Kategoria: Luemme Raamattua

1 Aik. 21

Luuk. 14

Kaikki tai ei mitään. Jeesus on ristiriitainen ja voimakas opettaja. Hän sanoo, että kukaan ei voi olla Jeesuksen seuraaja, ellei ole valmis luopumaan kaikesta, mitä hänellä on. Se on raju vaatimus. Minähän haluan pitää itselläni päätäntävallan, vastata omasta omaisuudestani ja valita, keiden kanssa elämäni vietän, mitä teen ja milloin. Jeesukselle se ei kelpaa. Hän sanoo, että hän haluaa kaiken määräysvallan. 

Muistan, että lapsena tämä edellä oleva raamatunkohta esti minua tulemasta uskovaksi. Olin varma, etten pysty mukautumaan Jeesuksen vaatimuksiin. Sitten minusta tuli uskova mutta pelkäsin Jumalaa ja tiesin, että en ole luovuttanut kaikkea Jumalalle. Yritin ahdistuksiin ja uuvuksiin asti antautua Jumalalle mutta en kyennyt. 

Olen edelleen uskova, enkä ole yhtään sen parempi kuin lapsena ja nuorena. Jotain on silti muuttunut suuresti. Jeesuksen työ ristillä rauhoitti sydämeni. Tiedän, etten ikinä pysty luovuttamaan kaikkea Jeesukselle itse. Mutta Jeesus on opettanut luovuttamaan elämääni hänelle hetki, asia ja ihminen kerrallaan. Valmius luopua kaikesta Jeesuksen vuoksi on elämän mittainen kasvumatka.

Isän kädestä. Daavid oli tässä elämän luovuttamisessa Jumalan käsiin paljon pidemmällä kuin minä. Hän sortui luottamaan ihmisvoimaan ja arviointikykyyn ja suoritti väenlaskun ja rikkoi näin Jumalan nimenomaisen käskyn.  Daavid kuitenkin tunsi Jumalan ja valitsi rangaistuksen, joka tuli suoraan Jumalalta. ”Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” (1. Aik. 21:13). Jopa onnettomuuden hetkellä Daavid tiesi, että Jumala on paljon armeliaampi kuin ihmiset ja että Jumala on hyvä. 

Tänäänkin on tärkeää, että luovumme omasta elämänhallinnasta ja annamme Jeesuksen hallita meitä. Tule, Jeesus, tule!

Heli

1 Aik. 20

Luuk. 13

Ahdas ovi. Kun kerran kysytään suoraan, niin sitten vastataan suoraan. Jeesukselta kysytään, kuka oikein voi pelastua. Jeesus sanoo, että ovi pelastukseen on ahdas ja opetuslasten tulee kilvoitella, jotta pääsisivät pelastuksen ovesta sisään. Kilvoittelun voisi kääntää suomen kielelle elämiseksi uskonsa mukaan. 

Ovi on varmaankin siksi ahdas, että se on Jeesuksen muotoinen. ”Kukaan ei tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani”, sanoi Jeesus (Joh. 14:6). Mikään muu pelastusväline ei kelpaa. 

Kilvoittelu sen sijaan on näin vapaasti assosioiden sydämen uskon muuttumista aktiiviseksi toiminnaksi ja elämiseksi uskomme mukaan. Yrittämällä emme pitkälle pötki. Mutta Jeesuksen läheisyydessä olemalla muutumme hänen kaltaisikseen, kuten Raamattu lupaa (1. Kor. 3:18). Silloin Jeesus-ovesta sisäänpääsykin onnistuu.

Heli

1 Aik. 19

Luuk. 12

Naulan kantaan. Jeesus opettaa jälleen hyvin havainnollisin kielikuvin ja vertauksin siitä, mikä elämässä on tavoittelemisen arvoista ja mikä ei. Emme voi rakentaa elämäämme omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Varallisuutta kun ei voi viedä mennessään ajan rajan yli. (Luuk 12:13 – 21). Siksi omaisuutta ei kannata ahnehtia ylen määrin. Sen sijaan Jeesus kehottaa meitä keräämään taivaaseen aarteen, joka ei ehdy (j. 33).Mitä se voisi tarkoittaa sinun ja minun kohdalla tänään? 

 Jukka Norvannon raamattuopetuksissa Norvanto kiinnittää huomion siihen, että omaisuutta kerännyt vertauksen mies meni vikaan kahdessa kohtaa. Toisaalta mies oli aivan yksin, mikä raamatun yhteisöllisessä kulttuurissa oli hyvin poikkeuksellista. Mies nimittäin joutui miettimään itsekseen, mitä keräämälleen omaisuudelle tekisi (jae 17). Ehkä rikkauden havittelu oli karkottanut ihmiset hänen ympäriltään. Ja kun Jumala laittoi hänet tilille, kävi ilmi, että miehen omaisuudellekaan ei ollut ottajia. Jumala nimittäin sanoi: ”Kaikki mitä olet itselle varannut – kenelle se joutuu?” (j. 20).

Aarteen saa antamalla. Voi tuntua ristiriitaiselta mutta aarteen kartuttaminen taivaaseen tapahtuukin pois antamalla eikä itsellemme haalimalla. Se on päivittäisiä valintoja, joita teemme kysellen Jumalalta, missä hän tahtoo meidän olevan mukana, keille antavan aikaa, ja ehkä varojammekin, keitä tukevan ja mihin panostavan. Jumala voi kutsua antamaan aikaamme jollekin yhdelle ihmiselle sen sijaan, että paahdamme paikasta tai elämyksestä toiseen tai tavoittelemme monien huomiota.  

1. Aarteen kerääminen taivaaseen on nykyajassa usein sitä, että pelkistämme elämää ja valitsemme vähemmän: jätämme käyttämättä meille tarjottuja mahdollisuuksia, koska virikkeitä on vain liian paljon. Aarteen kerääminen taivaaseen on luottamista Jumalan huolenpitoon (j. 22 – 30). Vaikka emme tässä hetkessä ja ajassa saakaan kaikkea, mitä sydämemme haluaa ja himoitsee,  ja mitä muilla on, Jumala pitää meistä huolen. Hän antaa enemmän kuin osaamme pyytää tai edes kuvitella. Hän antaa Pyhän Hengen ja rauhan (vrt. Luuk. 11:13). Aarteen kerääminen taivaaseen on myös tunnustautumista Jeesuksen omaksi, Jeesuksen hulluksi (Luuk. 12: 8 – 9).  

Heli