Kerroin maanantaina että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Olen tällä viikolla kirjoittanut teemalla: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…
Tällä viikolla olen nostanut esiin asioita, jotka liittyvät kristittyjen maailmanlaajuiseen (seurakunta- ja kirkkokunta rajojen ylittävään) yhteisöön kuulumiseen. Tämä siksi että jos jotain haluaisin kertoa nuorelle itselleni 20:stä vuodestani uskossa, niin se olisi nimenomaan kristillisen uskon yhteisöllisyys.
Tämän päivän (sekä uuden että vanhan testamentin) luvuissa kerrotaan rukouksesta. Rukous on kristillisessä uskossa tärkeää. Löysin uskon rukouksen kautta. Elämäni vaikeimmassa vaiheessa laitoin kädet ristiin ja sanoin: “Jos siellä toisella puolella on joku, niin auta”. Elämä ei muuttunut heti, mutta jo puolen vuoden päästä asiat olivat huomattavasti paremmin. Ja käännekohta näin jälkikäteen tarkasteltuna oli tapahtunut tuolloin kun rukoilin ensimmäisen kerran.
Kesti kuitenkin 11 vuotta tuosta hetkestä ennen kuin tulin seurakuntaan mukaan. Olisin tullut jo aiemmin (ja syytä olisi ollut), mutta rohkeus ei riittänyt. “Tule mukaan”. Siinä kaksi sanaa jotka minun kutsumiseen mukaan olisi riittänyt. Kun ei ollut uskovia ystäviä/tuttavia jotka olisivat kutsuneet mukaansa ja nuoren miehen mielen täyttivät muut asiat, niin myös rukous unohtui pitkäksi aikaa.
Kun aikanaan 20 v. sitten aloin rukoilla pitkän tauon jälkeen, niin jonkin ajan päästä siitä rohkaistuin tulemaan Kohtaamispaikkaan yksin. Sinä iltana Kohtaamispaikassa rukoilin ensimmäistä kertaa elämässäni ääneen ja muiden kanssa. Rukous yksinään ja yhdessä toimi. Lähdin hakemaan sen hetken ongelmiin ratkaisua ja sainkin uuden elämän. On se Jeesus reilu kaveri 🙂
Siinäpä iloisia muistoja meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi. Siunausta ja mitä parhainta vuotta Jeesuksen kanssa sinulle toivoen
— Tomppa