Kategoria: Luemme Raamattua

1 Aik. 2

Ef. 1

Ef. 1 (UT2020)

Tänään vanhan testamentin luku jatkuu yhtä jännittävänä kuin eilen 🙂

Uudessa testamentissa siirrytään efesolaiskirjeeseen. Huomioni kiinnittyi siihen kenen puolesta Paavali rukoili ja mitä. Aloin miettimään että Paavalin esimerkin noudattaminen rukoilemisessa voisi olla hyvä juttu. Toisaalta kyllä toivoisi vaikka uskon tiellä olen jo toistakymmentä vuotta ollut, että vastaavalla tavalla minun puolestani joku rukoilisi. Uskon että näin on tapahtunut ja siitä olen kiitollinen, mutta kyllä sille edelleen on tarvetta. 

Asiasta tarkemmin tämän päivän uuden testamentin luvussa (ja vilkaiskaa myös tuo uusi käännös).

— Tomppa

1 Aik. 1

Gal. 6

Gal.6 (UT2020)

Tällä viikolla laitan myös linkin vuoden 2020 käännökseen uuden testamentin luvusta. Minusta tuo uusi käännös on sujuvaa ja nykyaikaista tekstiä, miellyttävää lukea.  

Kuinka moni teistä lukijoista lukee pelkästään kommentit ja jättää varsinaisen raamatun tekstin lukematta? Täytyy tunnustaa, itse ainakin teen usein niin. Itse asiassa melkein aina 🙂

Tälle viikolle ajattelin että kirjoitan kommentit niin että se houkuttaa sinua, hyvä lukija, avaamaan nuo raamatun tekstit ja jos hyvin käy, niin jopa pohtimaan niitä tovin.

Onkohan tämä sitä Jumalan huumorintajua kun tämän viikon ensimmäinen raamatunkohta on sukuluettelo. Kirjoita tässä sitten inspiroivaa tekstiä 🙂

Tuosta sukuluettelosta tuli mieleen, että oletko listannut omia sukulaisiasi ja miettinyt heidän vaikutustaan (hyvällä tai pahalla tavalla) sukuusi tai sinuun? Tai lukenut sukututkimusta jos sellainen on suvustasi tehty? Siitä voi olla hyötyä kun mietit millaisen elämän olet elänyt, millainen persoona sinusta on tullut jne.
Menneistä sukupolvista voi oppia, uskon että sen takia myös raamattuun on päätynyt sukuluetteloita ja kertomuksia saman suvun edustajista.

Uuden testamentin luvusta: tästä yhdestä luvusta voisin kirjoittaa koko viikon. Kun tulin uskoon niin tämän kaltaiset kohdat puhuttelivat minua kovasti. Siinä annetaan evästystä kuinka elää kristittynä ihmisenä. Tällaisten perusasioiden äärelle on hyvä palata aina uudestaan.  

— Tomppa

2. Kun. 25

Gal. 5

Hengen ja lihan välinen taistelu on yksi itselleni läheisimmistä teemoista Uudessa testamentissa. Sitä itse asiassa käsitellään aika monissa kohdissa. Paavalin kiteytys asiasta tässä Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa on hyvin keskeinen ja tärkeä.

Ensinnäkin kannattaa huomata, että Paavali kirjoittaa tässä te- ja me-muodossa. Kyseessä ei siis ole yksilön taistelu vaan uskovien yhteisön taistelu, ettemme jää vanhan luontomme valtaan, vaan annamme Hengen johdattaa. Tämä ei kuitenkaan kovin helposti toteudu, koska olemme länsimaisen ja hyvin yksilökeskeisen kulttuurin kasvatteja. Ainakin itsessäni tunnistan sen, että on helpompi ajatella tätä omana taistelunani. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos olen rehellinen.

Toiseksi ainakin itse luen tästä, että joutilaisuus ja itseensä keskittyminen on pahasta. Silloin itsekäs luonto pääsee valloilleen. Sen sijaan Paavali kehottaa rakastamaan ja palvelemaan toisianne. Tämäkään ei ole kovin helppo rasti, koska ihmisyhteisöissä tuntuu monesti olevan helpompaa olla eri mieltä kuin samaa mieltä.

Hengen johdatus on aivan olennainen asia. Ilman sitä meillä ei ole mahdollisuutta voittaa itsekästä luontoamme. Pyhä Henki voi meitä muuttaa niin, etteivät lihan aikaansaannokset saa meidän elämäämme hallita, vaan Henki saa tuottaa hyvää hedelmäänsä.

Pekka