Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 22

Edellisestä luvusta oli kulunut  jo kolme rauhan vuotta. Sitten toimettomuus alkoi ahdistaa ja haluttiin tehdä jotain muuta kuin istua vaan kädet ristissä. Jospa se olisikin tarkoittanut rukoilemista, mutta ei tarkoittanut. Ei tainnut olla sotajoukoilla mitään järkevää tekemistä, ja niinpä kuninkaat alkoivat valmistella sotaretkeä. Näennäisesti kysyttiin myös Herran mielipidettä asiaan, mutta se päättyi oikean profeetan, Miikan laittamisella vankilaan. 

Siitä alkoi Israelin kuningas Ahabin alamäki. Edellisen luvun lopussa saatiin lukea, miten Ahab nöyrtyi ja sai armon. Katumus ei ollut pitkäikäinen, vaan Ahab palaa vanhoille teilleen ja tekee useita munauksia, jotka koituivat hänen tuhoksi. Hän päätti olla etsimättä aidosti Jumalan tahtoa, ympäröi itsensä samanmielisillä ihmisillä eikä kuunnellut profeetta Miikaa. Itse kuningas yritti välttää kohtaloaan valepukuisena, mutta epäonnistui siinäkin ja Jumalan tuomio toteutui.

Joh. 19

Nyt Jeesus oli Pilatuksen käsissä, joka yritti saada Jeesuksen vapautetuksi. Ehkä hän siksi rankaisi Jeesusta ruoskinnalla ja pilkalla, mutta turhaan. Pilatus joutui kamppailemaan omantuntonsa ja poliittisen paineen välillä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että Jeesus muistutti Pilatusta siitä, ettei tällä olisi mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ”ylhäältä”. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on todellinen valta silloinkin, kun pahuus näyttää voittavan. Kansa painosti Pilatusta entistä enemmän ja uhkaili keisarilla, jos tämä ei taivu. Nyt vasta Pilatus kuuli todellisen syytöksen:” Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika” (7). “Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnauttavaksi” (16).

Sitten historian suurin oikeusmurha etenee Jumalan suunnitelman mukaan. Vt:n profetiat Messiaasta toteutuivat ja lopulta kuultiin Jeesuksen viimeiset sanat:” Se on täytetty!” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (30). Näin Jeesus täytti elämällään ja kuolemallaan Vanhan testamentin ennustukset ja Jumalan pelastussuunnitelman. Jumalan Karitsa otti pois maailman synnit ja näin velka oli maksettu. Hienoa, että Jeesuksen “salaiset” opetuslapset Joosef ja Nikodeemus rohkaistuivat tekemään viimeisen palveluksen mestarilleen haudaten hänet juutalaiset tavan mukaan. 

Itse jäin miettimään, miten tämä tuttu kuvaus maailman tärkeimmästä tapahtumasta niin usein ja helposti lipuu silmieni edessä ohi ja elämä jatkuu arkisesti ilman sen suurempaa ihmetystä. Se ei oikein tavoita edes järjen tasolla sitä, mitä se minulle oikeasti tarkoittaa, kuten esimerkiksi “Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal 2:20), ja “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh.11:26). Martan tavoin haluan tunnustaa uskoni ja vastaan: “Uskon Herra!” 

Kiitos Jeesus, halleluja!

Juha

1. Kun. 21

Naabotin viinitarha kertoo vallankäyttäjien vääryydestä ja ahneudesta. Viinitarha oli saatava hinnalla millä hyvällä, eikä siihen muu sitten riittänyt kuin sen omistajan tappaminen. Oli varmaan hienoa kasvattaa vihanneksia uudessa kasvimaassa kun omatunto syytti ja muistutti tapahtuneesta vääryydestä. Myös kaikkitietävä Jumala puuttui asiaan ja lähetti Elian tuomitsemaan Ahabin. Ahabin ja Iisebelin toiminta johti heidän sukukunnan tuhoon, mikä kertonee siitä, että jokainen joutuu vastuuseen teoistaan oikeudenmukaisen Jumalan edessä. 

Onhan luvussa myös armonpilkahdus. Ahab nöyrtyi kuultuaan tuomion, jonka merkiksi hän repäisi vaatteensa ja pani  säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän myös paastosi ja nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. Tämän asennemuutoksen huomattuaan Jumala lykkäsi rangaistusta.

Joh. 18

Rukouksen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Jeesus oli valmis vapaaehtoisesti juomaan sen maljan, joka häntä odotti. Hän paljasti itsensä sotilaille ja he panivat Jeesuksen köysiin ja veivät Jeesusta ympäri Jerusalemia etsien sopivaa vallanpitäjää, joka voisi tuomita Jeesuksen kuolemaan. (Ylipappi Hannas, ylipappi Kaifas ja maaherra Pilatus). Kiertue päättyy Pilatuksen palatsiin, jossa Jeesus kertoi olevansa kuningas, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Jeesus myös kertoi tulleensa maailmaan todistamaan totuuden puolesta. “Mitä on totuus?”  kysyi Pilatus. Vastauksena Pilatukselle tuli mieleen pari lukua aiemmin oleva selostus Totuuden Hengestä, joka tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio (Joh. 16:8-9). Vaikka Pilatus ei löytänyt Jeesuksen syyllistyneen mihinkään rikokseen, meni hän vielä kansan luo kysymään neuvoa. Hän halusi vapauttaa juutalaisten kuninkaan, mutta  pian alkoi kuulua huuto: ”Ristiinnaulitse!” 

Pietari oli alussa urhea ja yritti miekan avulla suojella Jeesusta, mutta hänen rohkeutensa kääntyi nopeasti pelkuruuteen ja hän kielsi kolme kertaa olevansa Jeesuksen opetuslapsi. Näinhän Jeesus oli sen jo hänelle ennalta sanonut (Joh. 13:38). On jotenkin lohdullista, että tämäkin tapaus on luettavissa Raamatussa. Jumala käyttää työssään keskeneräisiä ja epäonnistuneita, mutta armosta rikastuneita ihmisiä.

Juha

1. Kun. 20

Ahab käy kaksi sotaa syyrialaisia vastaan. Vaikka Ahab oli epäjumalia palvova ja paha kuningas (1. Kun.21:25), Jumala antoi hänelle kaksi suurta voittoa Ben-Hadadin joukoista. Näillä voitoilla Jumala halusi osoittaa kummallekin sodan osapuolelle, että Hän on Herra, joka hallitsee!

Pieni yksityiskohta puhutteli minua:” Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita.” En tiedä mistä tällainen maine oli heille tullut, sillä kun lukee VT:tä, niin yleensähän Jumala käski hävittää kaupungit ja tappaa kaikki elävät valloitetuilta alueilta. Mutta olisipa hienoa, jos meistä kristityistä voitaisiin antaa sama todistus. Miten Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus voisi näkyä elämässämme tunnistettavasti? Olkaamme ainakin armollisia! Tuli mieleen myös sanat:  ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Snl 19:22). Laupeus tarkoittaa myötätuntoa, armollisuutta  ja halua auttaa erityisesti heikommassa asemassa olevaa.

Joh. 17

Jeesuksen jäähyväisrukous korostaa Jumalan suunnitelmien toteutumista, kristittyjen yhteyttä ja kasvua totuuteen Jeesuksen oppilaina.

“Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut!” Tulossa oli Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka osoittaa Isän rakkauden ja armollisuuden

“Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. “Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” Opetuslapset tarvitsevat keskinäistä yhteyttä ja Jumalan varjelusta kestääkseen pahan hyökkäykset. On tärkeää myös pysyä yhteydessä Jumalan Sanan muutosvoimalle, ja antaa sen ravita ajattelua ja elämää. 

“Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” Kristittyjen yhteys on tärkeä todistus Jeesuksesta. “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).

Jae kolme pomppasi myös esiin vähän uudella ja raikkaalla tavalla.“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” . Tämä tunteminen tarkoittanee sitä, että ikuinen elämä on suhde Jumalaan, joka alkaa maan päällä ja jatkuu kuoleman jälkeen. Se on elävää vuorovaikutusta Jumalan kanssa jo nyt ja on jatkuva kasvuprosessi. “Tunne Jumala ja tee hänet tunnetuksi” on varmaan jonkun lähetysliikkeen tunnuslause, joka nyt tuli mieleen. (Se on YWAM).

Juha