2. Kun. 3, 1 Joh. 1

1. Kun. 3

Mielenkiintoinen luku, jossa Elisa lähti mukaan sotaretkelle. Hänen apuunsa luotettiin, ja hänen avullaan israelilaiset voittivat.  Aiemmin profeettoja oli pidetty lähinnä pahantekijoinä, koska heillä ei ole ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa. Mutta nyt:“Häneltä me saamme Herran sanan” (12). Kun vesi loppui sotajoukolta seitsemän päivän marssin jälkeen, apuun pyydettiin profeetta Elisaa, joka suostui tapaamaan kuninkaat Josafatin vuoksi. Oliko syynä se, että hänet tunnettiin hurskaana miehenä, koska teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä?

Elisan mukanaolonsa toi jumalallista huolenpitoa ja toivoa keskelle sotilaallista kaaosta. Ensin hän kutsui paikalle harpunsoittajan, ja musiikin soidessa ”Herran käsi tuli hänen päälleen”, ja hän antoi pelastavan ennustuksen. “Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä saatte juodaksenne , ja niin teidän karjanne ja juhtanne. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne.” Niin sitten kävi Elisan ennustuksen mukaan. Jumalan huolenpito näkyi siten, että vettä tuli kaikille juotavaksi saakka, ja taistelu voitettiin veden toimiessa sotilaallisena harhautuksena. Aamuauringon paistaessa punertavaan veteen moabilaiset luulivat sitä vereksi ja olettivat kuninkaiden nousseen toisiaan vastaan. Mutta israelilaiset yllättivätkin moabilaiset, ja ajoivat hellittämättä heitä takaa lyöden heidät perin pohjin.

Tuli mieleen vielä Sananlaskut 3:5-6, jossa on vähän samanlaista ohjetta, mitä tästä luvusta jäi käteen:” Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

1 Joh. 1

Kirjeen kirjoittajaa pidetään opetuslapsi Johannesta, joka kirjoitti myös Johanneksen evankeliumin. Hän esiintyy silminnäkijänä, Jeesuksen aikalaisena. Kannattaa siis lukea kirje huolella!

Johannes haluaa lukijoiden pääsevän osalliseksi samasta yhteydestä sekä apostolien että Isän ja Jeesuksen kanssa. Se tuottaisi täydellisen ilon. Periaatteessa se on varsin yksinkertaista, mutta ei käytännössä, koska olemme syntisiä. Tavoitteena on vaeltaa valossa. Tämä kuvaa elämäntapaa Jumalan kanssa, joka perustuu rehellisyyteen ja totuuteen. Ei se tarkoita täydellisyyttä, vaan avoimuutta Jumalan sanan totuuden äärellä arvioida elämää. Kun sitten tunnistaa ja tunnustaa syntinsä ja tuo ne valoon eli Jumalan tietoon, “niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9). Valossa ei tarvitse pelätä paljastumista, koska siellä odottaa armo, ei tuomio. Avoimuus, rehellisyys ja anteeksianto mahdollistaa aidon yhteyden ja vuorovaikutuksen myös toisten kanssakulkijoiden kanssa! 

Eläkäämme valon lapsina! (Ef. 5:8)

Juha

2. Kun. 2, Joh. 21

1. Kun. 2

Väistämättä tulee mieleen tuo seuraava UT:n luku 21, jossa Jeesus kysyy myös kolme kertaa uskollisuutta ja sitoutumista hänen seuraamiseen. Tässä luvussa tapahtui samaa, sillä Elia pyysi kolme kertaa Elisaa matkan varrella jäämään paikoilleen. Tomerasti hän aina kieltäytyi ja vakuutti, että hän ei jätä Eliaa. Elisa oli sitoutunut hommaansa ja halusi oppia siitä kaiken ennen Elian lähtöä. Hyvä niin, sillä kun Elisa pyysi esikoisen osuutta eli tupla-annosta Elian hengestä, hän sai sen. Ehtona oli se, että Elisan piti olla paikalla ja nähdä, miten hän lähtee taivaaseen. 

Viitta, jonka Elia oli heittänyt Elisan päälle kutsuessaan häntä maanviljelyhommista hengelliseen työhön, oli tippunut Elialta ja Elisa otti sen itselleen. Hengellisessä mielessä viitta edusti Jumalan voimaa ja ”voitelua”, joka lepäsi profeetan yllä. Tätä Elisa heti testasi ja huomasi, että lyödessään vettä Elian tavoin, se jakautui kahtia. Hän käytti myös saamaansa Hengen voimaa hyvän tekemiseen puhdistaen Jerikon kaupungin lähteen, sekä itsepuolustukseen häntä pilkkaavia vastaan.

Vähän jäi vaivaamaan sen verran tuo viimeinen ihme, jossa pikkupojat joutuivat karhujen raatelemaksi, että googlailin selitystä sille. Tässä joitakin mieltä rauhoittavia tekijöitä asialle. Kävi ilmi, että pikkupoikia vastaava alkukielen sana voi tarkoittaa myös nuoria miehiä ja samaa sanaa käytetään myös sotilaista ja palvelijoista. Kyseessä oli siis todennäköisesti suuri joukko nuoria miehiä, jotka muodostivat uhkaavan “katujengin” ja estivät profeetan matkan. Elisan piti vakiinnuttaa asemansa Jumalan profeettana, ja tapaus osoitti, että Elisa kantoi samaa Jumalan voimaa ja auktoriteettia kuin edeltäjänsä, eikä häntä voinut vastustaa rankaisematta. Mene ja tiedä?

Joh. 21

Jeesus näyttäytyi  Apt. 1:3 mukaan useasti valitsemilleen apostoleille 40 päivän ajan ennen taivaaseen ottamista. Pietari oli lähtenyt miesten kanssa kalaan, joka oli varmaan mieluisaa ja tuttua puuhaa. Jeesuksella oli taas heille asiaa, ja hän teki itsensä tunnetuksi tutulla tavalla. Nyt oli vuorossa Pietarin kalansaalis numero 2.  Ensimmäinen löytyy Luuk.5:4-7. Silloin Pietari vähän ihmetteli Jeesuksen ohjetta, mutta kalaretki onnistui ja Pietari sai lähetyskutsun:” Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” 

Nyt tässä kohtaamisessa Pietari joutui kohtaamaan lankeemuksensa ja häpeänsä Jeesuksen kanssa. Tuo armon prosessi eteni aika suoraviivaisesti ja vähäsanaisesti. Ei Jeesus kysellyt Pietarilta miltä hänestä nyt tuntui eikä hän itsekään kertonut mitä kävi mielessä kun heidän katseet kohtasivat Pietarin heikkouden hetkellä. Ei palattu enää vanhaan, vaan Jeesus uudisti Pietarin kutsun sekä käsitteli hänen kieltämisen kolmella samankaltaisella kysymyksellä – “Rakastatko minua”? Kolmeen kysymykseen liittyi kolme kehotusta toimia paimenena. ”Ruoki minun karitsoitani” ja ”Kaitse minun lampaitani”. 

Pietari vastasi jokaiseen kysymykseen myöntävästi:”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Tästä vuorovaikutuksesta voi päätellä, että Pietari oli saanut anteeksi ja että todellinen rakkaus Jeesusta kohtaan ilmenee muiden palvelemisena. 

Tämä on minullekin tärkeä kohta Raamatussa, josta Jumala on puhunut minulle useaan kertaan tavalla ja toisella. Siksi kai elämänurani vei minut koulumaailmaan, jossa kaitsettavia ja ruokittavia riitti.

Juha

2. Kun. 1, Joh. 20

1. Kun. 1

Uusi Israelin kuningas esitellään edellisen luvun lopussa. Ansioluettelo ei ole kovin mairitteleva. Ahasja nimittäin teki sitä, mikä oli väärää Herran silmissä. Hän palveli ja kumarsi Baalia. Näin hän vihastutti Herran, Israelin Jumalan, aivan samoin kuin hänen isänsä oli tehnyt. Nyt oikeastaan ainut asia, mitä jatkossa voi seurata, on se, miten Jumalan tuomio toteutui hänen elämässään. Vai tuleeko sittenkin parannus ja nöyrtyminen Jumalan edessä?

Ahasjalle sattui tapaturma ja hän loukkaantui pahasti. Hän lähetti kyselemään mahdollista toipumistaan epäjumalilta. Enkeli lähetti heti Elian julistamaan Ahasjalle kuolemantuomion, eikä hän ei enää noussut vuoteeltaan. Sitä ennen kuningas lähetti sotilasosastoja (50 miestä) hakemaan Eliaa väkivalloin. Kaksi ensimmäistä osastoa suhtautuivat profeettaan epäkunnioittavasti, ja taivaasta lankeava tuli tuhosi ne. Kolmas päällikkö sen sijaan nöyrtyi Jumalan miehen edessä, osoitti kunnioitusta ja sai armon. Olinpa niin iloinen, kun armo löytyi tästäkin luvusta!

Joh. 20

Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (31). 

Jeesuksen ylösnousemuksen perusteita ja todistuksia löytyy luvusta runsaasti. Tyhjän haudan näkeminen sai Marian, Pietarin ja Johanneksen ihmetyksen valtaan. Missä on Jeesus? Hauta oli tyhjä, ja Jeesuksesta oli jäljellä ainoastaan käärinliinat. Ihmeen vahvistukseksi enkelitkin oli laitettu liikkeelle ja sitten Maria saa kohdata Jeesuksen elävänä henkilökohtaisesti:” Maria.” “Rabbuuni!”  ja saa tehtävän mennä kertomaan viestin veljille: “Minä olen nähnyt Herran!” Pian opetuslasten pelko Jeesuksen kadottamisesta vaihtuu jälleennäkemisen iloon:” Rauha teille”. Rauha teille!” Jeesus antaa opetuslapsilleen tehtävän:”Joille te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (23). Tehtävää tehdään Pyhän Hengen voimassa ja viisaudessa.

Ylösnousseen kohtaaminen oli tyhjän haudan jälkeen tärkeä uskon vahvistus opetuslapsille. Jeesus teki myös monia muitakin tunnustekoja opetuslasten nähden, vakuuttaen heitä siitä, että hän elää nyt kuoleman jälkeen, ja varmistaakseen sen, että  opetuslapset lähtevät liikkeelle kertomaan Jeesuksesta. Heillä olikin nyt monta tarinaa kerrottavanaan ylösnousseesta Jeesuksesta! “Me näimme Herran!” “Minun Herrani ja Jumalani”! 

Mitä ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen saa meissä aikaan? Jeesusta etsittiin ensin hiki hatussa ja juoksujalkaa, ja kohta oltiin koolla suljettujen ovien takana. Toivottavasti Jeesus saa kohdata meistä jokaista niin, että epäusko vaihtuu uskoon ja iloon ja aktivoi vastarakkauteen lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan!

Juha