Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 19

Nykyään puhutaan paljon ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se näyttää olevan Jumalalle myös tärkeä asia ja kuuluu hänen huolenpitonsa piiriin, totta kai. Elia oli lopen uupunut, mikä ei ole ihme, sillä hän oli juuri taistellut hyvän voitokkaan taistelun epäjumalien profeettoja vastaan. Se oli kuluttanut hänen fyysiset, henkiset ja hengelliset voimavarat, jonka päälle tuli vielä tappouhkaus. Elia oli niin väsynyt, että toivoi itselleen kuolemaa. Lepo, ruoka ja Jumalan kohtaaminen auttoivat hänet jatkamaan uraansa profeettana. Hän sai elämälleen merkitystä heikkouden ja epätoivon hetkellä uusista tehtävistä, jotka Jumala hänelle antoi. Elia sai tehtäväkseen voidella uusia kuninkaita ja Elisan jatkamaan hänen työtään. 

Jumalan puhe hiljaisuudessa oli toinen asia, mihin huomioni kiinnittyi. Oltiin äskettäin Englannissa konferenssissa, jossa oli voimallista (ja äänekästä) ylistystä vieraalla kielellä, johon minun ei ollut kovin helppo päästä mukaan. On se varmaan myös vähän tottumiskysymyskin, mutta onneksi laulujen sanat olivat usein Raamatusta, joka auttoi mukanaoloa.  Hiljaisempina hetkinä oli kuitenkin helpompi rentoutua ja vapautua kuulemaan ja kuuntelemaan. On varmaan hyvä löytää oma tapa olla Jumalan läsnäolossa ja olla avoin myös uusille mahdollisuuksille;)

Joh. 16

Jeesus valmistaa opetuslapsia tulevaan. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa kohtuuttomasti, vaan vahvistaa kestämään tulevat koitokset osana Jumalan suurta suunnitelmaa.  “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”(33).

Vaikka edessä oli vainoa ja tuskaa, koska Jeesus tapetaan ja lähtee pois, niin esiin nousee Jumalan huolenpito vaikeinakin hetkinä. Jeesus lupasi Pyhän Hengen, joka on Puolustaja ja Totuuden Henki, olemaan hänen seuraajiensa tukena ja turvana. Toinen tärkeä asia oli lupaus rukousvastauksista: “Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne  on täydellinen” (24).

Näillä lupauksilla sitä jaksetaan lähteä tähänkin päivään! Ilon kautta!  “Tule Pyhä Henki!

Juha

1. Kun. 18

Joh. 15

Pyhä Henki astuu kuvioon voimakkaasti Jeesuksen jäähyväispuheessa. Jo Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että vaikka hän meneekin fyysisesti pois Isän luo, Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus opetti ja puhui. Luvussa 15 Jeesus korostaa vielä Pyhän Hengen roolia puolustajana, joka todistaa Jeesuksesta. 

Meidän ei tarvitse olla huolissamme eikä hädissämme. Jumala on ja asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta. Hän neuvoo, ohjaa ja puolustaa meitä.  On vaikea edes käsittää aikaa, jolloin näin ei ollut. Juutalaiset kuninkaitaan myöten joutuivat hakemaan apua ja neuvoja Moosekselta ja tämän jälkeen tulleilta profeetoilta, jotka kuulivat ja kohtasivat Jumalaa. Heillä itsellään ei ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Eliakin toimi kansan ja Jumalan välillä, Jumalan puhetorvena esimerkiksi Karmelinvuorella, kun hän sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21). Sitten tapahtumat etenivät niin, että Baalin papit kaikesta rukouksesta, viiltelystä ja hurmoksesta huolimatta eivät saaneet jumalaltaan mitään vastausta. Elia puolestaan rukoili yksinkertaisesti Jumalaa. Ja Jumala vastasi. Litimäräksi kasteltu alltari ja sillä olevat puut ja uhrilihat roihahtivat palamaan rukouksen voimasta ilman tulitikun tikkua. Pitkän kuivuuden aiheuttaman nälänhdän riuduttama kansa oli ihmeissään ja uskoi Jumalaan. Myös kuningas Ahabille Elialla oli rohkaiseva viesti: ”Lähde nyt syömään ja juomaan. Sateen kohina kuuluu jo.”.  Ja vähän ajan päästä niin todella tapahtui. Kahden vuoden kuivuuden jälkeen tulivat kaivatut sateet. (j. 41 – 45). 

Millaista on se kuivuus, jonka keskellä itse elämme? Millaista Jumalan sadetta me tarvitsemme, jotta me ja kansamme laajemminkin voisi kääntyä Jumalan puoleen samalla tavalla kuin Israelin kansa Ahabin ja Elian aikana?

”Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala” (j. 39).

Heli

1. Kun. 17

Joh. 14

Jeesuksen jäähyväispuhe kaikkein lähimmille opetuslapsille on voimakas testamentti. Eri aikoina ja eri elämäntilanteissa eri kohdat siinä puhuttelevat. Kun rakas mummi ja isäni sairastivat ja kuolivat Jeesuksen sanat, että Isän kodissa on monta asuinsijaa, joita hän on mennyt valmistamaan meille, lohduttivat paljon. Jeesuksen vastaukset Tuomaksen ja Filippuksen kyselyihin ovat myös tärkeitä: kun tulemme tutuiksi Jeesuksen kanssa, tie Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen on avautunut. Enempää ei tarvita. Jeesusta ei voi kuitenkaan ohittaa mitään muuta kautta. Jeesus on tie, totuus ja elämä. (Joh. 14: 1 – 9). Tässä riittää makusteltavaa, mietiskeltävää ja sisäistettävää koko iäksi. Jeesus, anna tuon sanan oikein kyllästää meidän sisimpämme ja anna meidän saada siitä kiinni.

Profeetta Elia toimi Jumalan lähettiläänä ajassa, jossa kuninkaat ja kansa olivat unohtaneet Jumalan. Jumala lähetti Elian kautta sanan, jossa varoitti, että pitkä kuivuuden jakso, jolloin ei sada eikä tule edes kastetta maahan, kurittaa maata. Jumala kuitenkin piti huolta Eliasta ja Sarpatin leskestä ja tämän pojasta ihmeellisellä tavalla. (1. Kun. 17). Elia valmisti tietä Jumalan tuntemiselle. Samalla tavalla myöhemmin Uuden testamentin aikaan Johannes Kastaja oli aikansa Elia, joka valmisti tietä Jeesukselle (Matt. 17:12; Mark. 9: 9 – 12). 

Jeesus kutsuu meitäkin valmistamaan hänen tuntemiselleen tietä eri tavoin. Rukoillaan, kysellään ja kokeillaan yhdessä ja erikseen, millä tavoin Jeesus meitä haluaa käyttää nyt tuossa tehtävässä. 

Heli