Tässä luvussa näkyy kuinka suuri ja voimallinen meidän Jumalamme on. Minua pysäyttää aina Vanhassa testamentissa kertomukset uhraamisesta. Tässä luvussa uhrataan niin paljon, että sitä varten tarvitaan esipiha avuksi. Osa uhratusta lihasta poltetaan, mutta iso osa kypsennetään ja syödään ja ihmiset ovat yhdessä koolla Jumalan edessä syöden ja juhlien. Tuolloin on ollut valtava määrä ihmisiä koolla juhlimassa ja kiittämässä Jumalaa. Jumala iloitsee yhteydestä ihmisiin ja hän otti vastaan uhrit näkyvällä tavalla (tuli taivaasta) ja tuli kirkkaudessaan asumaan ihmisten keskelle! Juhlat jatkuivat viikon ja kaikki olivat takuulla kylläisiä ja iloitsivat ja ylistivät Jumalaa. Lopuksi Jumala vielä ilmestyy unessa Salomolle ja vahvistaa kuulevansa rukoukset. Hän antaa lupauksia, mutta myös seuraamuksia tottelemattomuudelle. Jumalan lahjoja seuraa myös vastuu.
Luin vähän taustaa tälle kirjeelle ja joidenkin lähteiden mukaan Kolossassa alkoivat uskonnot ja uskomukset sekoittua jopa niin, että Jeesusta ei seurakunnassa enää täysin pidetty Jumalana. Paavali ei kuitenkaan aloita kirjettään kyseenalaistamalla tai tenttaamalla, vaan aidosti näkee Kolossan seurakunnassa paljon hyvää, mistä hän kiittää Jumalaa. Samoja rakkauden laseja isä tarjoaa Jeesuksessa meille jokaiselle. Meidät on kutsuttu nostamaan toisiamme Jumalan yhteyteen, ei painamaan alas. Samalla Paavali nostaa Jeesusta keskiöön. Hän on uskomme tunnustus, evankeliumi, kirkkauden toivo. Mietin mitä se tarkoittaa käytännössä. Yksinkertaisesti sitä, ettemme voi turvata itseemme vaan Jeesukseen ja hänessä meillekin on luvassa ilo ja toivo. Aikakirjassa oli suuret maanpäälliset juhlat, joissa Jumala oli läsnä, mutta ne loppuivat viikon kuluttua. Meille on luvassa kuitenkin se oikea juhla Jumalan läsnäolossa ja ilman tuomiota.
Paavali rukoilee Kolossalaisille asioita, joita mekin voimme rukoilla toisille: mm. viisautta, ymmärrystä, Jumalan ja hänen tahtonsa tuntemista, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, Jumalan mielen mukaista elämää Jumalan kunniaksi. Tätä kaikkea rukoilen teillekin tähän päivään.
Anna