Kategoria: Luemme Raamattua

3 Moos. 15

Gal. 1

Kolmannen Mooseksen kirjan uhrilait ja saastaisuutta ja siitä puhdistautumista koskevat säännökset voivat tuntua meille etäisiltä ja kummallisilta. Ensi lukemalta niin onkin. Niissä on kuitenkin paljon oivallettavaa.

Pyhäkköteltta ja myöhemmin Jerusalemin temppeli olivat paikkoja, joissa Jumala konkreettisesti oli läsnä kansansa keskellä. Täydellisen Jumalan läheisyyteen ei ollut vara tuoda mitään vähänkään virheellistä tai epätäydellistä. Edellisessä luvussa spitaalia, eli erilaisia ihotauteja ja rakennuksissa esiintyviä homekasvustoja koskevista määräyksistä näkee, kuinka tarkkaan tautien leviämiseltä pyrittiin suojautumaan.  

Pyhäkössä palvelevien leeviläisten ja pappien tuli puhdistautua hyvin tarkkaan ennen kuin he voivat tulla Jumalan eteen. Syystä tai toisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä syntyvät eritteet ja naisten kuukautisveri nähtiin epäpuhtaina. Liekö keskeisenä syynä ollut tarve erottautua ympäröivien kansojen seksuaalisuuden harjoittamista koskevista tavoista?

Jokaisen, joka tuli pyhäkköön Jumalan lähelle, tuli valmistautua huolella puhdistautua päästä varpaisiin ja. Jumalaa on yhä sama. Hän on yhtä pyhä ja ehdoton kuin Vanhan testamentin lakien säätämisen aikaan.

Emme voi palvella Jumalaa puolisydämisesti. Sen vuoksi tarvitsemme Jeesusta välittäjäksi ja sovittajaksi meidän ja Jumalan välille.

Vanhan testamentin lait muistuttavat minua Jumalan täydellisyydestä ja voimasta sekä terveestä Jumalan pelosta. Ne viittaavat myös Jumalan valmistamaan ratkaisuun, Jeesukseen! Jeesus kuroi umpeen Jumalan pyhyyden ja meidän epäpyhyytemme välisen kuilun. Jälleen Jeesus on avain! Jeesus on elämänvoimamme.  

Heli

3 Moos. 14

2. Kor. 13

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa.” (2. Kor. 13:5). Tämä raamatunkohta on saanut monen ihmisen kääntämään katseen niin sanotusti omaan napaan ja ahdistumaan. Itseämme tarkastelemalla löydämme kyllä aina merkkejä siitä, että emme ole kylliksi uskovaisia.

Autokoulussa huomasin, mikä merkitys on katseen suunnalla. Kun suuntasin katseeni tien pientareelle, auto ohjautui kuin itsestään reunaviivan yli pois tieltä. Kun siirsin katseeni keskelle tietä, auto pysyi kuin itsestään omalla kaistalla. Myös uskossa olennaista on kohde. Uskomme (katseemme) tulee olla suunnattuna Jeesukseen. ”Katse suunnattuna Kristukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:2).

Meidän on hyvä pysähtyä säännöllisesti ja tutkia sitä, luotammeko edelleen Jeesukseen elämämme ykkösasiana. Vai olemmeko ryhtyneet etsimään turvaa hänen rinnallaan muualta: itselle merkittävistä ihmisistä, julkkiksista, fyysistä ominaisuuksista ja niiden kehittämisestä, rahasta, taloudellisesta vakaudesta, osaamisesta tai henkisestä kehityksestä, mistä tahansa muualta?

Heli

3. Moos. 13

Spitaalitautia eli lepraa koskevat lait ovat aina olleet minusta kiehtovia. Tässä ei puhuta vain ihmisistä, vaan myös vaatteista ja myöhemmin myös taloista. Tietenkin spitaalisen kohtalo oli aivan karmea. Hänen piti pukeutua repaleisiin vaatteisiin ja eristäytyä toisista ihmisistä.  Spitaali merkitsi sosiaalista kuolemaa ja siihen saattoi sairastua kuka vaan. Tähän tuli päälle vielä häpeä, koska tautia yleisesti pidettiin Jumalan rangaistuksena. Oli kätevää ajatella, että sairastuneet olivat oikeastaan ansainneet kohtalonsa. Tällaista käsitystä ei kyllä voi ainakaan suoraan saada päivän tekstistä. Tietenkin pelkästään se, että spitaalisia pidettiin saastaisena, sai varmasti monet inhomaan heitä. Usein kylläkin unohtuu, että puhtaussääntöjä on Mooseksen laissa niin paljon, että käytännössä kaikki olivat saastaisia ja tarvitsivat puhdistusta. Erona spitaalisten ja muiden välillä oli se, että spitaalisilla tilaa pidettiin pysyvänä ja tarvittiin pappi toteamaan parantuminen.   

Tietääkseni oikeasti lepra ei ole kovin tarttuva, mutta toki tauti on luonteeltaan häijy ja vammauttava, joten ei ole mikään ihme, että sitä pelättiin. Jeesus oli ainakin Raamatun valossa ensimmäinen, joka kohteli lepraan sairastuneita ihmisinä. Hän antoi heidän lähestyä itseään, oli myötätuntoinen ja paransi heitä. Muutenkin Jeesus ajatteli ”saastaisuudesta” hyvin eri tavalla kuin tapana oli. Hän ei pelännyt sen tarttumista, vaan päinvastoin Hänen läsnäolonsa puhdisti kaikki. 

2. Kor. 12

Paavali siirtyy taas hetkeksi ”itsekehuvaihteelle”, kunnes lopullisesti kyllästyy ja ilmoittaa, että oikeastaan itsensä esille tuominen on vastoin hänen vakaumustaan. Kristuksen voima asuu heikoissa. Tämä paradoksi on luettavissa jo Vuorisaarnassa, kun Jeesus sanoo, että autuaita ovat hengellisesti köyhät. Heikkous ei olekaan ongelma, päinvastoin se on itse asiassa edellytys Jumalan toiminnalle. Se ei ole itsensä vähättelyä, vaan tosiasioiden tunnustamista. Jos hengellisesti köyhä väittääkin olevansa rikas, niin hän on vain säälittävä. Usko, hengen hedelmät ja kaikki sellaiset ovat lahjaa. Oikein ymmärrettynä tämä vapauttaa meidät olemaan omia itsejämme. Kun kahlaa läpi Mooseksen lakia, niin usein tulee mieleen ulkokultaisuuden ja esittämisen vaara. Tämä vaara on edelleen olemassa, vaikka elämmekin uuden liiton aikakautta. 

Marko