Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 21

Gal. 1

Galatalaiskirjeen kirjoittamisen ajankohdasta ja vastaanottajista on selitysoppaissa erilaisia tulkintoja. Siitä kuitenkin näyttää vallitsevan yksimielisyys, että kirjeen päämääränä on ”osoittaa judaistien oppi vääräksi. Judaistit opettivat, että pakanoiden tuli paitsi uskoa myös ympärileikkauttaa itsensä pelastuakseen.” Alkuseurakunnassa aiheutui ristiriitoja siitä, mikä oli pakanuudesta kääntyneiden suhde juutalaisten lakiin. Kirjettä voidaan pitää perusteoksena kristillisestä vapaudesta eli siitä, mitä on vapaus Jeesuksessa: ”kuinka kristitty on vapaa laista ja synnin voimasta ja voi palvella elävää Herraa”. (Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu, s. 2410.)

Kirjeen perusasetelma tulee ilmi melkein heti alussa alkutervehdyksen jälkeen (jakeet 6-10). Paavali käyttää voimakkaita sanoja puolustaakseen julistamaansa evankeliumia, jonka hän oli saanut, ”kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle” (jae 12). Paavalin julistama evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen (jae 11) eikä Paavali pyri olemaan ihmisille mieliksi (jae 10), koska silloin hän ei olisi Kristuksen palvelija (jae 10).

Voisi varmaankin ajatella niin, että Paavali käyttää omaa kääntymystään ja elämänhistoriaansa esimerkkinä siitä, miten vain Jeesus voi saada aikaan ihmisen elämässä muutoksen, jolla on todellista merkitystä. Muutoksen lähde on ihmisen ulkopuolella Jeesuksessa eikä ihmisessä. Sen vuoksi evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Jos tästä lipsutaan, niin silloin pyritään olemaan ihmisille mieliksi.

Useimmilla meistä on oma tarinamme siitä, miten jossakin vaiheessa elämää on tullut siihen tilanteeseen, että on ymmärtänyt, ettei ihmismielen mukainen elämä enää tyydytä, vaan kaipaa jotakin enemmän ja syvempää. On erinomaista, jos ja kun kaipuu on johtanut Jeesuksen luo. Valitettavasti tuo kaipuu voi johdattaa myös muualle, koska kilpailevia, ihmismielen mukaisia vaihtoehtoja on. Sen vuoksi on tärkeää, että aito ja puhdas evankeliumi on esillä laimentamattomana.

Auta, Herra Jeesus, meitä, että voisimme omalla paikallemme viedä eteenpäin hyvää sanomaa sinusta armolla, rakkaudella ja totuudella!

Pekka

2. Kun. 20

2. Kor. 13

Paavali viittaa (2. Kor. 13:1) Jeesukseen (Matt. 18:6), joka puolestaan viittasi Mooseksen sanoihin (5. Moos. 19:15): ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.” Tämä on tärkeä periaate hengellisesti ja ihan arkisen elämänkin kannalta, koska ihmisen luontoon näyttää kuuluvan se, että kovin helposti uskomme ns. ensimmäisen version asioista. Käsityksemme asiasta saattaa kuitenkin todennäköisesti muuttua, kun kuulemme toisen ja jopa kolmannenkin version. Asiat eivät monesti ole niin yksinkertaisia kuin ne aluksi näyttävät olevan, minkä vuoksi ei pitäisi kiirehtiä tekemään johtopäätöksiä yksittäisten lausuntojen perusteella.

Hengellisessä mielessä on tärkeää muistaa, että Jumala puhuu yleensä samasta asiasta useamman kerran. Jos siis joku profetoi sinulle, että sinun pitäisi esimerkiksi lähteä lähetystyöhön johonkin suuntaan, niin sen perusteella ei kannata lähteä ostamaan lentolippuja, mikäli asia tulee sinulle ensimmäistä kertaa vastaan. Jumala kyllä on puhunut asiasta aikaisemmin tai puhuu myöhemmin, jos ajatus on Hänestä. Kannattaa siis säilyttää harkinta ja maltti ja odottaa, että Jumala vahvistaa sanansa. Näin asian itse ymmärrän.

Pekka

2. Kun. 19

2. Kor. 12

Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, kun yöunet jäivät kovin lyhyiksi. Monenlaiset huolet ja tekemättömät työt painavat mieltä. Yritin kääntää huolia ja murheita rukouksiksi. Ne tulivat kyllä sanoitettua ja vietyä Jumalalle, mutta rauhaa ja unta ne eivät kuitenkaan tuoneet näihin aamuyön tunteihin. Enemmänkin pohdiskelin, onko tämä vain osani, kun olen tällainen masennukseen taipuvainen flegmaattinen melankolikko. Mieleeni nousi ajatus askeesista – elämän pitäisi olla vieläkin yksinkertaisempaa ja niukempaa. En tiedä, auttaisiko se.

Niinpä kun tässä kuitenkin valvon, tartuin Raamattuun kirjoittaakseni tämän raamattukommentin. Herran tutut ja usein siteeratut sanat Paavalille tuntuivat hyvin lohdullisilta (2. Kor. 12:9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Millaiset fiilikset sinulla on tänään? Oletko voimiesi tunnossa vai heikkouden syövereissä? Niin tai näin, kyse ei lopulta ole sinusta tai minusta, vaan Jeesuksesta, johon saamme tänäänkin turvautua ja panna toivomme.

Pekka