Job 41, Luuk. 22

Voimme luottaa Jumalaan

Job 41

Tässä luvussa on kuvausta Leviatanista. Itse tykkään lukemisen lisäksi kuunnella Raamattua. Sivustolla https://tuleuskoon.fi/aaniraamattu/ on Raamattu Kansalle käännös, joka mielestäni on hienosti kääntänyt erityisesti kuvaukset näistä pedoista. Suosittelen.

Minua kiehtoo kuvaus tulta syöksevästä liskosta. Perinteisesti lohikäärmeiden kuvataan syöksevän tulta. Ehkäpä oikeastikin on elänyt dinosauruksia, jotka saavat aikaan tulta, vaikka sitä ei luurangoista nähdäkään. Aiemmat kuvaukset kotkasta, kauriista, villiaasista, härästä jne olivat hyvin realistisia. En näe syytä miksi yhtäkkiä Jumalan puheessa keksittäisiin ja liioiteltaisiin. Toisaalta teksti on taidokasta runoutta, joten jokaista yksityiskohtaa ei voi lähestyä kuin biologian oppikirjaa.

Mutta miksi Jumala kuvaili tässä luvussa näin tarkasti eläintä? Minä ajattelen, että hän tahtoi korostaa luojan ja luodun eroa. Jumala on luoja ja kaikkivoipa. Hän ei pelkää mitään, vaan hallitsee aivan kaikkea. Ihminen on luotuna täysin riippuvainen Jumalasta. Koska Jumala on hyvä, se merkitsee, että voin luottaa Jumalaan silloinkin, kun en ymmärrä miksi asioita tapahtuu.

Luuk. 22

Jeesusta yritettiin saada vangituksi julkisesti, mutta se ei onnistunut. Silmukka kiristyy ja nyt etsitään keinoa päästä Jeesukseen käsiksi kaikessa hiljaisuudessa. Jeesus vetäytyi öiksi öljymäelle, eikä häntä voisi löytää illan pimeydessä kuin kaikkein läheisimmät. Niinpä Juudas toimii oppaana, jotta Jeesus saadaan pidätettyä.

On sydäntä särkevää, kuinka Jeesus on kaikkein lähimpien kanssa viimeistä kertaa yhdessä ja valmistautuu kuolemaansa. Läheisen petos satuttaa syvälle. Jeesus tietää jäävänsä yksin, mutta hän ei murehdi omaa kohtaloaan, vaan ohjaa ja rohkaisee seuraajiaan. Pietarillekin hän antaa ohjeita tulevaan ”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi”.

Kiinnostava yksityiskohta ovat miekat. Jeesus varmisti, että miekkoja on mukana ja kaksi miekkaa oli riittävästi. Ajattelen, että miekkojen mukana olo oli tärkeää, sillä ilman niitä Jeesus ja oppilaat eivät olisi voineet valita että eivät tee vastarintaa. Jeesus esti vastaan taistelemisen ja jopa paransi palvelijan korvan. Oletan, että Jeesuksella olisi ollut mahdollisuus päästä pimeän turvin pois sotilaiden käsistä, mutta hän antautui omasta tahdostaan. Sama valinta näkyy läpi koko luvun. Jeesus valitsi seurata Jumalan tahtoa, vaikka se teki kipeää. Hän luotti täysin Jumalan johdatukseen ja siihen, että näyttivätpä asiat inhimillisesti katsottuna kuinka kamalilta hyvänsä, niin kokonaiskuvassa Jumala hallitsee. Sen varaan mekin saamme luottaa koko elämämme. Herra hallitsee!

Anna

Job 40, Luuk. 21

Job 40

Jobin pulma oli, että jos Jumala on kaikkivoipa ja hyvä, kuinka hän voi sallia hyvän ihmisen kärsiä. Ihmiset usein vastaavat poistamalla yhtälöstä jotain. Joko Jumalaa ei nähdä kaikkivoipana tai hyväna tai kärsivän ihmisen ajatellaan ansainneen kokemuksensa. Jumala esitti Jobille vastakysymyksiä, jotka toivat esille suuremman totuuden. Mikä ihminen on haastamaan Jumalan? Se että Jumala vastasi, oli mielestäni osoitus rakkaudesta ja hyvyydestä. Jumala kohtasi Jobin. Luomakunnan ihmeet taas todistavat Jumalan suuruudesta ja voimasta. Kohdatessaan Jumalan Job ei vastaa, vaan vaikenee, sanoen olevansa liian vähäinen.

Jumalan vastaus kokonaisuutena on mielestäni innoittava, koska se kuvailee niin tarkasti eläimiä. Tässä ja seuraavassa luvussa olevat Behemot ja Leviatan vastaavat kuvauksia dinosauruksista. Raamattu ei ole ainoa kirja, jossa on kuvauksia dinosauruksia vastaavista eläimistä, vaan eri kulttuureissa on myyttejä ja maalauksia ja jopa historiankirjoihin kirjattuja merkintöjä lohikäärmeistä tai muinaishirviöistä, joiden tappamisesta on saanut valtavia palkkioita. Jo ajalla ennen fossiilien löytämistä maalaukset ja patsaat niistä muistuttivat hämmästyttävän paljon muinaisliskoja.

Tämä Behemotin kuvaus vastaa sauropodia (voit vaikkaa googlettaa, miltä näyttää). Sillä on setripuun kaltainen häntä, vahvat lanteet ja se on uljain luomistöistä. Leviatan olisi voinut olla jokin vedessä ja maalla elävä dinosaurus, tai esim. Sarcosuchus imperator, eli jättiläiskrokotiili, jollaisen fossiili on löydetty v. 2008. Se olisi linja-auton mittainen saalistaja, jonka kita olisi riittävän suuri nappaamaan esim. dinosauruksia. Tällaisen kohtaaminen pakottaisi huomaamaan oman pienuuden.

Luuk. 21

Tässä luvussa kuvattu temppeli on ollut todella vaikuttava rakennus. Siinä on ollut valtavan suuria kiviä ja se on näyttänyt ihmisten silmiin ikuiselta. Jeesus kuvaa tapahtumia, joiden keskellä ihminen on voimaton. Temppelin tuho, luonnonkatastrofeja, sotia ja vainoja. Kaikki nämä koskettavat myös Jeesuksen seuraajia. Jeesus vakuuttaa, ettemme jää yksin vaan saamme sanat ja kunnian todistaa hänestä ja ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä”.

Osa tapahtumista on jo toteutunut. Temppeli tuhoutui jo 70 jKr. Paljon on kuitenkin vielä edessä. Meitäkin koskee Jeesuksen kehotus ”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät.” Murheet ja/tai viihde voivat viedä ihmisen huomion niin, ettei hän huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Mediassa on puhuttu paljon tarkkaavuuden heikkenemisestä (mm. ADHD:n yleistyminen) ja vireystilan haasteista. Jumala on kutsunut meidät elämään niin, että pystymme kuulemaan Jumalaa ja havainnoimaan ympäristöä. Minulle tämä on usein vaikeaa. Eilen pysähdyin pohtimaan asioita, joissa ympärillä oleva yhteiskunta ei toteuta Jumalan tahtoa tai ajautuu kauemmas Jumalasta. Niitä oli yllättävän paljon. Nyt on hyvä aika pitää silmät auki, ettemme itse kulje mukana.

Anna

Job 39, Luuk. 20

Job 39

Jumala on paitsi suuri ja voimallinen, myös luoja ja luomakunnan Herra. Hän ei ainoastaan ole tehnyt maailmaa ja kaikkia eläviä, vaan myös ylläpitää elämää. Jumala kuvaa, kuinka hän tuntee jopa villieläinten elämän ja on luonut ne sellaisiksi, kuin ne ovat. Me ihmiset emme voi vaikuttaa niiden luonteisiin.

Minulle tämä puhuu siitä, että Jumala seuraa ja kannattelee luotujaan. Jos hän välittää villikauriista, hän ei unohda minuakaan. Helposti turvaamme elämässämme omaan pystyvyyteen, omaisuuteen, vakuutuksiin, yhteiskunnan tukiverkkoihin tai lähimmäisiin. Jobin tapaus osoittaa, että vahvakin tukiverkko voi pettää. Itsekin olen kokenut vähän sellaista, kun menetimme sisäilmaongelmien vuoksi kodin ja omaisuuden ja terveyteni kärsi. Minulla ja perheelläni oli ihmisiä tukena ja paikka, jossa nukkua. Silti kokemus auttoi näkemään, että viime kädessä elämäni ei ole omassa hallinnassani. Jumala kannattelee minua silloinkin, kun en sitä huomaa. Aivan kuten luomakuntaakin. Samaa sanomaa heijastelee Jeesuksen kehotus Matteus 6:25–27: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Luuk. 20

Kysymyksiä ja vastakysymyksiä.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa kysymykseen vastaaminen toisella kysymyksellä ei ollut epäkohteliasta tai välttelevää. Kiertelyn sijaan vastakysymyksen tarkoituksena oli pakottaa haastaja ajattelemaan itse ja menemään pintaa syvemmälle. Kysymykset olivat myös julkisia haasteita, joihin ei useinkaan pystynyt vastaamaan joutumatta ”ansaan”. Jeesuksen vastaukset osoittavat suurta viisautta. Tiedämme, että Johannes kastoi Jumalan lähettämänä, aivan kuten Jeesuskin toimi Jumalan voimassa. Kansakin uskoi sen. Jeesus ei kuitenkaan voinut itse sitä sanoa ääneen, koska häntä olisi syytetty Jumalan pilkasta ja kyseenalaistettu se, ettei hän toimi temppelijärjestelmän sisällä. Jeesuksen vastakysymys johti kysyjät ansaan aiheuttaen heille julkisen nolauksen ja Jeesus säilytti kunniansa, eikä hänen tarvinnut vastata. Jeesus sen sijaan jatkoi vastaamalla heille vertauksella viinitarhasta.

Viinitarha edusti aina valittua kansaa, eli juutalaisia. Viinitarhurit edustavat hengellisiä johtajia. Tässä Jeesus selkeästi kuvaa itsensä Jumalan pojaksi, mikä raivostuttaa kuulijoina olevia ylipappeja ja lainopettajia. Hän itse asiassa kertoo olevansa suoraan Jumalan valtuuttama ja että koko temppelijärjestelmä tuhoutuisi ja Jumalan tehtävä otettaisiin heiltä pois. Lainopettajat ja ylipapit eivät voi kuitenkaan reagoida mitenkään, joten he yrittävät uudelleen saada Jeesuksen julkisesti ansaan, jotta saisivat raivattua hänet tieltä. Uskon, että kuulemaan on kutsuttu Rooman vallan edustajia, jotta Jeesusta päästään syyttämään virallisesti. Jeesukselta kysytään; ”Onko oikein maksaa Keisarille veroa?” Jeesuksella on kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä Jeesus miehitysvallan tai johdattaa kansaa kapinaan? Jeesus ei tee kumpaakaan, vaan vastaa vastakysymyksellä, joka tuo esille syvemmän totuuden. Luku päättyy tilanteeseen, jossa Jeesus voittaa tämän erän. Häntä ei enää yritetä saada ansaan julkisesti haastavilla kysymyksillä.

Jeesusta haastavat seuraavaksi saddukeukset. Heille Jeesus vastaa suoraan, mutta viisaasti. On uskomatonta, kuinka yksinkertaisesti Jeesus osaa ilmaista suuria totuuksia. Ylösnousemus ja ikuinen elämä kiteytyvät yhden lauseen aikamuotoon. Herra ON myös kuolleiden Jumala. Tähän kysymykset loppuvat ja Jeesus pääsee esittämään oman kysymyksensä. Daavidin jälkeläisestä, joka on Daavidia suurempi. Me tiedämme vastauksen, sillä tämä toteutui Jeesuksessa, eli Jumalassa, joka syntyi ihmiseksi.

Anna