Kategoria: Luemme Raamattua

Job 8

Ei taida Bildad onnistua omassa puheessaan juurikaan paremmin kuin Elifas. Job ei siitä näytä kovin paljon ilahtuvan (Job. 9:2).

Bildadin kuvaus jumalattomasta ja hänen toivostaan on kyllä mielenkiintoinen (jakeet 13-15). Siinä on varmaankin aika paljon samaa, mitä Jeesus opetti talon rakentamisesta hiekalle (Matt. 7:26-27).

Gal. 1

Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen Antiokiassa noin vuonna 49 ennen vuonna 50 pidettyä Jerusalemin kokousta (Apt. 15). Kirjeen päämääränä olisi osoittaa vääräksi judaistien oppi, jonka mukaan pakanakristittyjen tuli uskon lisäksi ympärileikkauttaa itsensä, että he pelastuisivat. (Aikamedian Sana elämään kommentaariraamattu 2018, 2410.)

Paavali ja Barnabas olivat juuri palanneet ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan, jolla he olivat käyneet Ikonionissa, Lystrassa ja Derbessä, jotka sijaitsivat Galatiassa, joka on nykyisen Turkin alueella (Apt. 13-14). Näiden paikkakuntien seurakunnille Paavali kirjoitti tämän kirjeensä. (Aikamedian Sana elämään kommentaariraamattu 2018, 2411.)

Kirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali menee heti asiaan alkutervehdyksen jälkeen. Hän ei turhia jaarittele, vaan nostaa heti ns. kissan pöydälle. Varmaankin on syytä ajatella niin, että vaikka Paavali asettelee sanansa vahvasti, hän ensisijaisesti pyrkii rohkaisemaan uusia ja hengelliseltä iältään nuoria Jeesuksen seuraajia pysymään siinä evankeliumissa, jota hän oli heille julistanut. Heidän asemansa ei ollut helppo juutalais-hellenistisessä ympäristössä, jossa ulkoinen paine heitä kohtaan oli varmasti kova (vrt. Apt. 14:1-7).

Vaikka tilanne tässä kirjeessä on erilainen omaan tilanteeseemme verrattuna, se laittaa kuitenkin miettimään, miten voisimme parhaalla mahdollisella tavalla rohkaista toinen toistamme (Hepr. 10:24-25). Rukoillaan, että voimme rohkaista toisiamme ja rohkaistua toisistamme, kun kohtaamme KohtaamisPaikan eri tilanteissa ja tapahtumissa.

Pekka

Job 7

Jobin toinen puhe jatkuu. Hän on ahdistunut, katkera ja tuskainen (jae 11). Hän ei pääse kärsimystään pakoon edes unessa (jakeet 13-14). Hän tahtoisi kuolla (jae 15). Hän vaatii jonkinlaista tilintekoa Jumalalta (jakeet 16-21).

Jobin ajatukset kuulostavat hyvin ymmärrettäviltä. Hän ei kuitenkaan näe ja tiedä kokonaiskuvaa (Job 1:6-19 ja 2:1-10). En tosin tiedä, olisiko tuon kokonaiskuvan ymmärtäminen varsinaisesti auttanut häntä. Tullaan jälleen siihen kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen.

2 Kor. 13

Voisi kai sanoa, että olemme tänään tulleet Paavalin pitkän puolustuspuheen loppuhuipennukseen. Korinttilaiset ja väärät apostolit (ja varmasti monet muutkin) olivat epäilleet tai heittäneet ilmoille epäilyksen Paavalin kutsusta ja tehtävästä ja siitä, vaikuttaako Jeesus hänen kauttaan (jae 3). Paavali iskee nyt ns. vastapalloon, kun hän kehottaa korinttilaisia tutkimaan itseään, ovatko he uskossa (jae 5).

Tämä oli varmasti viisas kysymys, joka kehottaa itse kutakin tarkastelemaan ja pohtimaan omaa vaellustaan. Tiedämme hyvin, että on niin paljon helpompaa löytää virheitä toisista ihmisistä kuin omasta itsestä. Jeesuskin viittasi tähän suuntaan vuorisaarnassaan (Matt. 7:3-5).

On aika huikeaa, että kaikkien näiden vaikeiden ja varmasti kiihtymystäkin aiheuttaneiden aiheiden kirjallisen käsittelyn jälkeen Paavali siunaa korinttilaiset apostolisella siunauksella (jae 13, KR1938): ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”

Pekka

Job 6

Jobin toinen puhe on riipaiseva, koskettava ja puhutteleva. Hän todellakin on keskellä suurta kärsimystä. Hän toivoo, että Jumala leikkaisi poikki hänen elämänsä langan (jakeet 8-9). Hän kaipaa voimaa, että kestäisi, ja päämäärän, että vielä jaksaisi (jae 11). Hän sanoo olevansa lopussa eikä mitään toivoa ole (jae 13). Hän kokee ystäviensä pettäneen hänet (jae 15). Hän pyytää heitä osoittamaan, missä hän on mennyt harhaan (jae 24). Hän toivoo rehtiä puhetta eikä kaipaa ystävien nuhdesaarnoja (jae 25).

Mistä tästä voisi oppia? Kärsivän ihmisen rinnalla lienee parasta olla mieluiten hiljaa, jos ei ole mitään järkevää/lohduttavaa sanottavaa. On parempi keskittyä kuuntelemaan. Ehkäpä siinä on mahdollisuus myös rukoilla. Tietysti voi miettiä, miten voisi kärsivää ihmistä auttaa ja tukea.

2 Kor. 12

Paavalikin joutui kärsimään monin tavoin, vaikka hän myös koki valtavia asioita Jeesuksen kanssa (jakeet 7-10). Tässä ovat monesti siteeratut sanat (jae 9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavali koki myös korinttilaisten hylänneen hänet (jae 11).

Job sanoo päivän luvussa (jae 14): ”Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon – joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.” Ensimmäisenä tästä tulee mieleeni, millainen ystävä olen. Olenko jättänyt ystäviäni ahdinkoon? Olen pettänyt heidät? Toiseksi voi tietysti miettiä, olenko joutunut ystävieni hylkäämäksi tai pettämäksi. Nämä ovat kipeitä kysymyksiä, jotka voivat herättää monenlaisia muistoja ja tunteita elämänpolun varrelta.

Mitä voisin tehdä, että voisin vapautua ja vapauttaa menneisyyden taakoista? Ehkä voisin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Herra auttakoon minua siinä.

Pekka