Kategoria: Luemme Raamattua

2 Aik. 23

”…veisaajat, jotka soittimillaan johtivat ylistyslaulua.” (2. Aik. 23:13 käännös:33/38)

Tuollahan on ylistyksen johtajia. Heitä tarvitsemme nykyäänkin seurakunnassa. Ylistyksen johtaminen on palvelupaikka, jonka tehtävänä on auttaa koko seurakuntaa ylistämään ja palvomaan Jeesusta. Joskus meidän seurakuntalaisten ylistyskoneistot on vähän ruosteessa, joten tämä ei ole aina mikään helppo palvelupaikka, mutta sitäkin tärkeämpi. Yksi syvimmistä kutsumuksistamme kristittyinä ja seurakuntana on ylistää Jumalaa.

Ylistyksen johtaja ei ole esiintymässä. Katseiden ei ole tarkoitus kääntyä ylistyksen johtajaan. Ylistyksen johtaja on aasi. Kansa ei huurraa ja huuda hoosianna aasille, vaan hänelle, jota aasi kantaa.

1 Tim. 5

Olin yhdessä elämänvaiheessa hetken töissä Kelassa. Tässä kohtaa kirjettä Paavali antaa ohjeita sen ajan etuuksien kriteereistä eli kenen vastuulla on huolehtia leskistä. Näin hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneelle on välillä vaikea muistaa ja hahmottaa, miten totaalisen erilainen sosiaaliturva raamatunajan yhteiskunnassa oli. Yhteiskunta ei pitänyt huolta, vaan turvan pohjana olivat suku, perhe, avioliitto ja muut liitot ihmisten ja sukujen ja kansojen välillä.

Israelin kansan laeissa ja uuden liiton seurakunnassa on nähtävissä tästä systeemistä poikkeavia ajatuksia: Jumala haluaa, että kaikista pidetään huolta. Siinä, että nykyään yhteiskunnassamme huolehditaan ja tuetaan tukea tarvitsevia, on siis paljon Jumalan valtakunnan arvojen mukaista. Tämä ei toki poista sitä, että etuuksia voidaan käyttää väärin. Tähän Paavalikin tahtoo tässä kohtaa kirjettä tuoda selkeyttä.

Siinä, että yhteiskunta hoitaa sosiaaliturvan, on kuitenkin nähtävissä lieveilmiö: Elämän arvoihin saattaa tulla ajatus, että minulla ei tarvitse huolehtia toisten auttamisesta, koska yhteiskuntahan hoitaa. Näin saattaa poistua myös yksi sukuja, perheitä ja avioliittoja ja ylipäätään ihmissuhteita koossa pitävä voima: Taloudellinen riippuvuus ei aja enää niin vahvasti panostamaan ihmissuhteisiin. Tässäkin voi toki nähdä sekä hyviä että huonoja puolia. Ei ihan simppeli asia ole tämä sosiaaliturva. Huom! Tämä ei ollut poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan. Kunhan pyörittelin asiaa. 😀

Topi

2 Aik. 22

Messiaan oli määrä syntyä Juudan sukulinjasta (2. Sam.7:12-16). Taas liippasi läheltä, että tämä sukulinja olisi katkennut. Koko Juudan kuningassuku tuhottiin – paitsi Jooas, joka laitettiin vuosiksi piiloon ja suku sai jatkua. Kun pelastushistoriaa lukee, niin aika monta kertaa vihollinen on yrittänyt saada sukulinjan katkeamaan, mutta aina se jälkeläinen livahtaa turvaan jostain välistä. Lopulta Jumalan lupaus toteutuu Jeesuksessa.

1 Tim. 4

Paavali moittii niitä, jotka ovat kieltäneet nauttimasta Jumalan luomista asioista. Usein uskonnollisuus saa tällaisia gnostilaisia piirteitä: Tämä luomakunta ja materia on pahaa ja vain korkeampi hengellinen todellisuus on hyvää. Vaikka elämmekin langenneessa maailmassa, niin Raamattu ei opeta näin.

Luomisessa Jumala sanoi luomakunnan eri osa-alueista hyviksi. Lankeemuksessa pahuus luikerteli hyvään luomakuntaan ja se meni monella tavalla rikki. Tämä vääristi ja veti vinoon Jumalan luomia hyviä asioita. Kuitenkin itse luomistyö on hyvä.

”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.” (1. Tim. 4:4-5)

Mitä tarkoittaa ”Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen”?

Koska elämme vinoon menneessä langenneessa maailmassa, tarvitsemme välineet, joiden avulla voimme tarkastella, mikä on minkäkin luodun asian alkuperäinen hyvä tarkoitus ja käyttötapa. Näinä kalibroinnin välineinä toimii Jumalan sana ja rukous. Voisiko ”pyhittäminen” tarkoittaa juuri tätä  vinosta  suoraksi oikaisevaa Jumalan työtä meissä. Kun peilaamme elämäämme Raamatun kanssa rukoillen, voi Pyhä Henki suoristaa (pyhittää) elämäämme siihen alkuperäiseen hyvään tarkoitukseen. Jos taas meillä ei ole näitä välineitä käytössämme, alamme automaattisesti mennä vinoon.

Jeesus tuli lunastamaan ja korjaamaan sen, mikä lankeemuksessa meni rikki ja vinoon. Voimme hänen kanssaan kiittäen nauttia Jumalan hyvistä luomistöistä.

Topi

2 Aik. 21

”Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojillensa lampun ainiaaksi.” (2. Aik. 21:7)

Daavidin suvulla oli erityinen tehtävä Jumalan pelastussunnitelmassa, joten Jumala tahtoi säilyttää sen. Kuninkuuden oli määrä olla ainiaan Daavidin suvulla. Tämä jälkeläisen tai ”siemenen” odotus alkoi jo Raamatun alkulehdillä: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

On mielenkiintoista tarkastella näitä Vanhan testamentin vaiheita tästä suvun jatkumisen näkökulmasta.

Messiaassa, Jeesuksessa, Daavidin pojassa odotus täyttyi. Hän syntyi Daavidin sukuun ja hänen kuninkuutensa kestää ainiaan.

1 Tim. 3

Pääsääntöisesti ”työuralla” Jumala on johdattanut minut kokoaikaiseen hengelliseen työhön. Voisi sanoa, että Pomo antoi melko laaja-alaisen tehtävänkuvan: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tehtävänkuvan laajuuden lisäksi tämä kaikkein tärkeintä työtä. Tässä on kyse Jumalasta ja iankaikkisuuskysymyksistä. Työtä siis riittää, se on tärkeää ja työn imu on välillä kova.

Sekä seurakunnan johtajan että seurakuntapalvelijan kriteerinä pidetään perheestä huolehtimista:
”Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään…” (1. Tim. 3:4) ”
”…hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.” (1. Tim. 3:12)

Paavali palaa vielä myöhemmin kirjeessä samaan teemaan:
”Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.” (1. Tim. 5:8)

Nämä jakeet ovat olleet tärkeitä oman elämän priorisointi kysymyksissä. Minua kutsutaan lähtemään liikkeelle lähimmistä ihmisistä ja heistä huolehtimisesta. Tahdon siis priorisoida vaimon ja lapset. Liian usein hengellisen työn tekijöillä perhe on tullut hylätyksi Jumalan valtakunnan työn nimissä. Jumala ja hänen tahtonsa on prioriteetti listalla ykkönen ja Jumalan tahto on nimenomaan priorisoida lähimmäiset.

Muistaakseni joskus luin tutkimuksen siitä, mitä kuolinvuoteella olevat vanhukset harmittelevat elämässään. Ykkösenä taisi olla ”liian vähän aikaa lähimmille”. En tahdo ajatella vanhuksena näin.

Topi