaikesta.

Minusta tämä lista sopii hyvin rukousmuistioksi.

Marko