Kategoria: Luemme Raamattua

3 Moos. 18

Gal. 4

3. Moos. 18. luvussa annetut tarkennukset kymmenen käskyn lakiin tekivät eroa israelilaisten ympärillä olevien kansojen tapoihin. ”Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien.” (3. Moos. 18:3).

Lain tehtävä on osoittaa hyvän elämän rajat. Laki osoittaa myös sen, että itsessämme ei kukaan meistä pysty noudattamaan lakia täydellisesti. Laki ei siis anna keinoja eikä voimaa elää hyvää elämää. Sen vuoksi tarvitsemme välittäjää, Jeesusta, jälleen.

Paavalin kuvaa, että lain varassa eläminen ja pyrkimys löytää elämä ja rauha sitä noudattamalla on alaikäisten touhua, eli kypsymätöntä toimintaa. Silloin on lain määräysten orja.

Paavalin ääni galatalaisille pehmenee, kun tulee hyvä uutinen! Jumala on lunastanut meidät orjuudesta lapsikseen Jeesuksen kautta. Jumala antaa meidän sydämeemme Jeesuksen Hengen, joka kutsuu Jumalaa sanalla ”Abba”, isi.

Jumalan Isän rakkautta voi olla vaikea ottaa vastaa ja ymmärtää, jos omat isämme ja miehen mallimme ovat olleet ankaria ja vaativia. Mutta jo Abba-sana kertoo paljon. Se on täynnä luottamusta ja läheisyyttä.

Galatalaiskirjeen kauneimpia kohtia on mielestäni tämä: ”Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät.” (Gal. 4:9). Me siis tiedämme, että emme kykene noudattamaan lakia emmekä löytämään rauhaa elämäämme itse tekemällä, tunnemme Jumalan sen verran hyvin. Jumalakin tuntee meidät ja tietää kyvyttömyytemme. Täydellisestä tuntemista kumpuaa syvällinen läheisyys. Ei tarvitse peitellä mitään, ei teeskennellä, ei yrittää yli omien voimiensa. Voi luottaa ja levätä. Saamme luottaa Jumalaan.

Miten sinä voit osoittaa tänään luottamusta Jumalaa kohtaan?

Heli

3 Moos. 17

Gal. 3

On niin tärkeää pitää perusasioissa kiinni totuudesta, että Paavali oikein suuttuu ja syyttää galatalaisia mielettömiksi (Gal. 3:3). Kukaan ei pääse lakia noudattamalla ja omalla yrittämisellä Jumalan yhteyteen. Uskonelämässä on asioita, joista voi olla eri mieltä ja harjoittaa erilaisia tapoja. Mutta asioista, joiden varaan usko rakentuu, ei ole vara antaa periksi piirun vertaa.  Tämä on sellainen asia.

Paavali opettaa selkeäsanaisesti lain tarkoituksen ja merkityksen. (Gal. 3:19 – 29). Usko oli ensin. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen, että Jumala siunaa häntä ja hänen jälkeläisistään tulee suuri uskovien kansa ja Jeesus, ihmiskunnan pelastaja. Laki annettiin Moosekselle vasta 470 vuotta myöhemmin. Lain tarkoitus on aina ollut osoittaa hyvän elämän rajat ja rikkomukset. Laki asettaa rajat pahuudelle ja oman edun tavoittelulle. Se myös asettaa oikeudenmukaisuuden riman niin korkealle, että tarvitsemme jonkun muun, joka pystyy toteuttamaan lain. Jumala oli suunnitellut tähän ongelmaan ratkaisun heti alussa.

” Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26.)

Heli

3 Moos. 16

Gal. 2

Suuri sovituspäivä on voimakas kuva meidän rikkeidemme ja syntiemme sovituksesta ja Jeesuksen elämäntyön merkityksestä. Israelin kansalle suuri sovituspäivä oli vuoden tärkein päivä ja myös ainut päivä, jolloin kansan tuli paastota. ”— sillä sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne.” (3. Moos. 16:30).

Jeesus oli suuren sovituspäivän kuvaama syntiuhripukki, joka uhrattiin ristillä meidän puolestamme. Jeesus oli myös autiomaahan ajettava uhripukki. Hän vei synnit mennessään, niin että Jumala ei niistä tiedä, eikä niitä enää muista, samalla tavalla kuin sovituspäivänä toinen uhripukki kantoi israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (jae 22).

Se, jonka mieleltä ja harteilta otetaan koko elämän ajan painanut synti ja syyllisyys, kokee suurta helpotusta ja kiitollisuutta. Mieli on keväinen ja askelet keveät. Minun elämäni suurin löytö on ollut jatkuvasta häpeän ja syyllisyyden tunteesta vapautuminen. Jeesus vaikutti sen paimenen rakkaudellaan vuosien aikana ja monien ihmisten ja armollisen seurakunnan myötävaikutuksella. Mutta edelleenkin opettelen elämään Jeesuksen antamasta vapaudesta käsin.

Uskon, että emme helposti tunnista syntisyyttämme ja syyllisyyttämme. Tai sitten elämme niin voimakkaassa häpeässä ja syyllisyydessä, että sitä on pakko paeta. Peitämme tällaiset elämän perustavan laatuiset vaikeat tunteet monenlaiseen tekemiseen ja riippuvuuksiin.

Rukoilen, että me ja moni lähimmäisemme saisi kohdata syntinsä ja syyllisyytensä mutta myös Jeesuksen, syntien ja syyllisyyden sovittajan. Gal. 2:20 jae kannattaa opetella ulkoa:

”Enää en elä minä, vaan Kristus minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”

Heli