Tämä on kovin surullista luettavaa. Kansa vetoaa uuteen hallitsijaan, joka ei välitä viisaista neuvoista vaan laittaa ihmiset koville. Tämä ei toisaalta ollut yllätys. Jumala oli jo ennen Salomon kuolemaa ilmoittanut, että jättäisi Salomon pojalle vain yhden heimon, loppuja hallitsisi Jerobeam (1. Kun 11:31). Jumala ei vienyt asemaa kuitenkaan viattomalta mieheltä, vaan Rehabeam ansaitsi seuraamuksen. Pohdin, että koska hän oli elänyt eristettyä ja etuoikeutettua elämää, hän ei käsittänyt tai välittänyt siitä, mitä häneltä pyydettiin, vaan halusi vain osoittaa valtaansa. Seurauksena hän menetti sen mitä havitteli eniten. Tämä on esimerkki siitä, kuinka ei tule toimia. Välillä Vanhasta testamentista on kuitenkin hankalaa tunnistaa mikä on tarkoitettu esikuvaksi. Onneksi emme ole vain Vanhan testamentin varassa, vaan Jeesus on antanut meille parhaan esikuvan. Sitä on hyvä seurata.
Lopputervehdykset kertovat ihmissuhteiden tärkeydestä. Pohdin, että suomalainen kiertokirjeen kirjoittaja luultavasti ”keskittyisi olennaiseen” ja jättäisi tervehdykset yleiselle tasolle ja lyhyeksi. Jumala kuitenkin kutsuu omiaan läheisiin ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin, joille tulee varata sekä aikaa, että palstatilaa. Meidän kuuluu tarvita toisiamme ja olla rinnallakulkijoita. Merkittävimmät muutokset, tapahtumat ja liikehdinnät saavat usein alkunsa siitä, että samanhenkiset ihmiset kohtaavat toisensa, ovat aitoja, rohkaistuvat ja alkavat yhdessä toimia. Mitä me voimme tänään tehdä, on olla toisille aitoja ja rakastavia lähimmäisiä. ”Puhukaa aina ystävällisesti, sananne suolalla höystäen.”
Anna