Kategoria: Luemme Raamattua

1 Aik. 9

Sukuluettelot jatkuvat, mutta nyt siirrytään Jerusalemin asukkaisiin. Jos nyt oikein ymmärsin, niin tässä puhutaan pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä ajasta. Tekstistä käy ilmi, että temppelin ylläpitoon tarvittiin kokonainen kaupunki, koska siellä oli niin paljon erilaisia tehtäviä ja ammattiryhmiä. Koko valtavan systeemin tarkoitus oli ylläpitää jatkuvaa rukousta. Uudessa testamentissa seurakuntaa kutsutaan eläväksi temppeliksi. Minulle tämä kertoo siitä, että meidänkin tehtäviimme kuuluisi panostaa rukoukseen.

Hauskana yksityiskohtana tässä luvussa on Gibeonin perustajan Jeielin sukuluettelo. Se oli nimittäin samanlaisena jo eilisessä luvussa. En tiedä, mikä hänessä oli niin merkittävää, mutta selvästikin meidän tulisi muistaa hänet.

Luuk. 2

Luukkaan jouluevankeliumi on tietysti meille hyvin tuttu. Ongelmana on, että se usein esitetään lasten kuvaelmana ja silloin luonnollisesti kertomuksesta tulee usein kiiltokuvamainen. Itselleni Jeesuksen syntymä muistuttaa hänen kuolemastaan. Hyvin harva Jeesuksen kuoleman nähdessään tajusi, että nyt oli kyse Jumalan Pojasta. Jopa opetuslapsille sen merkitys avautui vasta ylösnousemuksen jälkeen. Jeesuksen syntymä tapahtui niin köyhissä ja surkeissa oloissa, että kenellekään ei olisi luonnostaan tullut mieleen ajatella, että tässä on kyse kuninkaasta.  Se, mitä enkeli kertoi Jeesuksesta, oli toki suurta, mutta Marialle sen sanoman välittivät paimenet, jotka eivät todellakaan olleet mitään ylhäisöä.  Minulle tämä kuulostaa vähän samalta tilanteelta kuin se, kun myöhemmin  Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat, eli haudalla käyneet naiset, kertoivat opetuslapsille Jeesuksen olevan elossa. Erona oli vain se, että opetuslapset eivät uskoneet, kun taas Maria otti sanat vastaan ja jäi niitä miettimään.

Kertomus Jeesuksesta on siis jo alusta asti meille haaste. Otammeko sanoman ihmiseksi tulleesta Jumalasta vastaan, vaikka ulkoisesti kaikki näyttää varsin erilaiselta kuin mihin olemme varautuneet?

Marko

1 Aik. 8

Aikakirjat ovat saaneet maineensa sukuluetteloista ja tämä luku on esimerkki juuri niistä! Vuorossa on Benjaminin jälkeläisten luettelo. He asuivat Jerusalemia ympäröivällä alueella, joten pienuudestaan huolimatta benjaminilaiset saattoivat olla tärkeä heimo.  Sinänsä on mielenkiintoista, että eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi eikä Benjaminiksi tai vaikka jonkinlaiseksi sekoitukseksi näistä kahdesta nimestä. Olisiko ollut niin, että koska valta oli Juudan heimolla, niin nimi tuli sitä kautta?

Merkittävin nimi listassa on kuningas Saul.  Hänestä eteenpäin sukua jatkoi hänen pojanpoikansa Mefiboset, josta tässä käytetään nimeä Meribbaal. Wikipediassa tämä selitetään niin, että jossakin vaiheessa Baalin palvontaa alettiin inhoamaan niin paljon, että Baal korvattiin nimissä sanalla häpeä (bōšet). Näin siis ainakin wikipedia sanoo ja se kyllä selittäisi nämä nimet.  On sinänsä mielenkiintoista, että miksi Saulin suvussa annettiin Baaliin viittaava nimi?  Näin teki jopa Jonatan, joka oli Daavidin ystävä ja hengenheimolainen. Joskus meille tulee historiasta idealistinen kuva, eikä muisteta sitä, että silloinkin ihmiset olivat aivan yhtä epävarmoja ja häilyväisiä kuin nykyäänkin. Monet Israelin kuninkaatkin palvoivat mieluummin Baalia tai vähintään pitivät sitä mahdollisuutta avoinna. Ehkä Jonatan oli tässä suhteessa samanlainen?

Luuk. 1

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on oikeastaan prologi. Se kuvaa ympäristöä, johon Jeesus syntyi. Usein korostetaan sitä, että Jeesus syntyi köyhyyteen, tallissa ja huonossa oloissa. Tämä on tietysti totta, mutta tässä luvussa käy myös ilmi, että Jeesus syntyi rukoilevien ja uskollisten ihmisten keskelle. Rikkauttakin on monenlaista.

Enkeli sanoi Johanneksesta, että hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa. Johannes valmisti tietysti tietä Jeesukselle, mutta mitä tuo lause muuten tarkoittaa?  Elian henki -ilmaisua käytetään jo Vanhassa Testamentissa, kun Elian hengen sanottiin siirtyneen hänen oppilaaseensa Elisaan.  Mutta mitä sillä on tekemistä Johannes Kastajan kanssa? Toki Eliaa ja Johannesta yhdistää erämaa ja yksinäisyys. Molemmat olivat napit vastakkain kuninkaan kanssa.  Siihen helposti löydettävät yhteydet sitten loppuvatkin. Elia ja Elisa olivat molemmat tunnettuja voimateoistaan, eivät niinkään puheistaan. Johanneksesta muistetaan vain parannussaarnat. Voimatekoja hän ei kai tehnyt ollenkaan. Ehkä tässä ajatellaankin hengellistä todellisuutta. Elia käänsi Israelin kansan sydämet takaisin Herran puoleen. Johannes Kastaja teki ihan samaa. 

Marko

1 Aik. 7

Ef. 6

Ef. 6 (UT2020)

Tämä viikko päättyy vanhan testamentin osalta samaan mistä alkoikin 🙂

Uudessa testamentissa Paavali jatkaa ohjeiden jakamista kristilliseen elämään. Moni tässä ajassa elävä saattaisi yllättyä kuinka paljon elämäntaito-oppaat sisältävät suoria lainoja raamatusta. 

Mietin Paavalin tekstejä tältä viikolta kokonaisuutena. Se mikä tuli mieleen oli tiivistäen “muutos on prosessi”. Muutamia päiviä sitten kommentoin Paavalin tekstien mustavalkoisuutta. On totta että eräille meistä muutos kristityksi tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta suurimmalle osalle todellisuus on se että muutos tapahtuu enemmän tai vähemmän hitaasti. Ja monesti eri asioissa palataan siihen mistä oltiin lähdetty.

Edellä mainittu voi tuntua lannistavalta. Mutta jos muutos olisi helppo, niin olisiko siinä riski että pitäisi muutosta omana saavutuksenaan? Viikko on hyvä päättää tämän päivän tekstistä löytyvään kohtaan: “Antakaa Herran vahvistaa teitä voimallaan”. Jumala haluaa olla kanssamme, myös silloin kun kipuilemme vanhasta irrottamisen kanssa ja kasvukivuissa kristittynä. 

Jeesuksen valoa ja siunausta loppuvuoteesi,

— Tomppa