Kategoria: Luemme Raamattua

1 Aik. 18

Luuk. 11

Mutkat pois. Jeesus opetti rukoilemaan Jumalaa mutkattomasti, ilman turhaa mielistelyä, hokemista ja monimutkaisia sanoja tai rituaaleja. Tunnustamme Jumalan pyhyyden ja vallan. Ja sitten kerromme Jumalalle kaiken mitä tarvitsemme, tunnustamme syntisyytemme ja pyydämme anteeksi. Olemme valmiita vapauttamaan myös meille velassa olevat anteeksiannolla. Sitä on Isä meidän rukous. Luther selittää sen huomattavasti paremmin ja syvällisemmin Katekismuksessa. https://katekismus.fi/isameidan/isameidan.html

Se mitä Jeesus opettaa Jumalasta Isä meidän -rukouksen jälkeen, on minulle todella tärkeä kohta. Jos kerran pahat ihmisetkin antavat lapsilleen hyvää, niin monin verroin enemmän Jumala ja meidän taivaallinen Isämme antaa meille hyvää. Jumala antaa meille parasta mahdollista: Pyhän Hengen. Joku voisi olla pettynyt. Emmekö sitten saakaan vastauksia fyysisiin tai psyykkisiin tarpeisiimme, kuten asunnon, työtä ja ruokaa, kun niitä tarvitsemme, vaan ainoastaan hengellisiä lahjoja? Pyhä Henkihän on henki, ei fyysinen persoona, joka voisi laittaa meille ruokaa tai laittaa tilillemme rahaa.  

Parasta mitä voin saada. Pyhä Henki on parasta, mitä voimme saada. Hengen kautta ymmärrämme, että olemme Jumalan lapsia ja että hän on luonut maailman (vrt. Hepr. 11:3). Pyhän Hengen kautta meissä syntyy usko Jumalaan ja Jeesukseen. Pyhän Hengen kautta Jeesus tulee elämäämme ja alkaa toimia ja vaikuttaa meissä. Jumalasta tulee todellinen. Tajuamme riippuvuutemme hänestä. 

Jeesus sanoi: ” Ilman minua te ette voi mitään.” Pyhän Hengen kautta saamme Jumalan kaikki hyvät lahjat. 

Kadotin koronan vuoksi haju- ja makuaistini kokonaan. Vaikka tauti parani, niin haju ja makuaisti eivät palautuneetkaan samaa tahtia. Aluksi ei ollut oikein edes ruokahalua ja sitten kun näläntunne palasi oli kummallista, että mitä tahansa söin, kaikki maistui yhden tekevältä. Tuntui, että yhden aistin katoaminen vaikutti myös muihin aisteihin ja tuntemuksiin. Elämä tuntui valjulta ja eristäytyneeltä. En haistanut myöskään pahoja hajuja kuten hikeä tai pohjaan palanutta ruokaa enkä takasta sisään tupruttavaa savua. Piti varmistella ja tarkistella toisilta ihmisiltä, oliko kaikki kunnossa. Ja tämä vain yhden aistin väliaikaisen katoamisen vuoksi. Tajusin, että itsestään selvänä pitämäni asiatkin, ovat Jumalan lahjaa. Jumalassa me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Jumala kannattelee koko elämäämme Pyhän Henkensä kautta. 

Ilman Pyhää Henkeä meillä ei ole mitään. Tule Pyhä Henki.

Heli

1 Aik. 17

Luuk. 10

Helppoa kuin heinänteko. Luukas jatkaa Jeesuksen radikaalien opetusten luettelemista. Vai ovatko seuraavat asiat sinulle helppoja omaksua ja toteuttaa?

• Jumalan valtakunta avautuu lapsenmielisille, yksinkertaisesti luottaville (Luuk. 10:21). Järkeileville ja omasta mielestään viisaille se pysyy kätkettynä ja olemattomana.
• Lähimmäinen onkin se, joka osoittaa laupeutta ja auttaa heikoilla olevaa riippumatta perhe- tai ystävyyssuhteista tai ihmisen etnisestä, uskonnollisesta tai muusta taustasta. (Luuk. 10: 25 – 37). – Minusta kyllä tuntuu, että Jeesus asetti lainopettajalle tarkoituksella näin haastavan rastin. Eihän kukaan voi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään niin täydestä sydämestä, kuin Jeesus vaati.
• ”Parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” (Luuk. 10:9). Helppo juttu vai mitä? Jumalan hyvien uutisten kertomiseen liittyvät myös teot ja Jumalan todellisuutta on myös sairaan paraneminen ja monenlainen muu käytännön apu.

Kuinka vähän riittää? ”Vähän on tarpeen tai yksi ainoa.” (Luuk. 10:42). Minä ainakin huolehdin ja järjestelen kaikenlaista. Jeesus opettaa karsimaan ja vähentämään, koska lopulta niin vähän on todella tarpeellista ja elintärkeää. Sellainen elintärkeä asia on Jeesuksen lähellä oleminen ja Jeesuksen kuunteleminen ja kuuleminen. Mitä Jeesus tahtoo sinulle ja minulle tänään sanoa meistä ja elämästämme? Ehtisitkö pysähtyä kyselemään ja kuuntelemaan?

Kaipaamme rauhaa itsemme ja luomakunnan kanssa. Osa kaipaa jopa kristinuskon tarjoamaa iankaikkisuutta. Niitä  emme saavuta omilla teoillamme. Tarvitsemme Jeesusta ja Jeesuksen ristin sovitustyön omistamista.

Jeesuksen voitti ristillä synnin lisäksi sairaudet. Jotkin niistä paranevat jo tässä ajassa, loput Taivaassa. Sen vuoksi meidätkin on kutsuttu parantamaan sairaita tai ainakin siunaamaan heitä niin, että Jeesus voi heitä parantaa.

Suomen itsenäisyyttä ja vapautta juhliessamme haluan rukoilla Suomen ihmisille myös Hengen vapautta.

Heli

1 Aik. 16

Luuk. 9

Hämmästystä ja pelkoa. Niin Jeesuksen opetuslapset kuin Jeesusta kuulemaan tullut ja häntä seurannut kansa olivat vuoron perään hämmästyneitä ja peloissaan. Jeesus opetti ja toimi jatkuvasti ihmisten odotusten vastaisesti ja yllätti ihmiset. 

• Opetuslapset saivat vallan julistaa Jumalan valtakuntaa ja parantaa sairaita samalla tavalla kuin Jeesus teki. Ja se toimi! (Luuk. 9: 1 – 6).     
• Jeesus otti viisi leipää ja kaksi kalaa, siunasi ja jakoi ne ihmisjoukoille. Ja ruokaa riitti yli 5000 hengen kansanjoukolle, niin että sitä jäi korikaupalla yli! (Luuk. 9:10 – 17)
• Jeesus karkotti pahan hengen erään miehen pojasta ja poika rauhoittui ja parani (Luuk. 9: 37 -43).
• Vuorella Jeesus keskusteli Elian ja Mooseksen kanssa hahmoltaan kirkastuneena. Jeesuksen lähimmät opetuslapset olivat tilanteessa mukana, näkivät sen ja kuulivat Jumalan puhuvan ja vahvistavan, että Jeesus on Jumalan Poika ja Jumalan valittu (Luuk. 9:28 – 36). 

Jeesus hämmästyi aivan toisista asioista. Jeesus itse ei ollut yllättynyt eikä hämmentynyt näistä tapahtumista. Häntä hämmästytti opetuslasten epäusko ja lyhyt muisti. Vaikka hetki sitten oli ruokittu yli 5000 ihmistä inhimillisesti katsoen onnettomilla eväillä, parannettu kroonisesti sairaita ja herätetty kuollut lapsi, kun eteen tuli uusi ongelma, usko Jeesuksen voimaan unohtui.   

Ottakoon ristinsä. Tuntuu, että Jeesus ei vaan tahdo sopia meidän oletuksiimme ja ajatuksiimme. Hän on niin paljon enemmän kuin järkeni ja tunteeni pystyvät tajuamaan. Tähän tilanteeseen tuntuu osuvalta Jeesuksen kehotus ottaa joka päivä ristimme ja seurata häntä (Luuk. 9:23 -24). 

Minun epäuskoni on ristini, samoin kaikki järkeilyni ja pelkoni ja se, etten luota, että Jumala voi tänäänkin. Silti Jeesus hyväksyy minut seuraansa. Samoin minun ristiäni ovat vaivani ja sairauteni sekä jotkut ihmiset, jotka Jumala on sallinut elämääni. Heillä voi olla sairauksia, puutetta, vaivoja, tunne-elämän haavoja, ja he voivat viedä meiltä yöunet. Samalla tavalla kuin minun syntini ja haavani tekevät minun läheisteni elämän vaikeaksi. Meidän ei tarvitse muuttua toisenlaisiksi ja paremmiksi voidaksemme seurata Jeesusta. Voin seurata häntä tällaisena. Jos yritän korjata elämäni ja rakentaa sen minkä muun tahansa asian varaan, olipa kuinka hyvältä vaikuttava tahansa, kadotan elämäni. Vain Jeesusta etsimällä löydän myös itseni.

Heli