Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 4

Apt. 27

Paavalilla alkaa vaivalloinen matka kohti Roomaa. On vastatuulta ja myrskyä. Aurinkoa ja tähtiä ei näy moneen päivään. Lopulta kaikki toivo selvitä hengissä on menetetty. Silloin astuu esille Paavali, joka kertoo enkelin ilmoituksen ja siten rohkaisee kaikkia. Lopulta kaikki pääsevät turvaan, vaikka siinäkin on omat mutkansa matkassa.

Jokaisen elämässä on jossakin vaiheessa vastatuulta ja myrskyä. Toivokin saattaa kadota elämän myrskyissä. Mikä silloin auttaa? Mistä voi saada rohkaisua?

Paavali kirjoittaa laajasti oman elämänsä taisteluista 2. Korinttilaiskirjeessä. Esimerkiksi luvuissa 4-6 (4:7-6:13) nämä taistelut tulevat hyvin esille. Teksti on varsin pitkä. Itselleni tästä kuitenkin jää päällimmäiseksi mieleen se, missä katseeni on: onko se oman elämän myrskyissä tai vaikeuksissa vai taivaassa (2. Kor. 4:18).

Jeesuksen omina meillä on mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa ja huutaa apua. Oikeastaan paremminkin meillä yhdessä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja huutaa apua. Ei kannata jäädä yksin vaan tulla sinne, missä yhdessä rukoillaan. Toivottavasti sinulla on sellainen paikka.

Pekka

2. Sam. 3

Apt. 26

Paavali saa mahdollisuuden puolustautua juutalaisten syytöksiä vastaan. Puhe on pitkä, perusteellinen ja vaikuttava. Paavalin elämäntarina on Raamatussa yksi puhuttelevimmista. Arvovaltaisten kuulijoiden reaktiot ovat mielenkiintoisia. Toinen on sitä mieltä, että Paavali on järjiltään. Toinen taas kieltäytyy ottamasta vastaan hyvän sanoman Jeesuksesta mitätöimällä sen, mitä Paavali on sanonut.

Mitkähän ovat nykyisin yleisimpiä syitä olla uskomatta Jeesukseen? Valitettavasti tämä kysymys ei koske pelkästään ihmisiä, jotka eivät ole kohdanneet Jeesusta. On myös ihmisiä, jotka luopuvat seurakuntayhteydestä ja ehkäpä jopa uskostaan. Marko Jauhiainen kirjoitti Ristin Voitossa 25.8.2023 mielenkiintoisen artikkelin siitä, miksi ihmiset tipahtavat seurakuntayhteydestä. Seuraavassa on hyvin tiivis luettelo hänen tekemistään havainnoista:

• • pettymys karismaattiseen, jalustalle nostettuun auktoriteettiin
  • seurakunnan vinoutunut oppi
  • teologinen kriisi
  • arvottomuuden kokemus, kun syystä tai toisesta kokee olevansa toisen luokan uskova
  • tekopyhyys
  • vallan väärinkäyttö
  • seurakunnan kyvyttömyys auttaa ihmisen vakavassa kriisissä
  • seurakunnan jakautuminen

Näitä voisi mietiskellä pitkäänkin. Itselleni tästä tulee ajatus, että keskeistä on se, että seurakunnassa kaikkia voitaisiin pitää tavallisina ihmisinä hyvine puolineen ja puutteineen, koska sellaisia me olemme. Asetutaan rinnalle, kuunnellaan, rukoillaan, ollaan rehellisiä ja avoimia.

Pekka

2. Sam. 2

Apt. 25

Oikeudenkäynnissä tavoitteena ymmärtääkseni on, että totuus saataisiin selville ja sen perusteella voitaisiin antaa oikea tuomio. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä niin ei taida valitettavasti aina olla. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin oikeudessa asianosaisten ei tarvitse puhua totta, vaan he saavat puhua omassa asiassaan periaatteessa lähes mitä vain. Todistajaa taas sitoo vala, jonka mukaan hänen on puhuttava totta. Jos osoittautuu, että hän ei ole puhunut totta, hän syyllistyy väärään valaan ja joutuu itse syytettyjen penkille. Joskus kysyin tutulta juristilta, miten tämä voi näin olla. Hän sanoi, että tässä ikään kuin tunnustetaan tosiasiat siitä, millainen ihminen on. Jos oikein tulkitsen, ihminen ei siis kovin mielellään puhu totuudenmukaisesti itsestään tai hän ainakin venyttää totuutta omaksi hyväkseen jättämällä kertomatta koko totuutta.

Paavali kehottaa meitä luopumaan valheesta ja puhumaan totta (Ef. 4:25). Hän toteaa, että tämä edellyttää mielenmuutosta (Ef. 4:20-24). Vain Jumalan sana ja Pyhä Henki meissä voi saada aikaan sen, että meidän mielemme muuttuu, luovumme valheesta ja siirrymme totuuteen. Paavalia kannattanee uskoa, koska häntä voidaan oman elämänkokemuksensa perusteella pitää pätevänä kokemusasiantuntijana.

Pekka