Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 25

Gal. 5

Hengen ja lihan välinen taistelu on yksi itselleni läheisimmistä teemoista Uudessa testamentissa. Sitä itse asiassa käsitellään aika monissa kohdissa. Paavalin kiteytys asiasta tässä Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa on hyvin keskeinen ja tärkeä.

Ensinnäkin kannattaa huomata, että Paavali kirjoittaa tässä te- ja me-muodossa. Kyseessä ei siis ole yksilön taistelu vaan uskovien yhteisön taistelu, ettemme jää vanhan luontomme valtaan, vaan annamme Hengen johdattaa. Tämä ei kuitenkaan kovin helposti toteudu, koska olemme länsimaisen ja hyvin yksilökeskeisen kulttuurin kasvatteja. Ainakin itsessäni tunnistan sen, että on helpompi ajatella tätä omana taistelunani. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos olen rehellinen.

Toiseksi ainakin itse luen tästä, että joutilaisuus ja itseensä keskittyminen on pahasta. Silloin itsekäs luonto pääsee valloilleen. Sen sijaan Paavali kehottaa rakastamaan ja palvelemaan toisianne. Tämäkään ei ole kovin helppo rasti, koska ihmisyhteisöissä tuntuu monesti olevan helpompaa olla eri mieltä kuin samaa mieltä.

Hengen johdatus on aivan olennainen asia. Ilman sitä meillä ei ole mahdollisuutta voittaa itsekästä luontoamme. Pyhä Henki voi meitä muuttaa niin, etteivät lihan aikaansaannokset saa meidän elämäämme hallita, vaan Henki saa tuottaa hyvää hedelmäänsä.

Pekka

2. Kun. 24

Gal. 4

Orja vai vapaa? Siinä on kysymys, josta Paavali haastaa galatalaisia monipuolisin sanakääntein. Itse kukin meistä on orja, ellei Jeesus saa lunastaa vapaaksi. Jeesuksen lunastus tuo Jumalan lapsen aseman ja Pyhän Hengen osallisuuden uskossa vastaanotettavaksi. Silloin voimme turvallisesti ja luottavaisesti kääntyä Isän puoleen ja huutaa hänelle: ”Isä!”

Jeesuksen omina saamme olla matkalla Isän kotiin tässä maailmassa, joka on kovin rauhaton, turvaton, levoton ja koditon. Tänään voisi tähän teemaan liittyen mietiskellä ja laulaa virttä 502 (Jeesus, meitä kosketa nyt).

Pekka

2. Kun. 23

Gal. 3

Lupaus (Abraham), laki (Mooses) ja lunastus (Jeesus). Kolme l-kirjaimella alkavaa sanaa. Lupaukseen liittyi Paavalin mukaan usko ja siunaus – lakiin puolestaan kirous ja vankeus. Lunastaessaan meidät vapaiksi Jeesus otti kantaakseen lain kirouksen (jae 13). Näin kaikki kansat saivat Jeesuksen yhteydessä Abrahamille luvatun siunauksen ja Hengen (jae 14). 

Jumalan pelastussuunnitelmaa voi olla aika vaikea ymmärtää. Jos sitä yrittää järkeillä, niin yritykseksi se kyllä taitaa jäädä. Onneksi Jumala puhuu meille muutenkin kuin järjen kautta. Järki on meille annettu lahja, ja sitä on hyvä käyttää. Jumalan pelastussuunnitelma ei kuitenkaan avaudu järjelle vaan uskolle. Jeesus puhuu lapsen kaltaisuudesta (ks. esim. Matt. 18:3-4 ja 19:14). Itse ajattelen, että vaikka en järjellä voi täysin ymmärtää Jumalan pelastussuunnitelmaa, niin haluan kuitenkin lapsen kaltaisesti luottaa siihen, että se on totta. Elämän matkan varrella olen siitä saanut vakuuttua monta kertaa (vrt. esim. Joh. 7:17). Omat kokemukset, ystävien kertomukset ja seurakuntayhteys ovat olleet siinä keskeisiä asioita.

Pekka