2. Kun. 24, Gal. 4

2. Kun. 24

Gal. 4

Orja vai vapaa? Siinä on kysymys, josta Paavali haastaa galatalaisia monipuolisin sanakääntein. Itse kukin meistä on orja, ellei Jeesus saa lunastaa vapaaksi. Jeesuksen lunastus tuo Jumalan lapsen aseman ja Pyhän Hengen osallisuuden uskossa vastaanotettavaksi. Silloin voimme turvallisesti ja luottavaisesti kääntyä Isän puoleen ja huutaa hänelle: ”Isä!”

Jeesuksen omina saamme olla matkalla Isän kotiin tässä maailmassa, joka on kovin rauhaton, turvaton, levoton ja koditon. Tänään voisi tähän teemaan liittyen mietiskellä ja laulaa virttä 502 (Jeesus, meitä kosketa nyt).

Pekka

2. Kun. 23, Gal. 3

2. Kun. 23

Gal. 3

Lupaus (Abraham), laki (Mooses) ja lunastus (Jeesus). Kolme l-kirjaimella alkavaa sanaa. Lupaukseen liittyi Paavalin mukaan usko ja siunaus – lakiin puolestaan kirous ja vankeus. Lunastaessaan meidät vapaiksi Jeesus otti kantaakseen lain kirouksen (jae 13). Näin kaikki kansat saivat Jeesuksen yhteydessä Abrahamille luvatun siunauksen ja Hengen (jae 14). 

Jumalan pelastussuunnitelmaa voi olla aika vaikea ymmärtää. Jos sitä yrittää järkeillä, niin yritykseksi se kyllä taitaa jäädä. Onneksi Jumala puhuu meille muutenkin kuin järjen kautta. Järki on meille annettu lahja, ja sitä on hyvä käyttää. Jumalan pelastussuunnitelma ei kuitenkaan avaudu järjelle vaan uskolle. Jeesus puhuu lapsen kaltaisuudesta (ks. esim. Matt. 18:3-4 ja 19:14). Itse ajattelen, että vaikka en järjellä voi täysin ymmärtää Jumalan pelastussuunnitelmaa, niin haluan kuitenkin lapsen kaltaisesti luottaa siihen, että se on totta. Elämän matkan varrella olen siitä saanut vakuuttua monta kertaa (vrt. esim. Joh. 7:17). Omat kokemukset, ystävien kertomukset ja seurakuntayhteys ovat olleet siinä keskeisiä asioita.

Pekka

2. Kun. 22, Gal. 2

2. Kun. 22

Gal. 2

Galatalaiskirjeen toisen luvun jae 20 oli ensimmäisiä jakeita, jonka opettelin ulkoa aikanaan uskoon tultuani. Monesti siihen olen palannut ja edelleenkin palaan. Haluaisin, että elämäni kuvastaisi jakeen sisältöä ja ajatusta. Käytäntö ja oma kokemus on sitten jotakin muuta. Itse olen päätynyt ajattelemaan, että jae on rukous: minusta itsestäni ei tähän ole, mutta Jeesus voi antaa minulle voimia edes hiukkasen tavoitella Paavalin sanojen mukaista elämää.

Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen sanoi muistaakseni niin, että jos me näkisimme oman elämämme Hengen hedelmät (Gal. 5:22), me söisimme ne itse. Näin ei kuitenkaan onneksi ole. Tämä on meidän parhaaksemme, koska näin emme kiinnitä katsettamme hedelmiin vaan Jeesukseen.

Pekka