Kategoria: Luemme Raamattua

Sananl. 2

Etsi viisautta

Miten voin etsiä viisautta? Jumalan tunteminen löytyy Raamatusta, mutta pohdin mitä ”viisauden lähteitä” ympäriltä löytyy. Toisilta ihmisiltä, seurakunnasta ja elämänkerroista oppii paljon. Olen myös lähiaikoina lukenut kirjallisuutta eri aikakausilta ja kulttuureista. Viimeisimpänä ”Incidents in a life of a slavegirl” vuodelta 1861. Kirjan on kirjoittanut entinen orja, joka kertoo kokemuksistaan Amerikan etelävaltiossa. Kirjassa minua puhuttelee vahvasti useiden orjien luja kristillinen vakaumus ja halu noudattaa Jumalan tahtoa olosuhteista huolimatta. He eivät etsi helpointa tietä, vaan ovat valmiita kärsimään toimiakseen pyhästi. Syntiin ja kiusauksiin suhtaudutaan kirjassa vakavasti. Huomasin, että omien ajatusteni peilaaminen erilaiseen aikakauteen avasi silmiäni näkemään asioita, joille olen alkanut sokeutua. Pohdin, olenko itse halukas pyhittymään ja noudattamaan tinkimättömästi Jumalan sanaa. Huomasin, että usein suhteutan toimintaani mm. mediassa näkemääni. Raamattu ei kuitenkaan kehota toimimaan niin, vaan etsimään oikeutta, vanhurskautta ja viisautta.

Fil. 1

Kiitoskirje

Tämä kirje eroaa kaikista muista Paavalin kirjeistä, koska tämä ei keskity ongelmiin tai kriiseihin, vaan perustuu Paavalin ja hänelle läheisen seurakunnan suhteeseen. Paavali kirjoittaa läheisilleen. Filippin seurakunta syntyi Paavalin nähtyä näyn Makedonialaisesta miehestä. Tämä oli ensimmäinen Euroopan maaperälle perustettu seurakunta ja myös siinä erosi aiemmista, että Filippissä ei ollut synagogaa, eli siellä ei asunut vaadittua kymmentä juutalaista miestä, vaan Paavali aloitti julistuksen juutalaisten naisten rukouskokouksesta. Filippin seurakunta päätti itse osoittaa kiitollisuutta Paavalille tukemalla tätä taloudellisesti. Lisäksi kuultuaan Paavalin ”kotiarestista” Roomassa, he lähettivät Epafroditoksen Paavalille kotiavuksi. (Apostoli tarkoittaa alkukielessä lähetettyä, ja siksi voi myös tarkoittaa henkilöä, joka on lähetetty jonnekin tekemään jotakin.) Paavali lähetti tämän kirjeen Epafroditoksen mukana Filippiläisille, kun Epafroditos vakavan sairastumisen seurauksena jouduttiin lähettämään takaisin Filippiin.

Paavali iloitsee tilanteestaan koska sen kautta evankeliumi on levinnyt paikkoihin, jotka muuten olisivat olleet vaikeita (vai mahdottomia) saavuttaa. Paavali jopa toteaa, että luottaa kaiken vaikuttavan evankeliumin hyväksi, elipä tai kuoli. Huikean vahva esikuva uskosta. Olen itse kokenut, että omien vaikeuksien keskellä voi olla hankala nähdä omaa napaa pidemmällä. Paavali taas tuntuu näkevän vain Jumalan ja lähimmäiset. Paavali kutsuu myös Filippiläisiä samaan: ”Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.” Enpä ole ajatellut että Jumalan armoa rukoillessa, että se voisi tarkoittaa tätäkin. Mutta Paavali katsoi asioita ikuisuuden näkökulman mukaan lukien! Ehkäpä mekin voisimme.

Siunattua sunnuntaita!

– Anna

Sananl. 1

Sananlaskuissa tieto rinnastetaan Jumalan tuntemiseen. Tämä näkyy mm. jakeista 7 ja 29. Olen lähiviikkoina pohtinut, kuinka vahvasti ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa myös hengellisiin näkemyksiimme. Tulkitsemme ja suhteutamme asioita ympäröivän kulttuurin mukaan. Kuitenkin Raamatussa on ikuisia totuuksia, jotka eivät muutu. Siksi myös Sananlaskujen kirjakin on edelleen ajankohtainen.

Sain hyvän ohjeen sananlaskujen tulkintaan. Sen mukaan sananlaskut ovat yleisiä totuuksia, eivät lupauksia ja siksi niiden tulkintaan ja käyttämiseen tarvitaan viisautta tunnistaa, mikä totuus sopii kuhunkin hetkeen. Hyvä esimerkki on tämän luvun lopussa oleva lause: ”Joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.” Tämä ei tarkoita, että jos tapahtuu pahaa, et ole kuullut Jumalaa / viisautta. Sen sijaan tämän lauseen totuutta on hyvä katsoa esim. Jobin kirjasta käsin. On totta, että usein kärsimys johtuu omasta toiminnasta. Ei kuitenkaan aina ja kaikki kärsimys. Myös oikeamielinen kärsii, mutta sitä ei tarvitse pelätä, sillä Jumala ei koskaan hylkää häntä.

Luuk. 24

Niin kuin on kirjoitettu

Tämä on todella innostava lopetus evankeliumille. Luvussa toistuu moneen kertaan ajatus siitä, että vanhan testamentin profetiat toteutuivat siinä, että Jeesus kärsi ja nousi kuolleista. Olisi ollut ihanaa kuulla Jeesuksen opetus aiheesta. Alla on tiivistettynä joitain kohtia, jotka Jeesuskin on saattanut mainita.

• Pääsiäislammas: 2. Mooseksen kirjan mukainen pääsiäiskaritsa, jonka veri pelastas esikoiset Egyptissä, ennakoi Jeesuksen uhrikuolemaa ”Jumalan karitsana”.
• Käärme erämaassa: 4. Mooseksen kirjan vaskikäärme, johon katsominen pelasti ne, joita käärme oli purrut, kuvasi Jeesuksen ristille nostamista (Joh. 3:14).
• Profeetta joka on Mooseksen kaltainen: 5. Mooseksen kirja (5. Moos. 18:18) lupasi profeetan, jota kansan oli kuultava – ja Jeesus oli uusi, paljon merkittävämpi välimies.
• Jesaja (luku 53): Kärsivä Herran palvelija, jota ”haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden” ja joka vaikeni, kuin teuraaksi vietävä karitsa.
• Sakarja (luku 9 & 12): Kuninkaan saapuminen aasilla ratsastaen, sekä profetia siitä, että he ”katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet”.
• Miika (luku 5): Ennustus Messiaan syntymästä Beetlehemissä.
• Psalmi 22: Kuvaa lähes sanasta sanaan ristiinnaulitsemisen yksityiskohtia: ”Käteni ja jalkani ovat runnellut” ja he ”heittävät puvustani arpaa”.
• Psalmi 16: Ennustaa, ettei Jumala jätä pyhäänsä Tuonelaan eikä anna hänen nähdä kuolemaa – mikä liittyy suoraan ylösnousemukseen.

Se, että Jeesus näytti haavat käsissään ja jaloissaan ja sitten söi, osoitti opetuslapsille profetioiden käyneen toteen. Ajattelen, että ne näyttivät todeksi ruumiin ylösnousemuksen. Jeesus ei ollut vain henki, vaan todella läsnä ja käsin kosketeltavissa.

Poistuessaan Jeesus siunasi seuraajiaan. He eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä, mutta Jeesuksen mentyä he olivat riemuissaan ja ylistivät Jumalaa. Mekin saamme iloita. Olen kuitenkin huomannut, että uskosta ja sovituksesta on minulle hiljalleen tullut itsestään selvyys. Onkin ihana tavata ihmisiä, joille usko on tuore asia. Silloin evankeliumin raikkaus tarttuu ja itsekin alkaa taas innostua.

Anna

Job 42

Tässä luvussa Job sanoo, että on nyt kohdannut Jumalan. Ajattelen, että hänen epätoivoiset puheensa ja Jumalan haastaminen nousivat epätoivosta. Pääsyy epätoivoon ei ehkä ollut sairauden kourissa ja hylättynä oleminen tai edes läheisten kuolema, vaan ettei hänellä ollut yhteyttä Jumalaan. Kun Jumala vastasi, yhteys palasi, eikä kärsimyksen syy ollut enää niin tärkeää. Pääasia oli, että Jumala kuuli ja vastasi. Job katui puheitaan, kun ymmärsi, että kaikki on Jumalan vallassa, eikä mikään ole hänelle mahdotonta.

Seuraavaksi Jumala puhuttaa Jobin ystäviä, missä yhteydessä tulee esille myös, että Job oli puhunut totuuden mukaisesti. Minä olen parikymmentä vuotta etsinyt vastausta siihen, miksi Elihua ei mainita lainkaan. Jumala ei aiemmissa luvuissa vastannut Elihun puheeseen, kuten muille. Jumala ei tässäkään edes mainitse Elihua. Missään ei sanota hänen olleen oikeassa, mutta häntä ei myöskään vaadita tilille. Joitain selityksiä olen kuullut. Yhden selityksen mukaan Elihun puhe oli yhdentekevä. Hän oli nuori, eikä tiennyt mistä puhui joten hänet jätetään huomiotta. En kuitenkaan usko asian olevan niin. Jos jollakulla on vastaus, kuuntelen mielellään.

Kolme ystävää uhraavat polttouhrit ja Job rukoilee heidän puolestaan. He saavat anteeksi. Minusta on upeaa, kuinka Jumala kääntää Jobin kohtalon vasta, kun tämä on rukoillut ystäviensä puolesta. Rukous osoitti, ettei Job kanna kaunaa. Job antoi anteeksi, jolloin Jumala saattoi siunata Jobia. Tämä on meille hyvä esikuva siitä, kuinka anteeksi antaminen tuo mukanaan siunauksen.

Kirjan loppuosassa näkyy sama runous- / kaunokirjallinen tyyli kuin alussa. Sanomaa ei ole vähennetty, eikä varmasti totuusarvoakaan, mutta käytännön elämän yksityiskohtien osalta kuvaus on yksinkertaistettu ja muistuttaa mielestäni satukirjan lopetusta. Kuulin Jobin kirjaa verrattavan tosi elämän tapahtumista kirjoitettuun näytelmään, jossa kirjalliset ja dialogiset tehokeinot vahvistavat todellisten tapahtumien taustalla olevaa alkuperäistä sanomaa. Joka tapauksessa uskon tapahtumien olevan totta, vaikka yksityiskohtia olisikin siloteltu.

Jumala siis siunasi Jobia maan päällä uskomattomalla tavalla. Mies, joka oli kironnut päivää jona syntyi, sai uudelleen iloita elämästä. Uskon, että noiden kokemusten jälkeen Job oli erityisen viisas mies, jota kuunneltiin laajasti ja jolla oli vaikutusvaltaa. Sekä Jobin elämä, että puheet ovat todistaneet Jumalasta sekä hänen elinaikanaa, että tähän päivään asti.

Luuk. 23

Viaton tuomitaan

Tämän luvun äärelle on mahdotonta pysähtyä ilman kyyneleitä. Jeesus joka oli sisimmältään hyvä ja elänyt synnittömän elämän, joutui kokemaan kidutusta ihmisten käsissä. Jae toisensa jälkeen toistuu ajatus siitä, että Jeesus on, ei vaan syytön, vaan viaton.

Minua pysäytti kohta, jossa Jeesus sanoo naisille, ettei pitäisi surra häntä vaan itseään (jakeet 28-31). Ehkä varoitus liittyi Jeesuksen kuoleman jälkeisiin tapahtumiin ja sortoon Jerusalemissa (mm. temppelin tuho 70 jKr). Jos viaton kärsi näin, mitä seurauksia tulee kapinoivalle ja syntiselle kansalle, joka oli tuominnut Jeesuksen. Toisaalta sanat voivat viitata tuomion päivään. Jeesuksen kohtalo ei ollut kauhea siinä mielessä, että hän nousisi kuolleista hallitsemaan. Niiden kohtalo taas on kauhea, jotka joutuvat kadotukseen.

Päivän molemmissa Raamatunpaikoissa näkyy Jumalan yliluonnollinen suunnitelma ja voima. Molemmissa viaton kärsii ja rukoilee kanssaihmisten puolesta. Molemmissa kärsimyksissä on onnellinen loppu. Meillekin on kaikista haasteista riippumatta tarjolla ikuinen onnellinen elämä, kun vain pysymme Jumalan yhteydessä.

Siunausta päivääsi!

Anna