Kategoria: Luemme Raamattua

Sananl. 11

”Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan”.

Raamattu kehottaa meitä etsimään Jumalan valtakuntaa, tavoittelemaan vanhurskautta ja investoimaan katoamattomiin aarteisiin taivasten valtakuntaan. Eräs opettaja opetti, että kristitty ei voi tehdä maallista työtä. Tällä hän ei tarkoittanut sitä, että kristitty voisi käytännössä olla vain seurakunnalla töissä, vaan sitä, että kaikki mitä kristitty tekee koko elämällään, on hengellistä ja sillä on hengellinen vaikutus meihin ja ympäristöömme. Suhtautumisemme työhömme vaikkapa sairaanhoitajana tai kirjanpitäjänä tulee lähteä siitä, että elämme Jumalan valtakunnan lähetyskäskyä ja Jeesuksen seuraamista päivittäin uskollisesti todeksi kaikkialla, myös työympäristössämme, vaikka tämä ei toki ihan joka maanantai-aamu innosta. Opettajan mukaan muunlainen työ, mitä ei tehdä tästä lähtökohdasta, on maallista, ei Herralle vaan ihmisille tehtyä, ja siksi Jumalatonta. Voimme päivittäin valita tehdä työtämme joko Herralle tai ihmisille. Katoavaisilla motiiveilla ja ihmisiltä saatavan kunnian tavoittelemiseksi tehdyn työn palkinto on lopulta vain hetken kestävää ja silmänlumetta. Suuretkin voitot lopulta katoavat. Sillä ei ole palkkaa ikuisuudessa.

Kol 3:23-25: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä”. Herra maksaa meille perintöosamme, mikä pysyy ikuisesti. Sillä välin voimme osallistua hyvien ja ikuisesti kestävien asioiden kylvämiseen ja rakentamiseen kaikella sillä, mitä meille on uskottu, niin töissä, kotona kuin seurakunnassakin.

Muita nostoja päivään:

Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.

Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.

Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.

Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.

Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.

1 Tess. 2

Jakeet 4-7: ”Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme. Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tiedätte; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme. Emme ole yrittäneet saada kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia itsellemme arvonantoa.”

Paavalilla ei ole tarvetta mielistellä kuulijaa, eikä kumarrella ihmisiä tai kuvia. Hän on saanut tehtävän Jumalalta, eikä tavoittele omaa etuaan. Hän on saamansa tehtävän mukaisesti aina valmis puhumaan totuutta, vaikka tämä ei kuulijaa aina miellyttäisikään. Kuinka monesti minua miellyttää kuulla kritiikkiä (totuus), jos se vaatii minulta itseltäni muuttumista? Viestin voi välittää monella tavalla, mutta totuuden tulee käydä ilmi, ja joskus ehkä räväkämpikin tapa voi olla paikallaan. Paavalillakin näyttää kirjoittamiensa kirjeiden perusteella olleen taipumusta räväkkyyteen, ainakin kun lukee kirjeitä korinttilaisille. Vastuu on kuitenkin myös viestin vastaanottajalla. Tämä vaatii nöyryyttä ja itsensä kieltämistä Jumalan ja Jumalan sanan edessä. Toteutuisiko tässä osittain päivän sananlaskun kohdat ”Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu”, ja ”Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus”?

Elias

Sananl. 10

Sananlaskut ovat keskeinen osa Vanhan testamentin viisauskirjallisuutta. Luku 10 on kirjan kannalta merkittävä käännekohta. Tässä siirrytään laajemmista, kerronnallisista opetuksista lyhyisiin, ytimekkäisiin ja rinnakkaisiin sananlaskuihin, jotka on pantu Salomon nimiin ja jotka jatkuvat lähes kirjan loppuun asti, paria viimeistä lukua lukuunottamatta. Näistä luvuista puuttuu kerronnallisuus ja siksi ne varmaankin tuntuvat hieman raskaalta luettavalta. Kenties ongelma ratkeaa sillä, että niitä lukee riittävän usein, esimerkiksi yksi luku joka päivä, tarvittaessa yhtenä päivänä kaksi lukua ja näin kaikki kirjan 31 lukua läpi kerran kuussa, 12 kertaa vuodessa, mikäli tästä tahdista malttaa pitää kiinni. Perheeni jäsen hiljattain kertoi tehneensä tätä jo kymmenen vuotta. Alkaa siinä viisaudet revetä liitoksistaan. Näissä on kuitenkin paljon hyvää, mitä ottaa mukaan jokaisella lukukerralla.

Yksi osa-alue viisaudessa on mielestäni sen ymmärtäminen, etteivät nämä viisaudet päde kaikissa tilanteissa. Tärkeä havainto on, että kyseessä ei ole lupausten kirja, vaan viisauksien kirja. Lupaukset ovat aina totta, mutta viisaudet eivät aina. Ne ovat yleisesti totta, mutta eivät joka tilanteessa. Kun puhutaan viisaudesta, on hankala täysin sivuuttaa Jobin kirjaa, mitä myös äskettäin käsiteltiin. Kirjassa puhuttiin asioita, mitkä olivat totta, mutta eivät Jobin tilanteeseen. Jobin ystävillä olisi ollut harkinnan paikka, mitä sanoa, missä ja milloin, tai mitä olla sanomatta ollenkaan. Joku opettaja taisi sanoa, että Jobin ystävät kävivät niin kauan viisaista, kun ymmärsivät olla sanomatta mitään. Viisautta ei siis karrikoiden ole vain se, että osaa kaikki sananlaskut ulkoa, vaan myös se, että ymmärtää, mihin tilanteeseen mikäkin soveltuu.

Esimerkiksi Jobin ystävien puheet olivat sisällöllisesti pääosin totta, kun niitä tarkastellaan koko Raamatun valossa, ja ne voidaankin lukea perinteisen raamatullisen viisauskirjallisuuden piiriin. Ne ovat itsessään rikkaita oivalluksia Jumalan majesteettisuudesta sekä luomakunnan moraalisesta järjestyksestä. Jobin kirjan keskeinen paradoksi on siinä, että Elifas, Bildad ja Sofar esittävät Jumalasta, oikeudenmukaisuudesta ja synnistä asioita, jotka toistuvat usein ja saavat vahvistuksen muualla raamatussa, esimerkiksi Sananlaskuissa, Psalmeissa ja Uudessa testamentissa. Heidän merkittävä teologinen virheensä ei liittynyt heidän uskomuksiinsa, vaan siihen, kuinka he sovelsivat yleisen totuuden jäykästi ja virheellisesti tiettyyn, ainutlaatuiseen tilanteeseen, joka todellisuudessa aiheutui siitä faktasta, että Jumala salli paholaisen koetella Jobia. He eivät olleet lainkaan tietoisia Jumalan ja paholaisen välillä käydystä kosmisesta esipuheesta, mikä on syy siihen, miksi heidän loogiset päättelynsä epäonnistuivat. Heidän syntinsä oli yleisesti toden asian muuttaminen ehdottomaksi kosmiseksi laiksi, tai Jumalan lupaukseksi. He käyttivät oikeaa teologiaa aseena surevaa, syytöntä miestä vastaan, koska eivät sietäneet mysteeriä, joka ei sopinut heidän järjestelmäänsä.

Tästä tarinasta hyvin havaitaan myös se, kuinka myös Sananlaskuista nousevaa viisautta voidaan käyttää täysin väärin ja aiheuttaa sillä myös paljon inhimillistä pahaa. Yksi hyvä lähtökohta näidenkin lukujen opiskeluun on käyttää niitä peilinä. Kun kirjassa puhutaan tyhmyydestä tai laiskuudesta, näenkö tässä viittauksia omaan elämääni? Kirja toteaa viisauden olevan arvokkaampaa kuin katoava kulta tai hopea – on siis paljon hyviä ohjeita, joita minun kannattaa ottaa nöyrästi vastaan ja vähintäänkin miettiä omissa valinnoissani.

Lukiossa äidinkielen opettajani tapasi sanoa, että kannattaa oppia virheistä, mutta ei omistaan, vaan toisten virheistä. Sitten rupesimme käymään heikoimmin tehtävistä suoriutuneiden tekemiä virheitä ja hölmöyksiä läpi (toki täysin anonyymisti). No, omistakin virheistä toki kannattaa silti oppia (vaikka en itse aina opikaan niin ainakin jää mieleen). Sananlaskut kokonaisuutena tarjoaa kuitenkin hyvin mahdollisuuden havainnoida sitä, millaisia seurauksia tyhmillä ja huonoilla valinnoilla voi olla, ja vastaavasti mitä hedelmiä taas voi olla sillä, jos kuuntelemme viisautta ja otamme sitä vastaan. Elämässä pätee yleisesti se, että viisaat valinnat saavat aikaan hyvää.

”Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika on äitinsä murhe.”

1 Tess. 1

Tessalonikan seurakunta oli verrattain nuori ja koostui aikalailla hiljattain uskoon tulleista. Se eli kuitenkin kovien vainojen keskellä (juutalaiset fariseukset sekä roomalaiset ja kreikkalaiset viranomaiset) ja monet kristityt menettivätkin läheisiään tai itse henkensä sekä muutenkin elivät inhimillisesti hyvin haastavissa olosuhteissa, missä saattoi olla monenlaista painetta pieniin kompromisseihin omassa uskossa. Joskus panoksena oma tai perheeni henki ja terveys, joskus ehkä liiketoiminnan tai työn jatkuvuus ja elanto. Seurakunnassa oli silti havaittavissa vahvaa uskoa ja periksiantamattomuutta ja Paavalikin oli kuullut Timoteukselta paljon hyvää tessalonikalaisista. Kaiken keskellä he olivat pysyneet vahvasti kiinni Herrassa myös ilman apostolien jatkuvaa tukea. Osaltaan nuoren seurakunnan hengellistä kypsyyttä ja vakautta voidaan selittää paikallisen juutalaisen synagogan vahvalla läsnäololla, minkä vaikutuksesta Vanhan testamentin kirjoitukset ja opetukset olivat varmasti hyvin tuttuja. Kaikkia perusteita ei siis tarvinnut käydä läpi. Tarvittiin ilmoitus Kristuksesta, jonka he ottivat vastaan. Vainojen keskellä Paavali antaa kiitosta ja kehottaa pysymään uskollisena, karttamaan pahaa ja edistymään uskon hedelmissä yhä enemmän. Kirje on selkeästi kannustava ja rohkaiseva puhe tessalonikalaisten tilanteeseen.

Luvun jakeet 4-5 osoittavat, ettei uskossa ole kyse vain ihmisestä, sanomasta tai teologiasta, vaan ihka oikeasta ja aidosta, kaikkivaltiaasta Jumalasta ja Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta. ”Me tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet, kuinka hän on teidät valinnut, sillä meidän evankeliumimme ei tullut luoksenne ainoastaan sanoina vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella”. Jukka opetti tänään messussa Jumalan valtakunnasta ja nosti muun muassa kohdan 1 Kor. 4:20: ”sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana”. Tuo voima on Pyhä Henki. Ei ihmisviisaus, tieto ja oppi tai kaunopuheisuus. Pyhä Henki myös itse aloittaa meissä työn ja me voimme luottaa siihen, että Jumala itse vie työn loppuun. 1 Fil 6: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä”. Kaiken ulkopuolisen paineen keskellä Pyhä Henki vaikuttaa toimineen vahvasti tessalonikalaisten elämässä. Rukoillaan yhdessä seurakuntana, että myös meidän elämissämme ja Kohtaamispaikassa yhteisönä Pyhä Henki jatkaisi voimallista toimintaansa yhä enenevissä määrin ja että pysyisimme uskollisina kaiken kohdatessa. Kiitos Jeesus, että olet meidän kanssamme Pyhän Hengen voimalla.

Elias

Sananl. 9

Kol. 4

Kol. 4 – Raamattu 2028

Tämän päivän uuden testamentin luvussa lähetetään terveisiä. Lukiessa huomaa että Jeesuksen sanomaa on aika moni viemässä. Ja yhdessä. 

Mukava tapa mainita ihmisiä ihan nimeltä. Tämän viikon voisin päättää kysymykseen: kuinka monta kohtaamispaikasta tunnet nimeltä? Olisi hienoa jos vaikka kirjoittaisit ne nimet ylös ja rukoilisit näiden henkilöiden puolesta.

Ja vielä hienompaa jos seuraavalla kerralla kohtaamispaikassa ottaisit tavoitteeksi oppia tuntemaan joku jota et vielä tiedä nimeltä. Lisäät hänet listaasi ja rukoilet myös hänen puolestaan. 

Kun tätä useampi tai mielellään jopa kaikki harrastaa niin rukousten määrä itse kunkin puolesta kasvaa ja samalla myös yhteisöllisyys.

Siunausta syksyysi, 

Tomppa