3 Moos. 21 Ef. 1

3 Moos. 21

Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 21 kuvataan pappien pyhyyttä koskevia säädöksiä. Kun niitä lukee, ne kuulostavat varsin kovilta vaatimuksilta. Mitään epäpyhää ei saa päästää kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäoloon. Jumala on pyhä, ja kaikki mikä ei ole pyhää tuhoutuu hänen edessään. Näin käy myös jokaiselle, joka tulee Jumalan eteen ilman Jeesuksen antamaa lahjavanhurskautta. Ainoastaan pukeutuneena Kristukseen, olemme kelvolliset Isän luokse.

Jakeesta 17 alkaen kuvataan erilaisia ulkoisia vammoja, jotka estivät ylipappina toimimisen. Ylipappi oli Jeesuksen esikuva aivan kuten virheettömät uhrikaritsatkin. Heidän piti siis kuvata Jeesusta, joka on täydellinen. Huomion arvoista on, että niitä henkilöitä, joilla oli jokin vamma, ei kuitenkaan eristetty tai piilotettu. He saivat syödä Jumalansa leipää, vaikka eivät saaneetkaan toimittaa ylipapin tehtäviä. Jumalalle jokainen ihminen on tärkeä ja jokaiselle on oma tehtävänsä, vaikka hän olisi syystä tai toisesta kyvytön johonkin tiettyyn työhön.

Ef. 1

Efesolaiskirje on apostoli Paavalin vankeudessaan kirjoittama kirje. Kirjeensä alussa Paavali opettaa, että Jumala on jo edeltä määrännyt meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen Jeesuksen Kristuksen kautta (jae 5). Jumala tiesi jo ennalta, miten ihminen lankeaa syntiin, joutuu eroon Jumalasta, ja toisaalta mistä ja miten tähän löytyy apu. Keskiössä on Jeesus ja pelastus, joka annetaan ainoastaan Hänen kauttaan. Jumala ei määrännyt meitä pelastumaan omin voimin omien ansioidemme kautta, vaan Jeesuksen kautta. Kun ihminen kuulee evankeliumin ja ottaa sen vastaan, hän saa luvatun Pyhän Hengen sinetin, joka ilmoittaa kenelle kristitty kuuluu. Hän ei ole enää tämän maailman ruhtinaan orja vaan Jumalan lapsi, Jumalan perheväkeen kuuluva täysivaltainen jäsen. Jonakin päivänä Jeesus tulee lunastamaan maailmasta omaisuutensa, eli jokaisen, jolla on Pyhä Henki. Paavali puhuu myös siitä toivosta, johon meidät on kutsuttu, ja siitä perintöosasta, joka meille on annettu. Saamme siten ilolla ja innolla odottaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja lunastuksemme täyteyttä.

Jeesus Kristus on seurakunnan pää, ja Hänet Jumala on asettanut kaiken yläpuolelle niin tässä ajassa kuin tulevassa. Ylistys ja kunnia annetaan Kristukselle, jolle se kuuluu. On turvallista tietää, että rakastava Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, johtaa ruumistaan eli seurakuntaansa ja jokaista sen jäsentä. Koko maailmanlaajuinen seurakunta on siis Kristuksen ruumis, joka palvelee samaa Jumalaa sillä voimalla, jonka Herra meille antaa. Vaikka olisimme piskuinen lauma, meitä on kuitenkin monta. On hienoa saada eri puolilla maailmaa tuntea yhteenkuuluvuutta Pyhän hengen kautta toisiin Jeesuksen seuraajiin, vaikka yhteistä kieltä ei aina olisikaan, tai jotkin käytänteet olisivat erilaisia kuin mihin on itse tottunut. Me kaikki palvelemme kuitenkin samaa Jumalaa ja olemme siten myös siskoja ja veljiä keskenämme.

Ensimmäisessä luvussa Paavali kertoo rukoilevansa efesolaisten puolesta, jotta he oppisivat tuntemaan Jeesuksen yhä paremmin, ja että he ymmärtäisivät, millainen toivo heillä on. Itse ainakin tarvitsen jatkuvaa muistutusta siitä kuka ja millainen Jumala on, ja tähän auttaa parhaiten Jumalan sanan tankkaaminen, kuten esimerkiksi niiden raamatunkohtien lukeminen, jotka muistuttavat Jumalan armosta, rakkaudesta ja huolenpidosta, sekä toisaalta Hänen ominaisuuksistaan. Haastavissa olosuhteissa, vaikeuksien keskellä, tai silloin, kun maailma näyttää menevän vain hullummaksi, on kuitenkin aina toivo. Toivo todella on se, mikä kantaa, sekä luottamus siihen, että kaikkivaltias Jeesus, ruumiinsa pää ja johtaja, on sanansa mukaisesti jokaisen omansa kanssa ihan jokaisena päivänä ja johdattaa myös kuoleman rajan yli. Minulle tuo iloa ja toivoa myös ajatus siitä, että saan olla osaltani tekemässä Jumalan valtakunnan työtä niin kauan kuin minua täällä tarvitaan. Lisäksi odotan Jeesuksen paluuta noutamaan seurakuntaansa, sillä siihenkin sisältyy mitä ihanimman toivon täyttymys. Ja vielä, voimaa jokaiseen päivään antaa se, että ruumiini on Pyhän Hengen temppeli, jossa Jumala itse Pyhän Henkensä kautta asuu. ”Luoja tietää jo tulevan, olet suojassa Jumalan, osa suurinta suunnitelmaa.” (Rukouslauluja: Kevät)

Liisa

3 Moos. 20 Gal. 6

3 Moos. 20

Gal. 6

Mooseksen laissa on yksi asia, joka toistuu, olipa kyse mistä tahansa säädöksestä. Se on Jumalalle erottautuminen ja pyhittäytyminen. Nykypäivänä tuntuu todella vaikealta hahmottaa ja ymmärtää, miksi on tärkeää erottautua Jumalalle? Ja milloin meidän tulisi asennoitua, ajatella tai toimia eri tavoin kuin ympärillämme olevat ihmiset perheessä, työyhteisössä tai yhteiskunnassa?

24/7 yhteiskunnassa arki ja juhla, pyhä ja tavanomainen sekoittuvat. Eivät kuitenkaan kaikkialla.  Leikkaussalissa lääkäri ja hoitajat huolehtivat tarkasti, että leikkausinstrumentit ovat steriilejä, eikä vaatteiden, hengityksen tai käsien kautta leikkaushaavaan joudu bakteereja. On kyse hengestä ja elämästä.

Jotain samaa on tässä Jumalalle erottautumisessa. Olemme Jumalan luomuksia ja pyhiä. Luojamme Jumala on täysin pyhä. Pyhän ja puhtaan läheisyydessä ei menesty mikään likainen eikä epäpyhä.

Paavalin ääni galatalaisia kohtaan pehmenee kohti kirjeen loppua. Edellisessä luvussa hän terotti, että kristityn vapaus ei tarkoita hurvitonta omien mielitekojen mukaan elämistä. Hengen hedelmänä syntyy halu ja voima kieltää moniakin mielitekoja toisten hyväksi (Gal. 5:22 – 23).

Galatalaiskirjeen kuudennen luvun kautta meitä rohkaistaan tekemään hyvää kaikille ja erityisesti toisille uskoville: kantamaan toistemme taakkoja (jae 2), tukemaan hengellisiä opettajiamme ja seurakuntamme työntekijöitä (jae 6). Ja jos ojennamme toisia, meidän on hyvä tarkkailla omaa itseämme, ettemme asetu toisten yläpuolelle emmekä luule itse kykenevämme parempaan. (jakeet 1 – 4).

Millä tavoin Jumala kutsuu sinua kantamaan ympärilläsi olevia ihmisiä tänään? Samaa minäkin kysyn Jeesukselta omalle kohdalleni.

Siunattua pyhäpäivää! 

Heli

3 Moos. 19 Gal. 5

3 Moos. 19

Gal. 5

Tänään vertailussa ja toisiaan vastassa ovat vapaus ja säännöt sekä laki.

Jumalan lain säännökset eivät koskeneet vain pyhyyttä ja puhtautta ja Jumalalle kelpaavuutta. Jumalan laki antoi myös ohjeita ja rajoja oikeudenmukaiseen elämään ja toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Esimerkiksi sääntö ”Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yön yli.” varmisti sen, että duunari sai hankittua illalla työpäivän päätyttyä ruokaa omalle perheelleen, eikä perheen tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Tavallinen kansa eli tuolloinkin niukilla tuloilla ja ”kädestä suuhun”. 

Jumalan kunnioittamista on myös se, että emme pilaile heikommassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella: ”Älä pilaile kuuron kustannuksella.” 

 

Gal. 5:1 mukaan Jeesus lahjoittaa meille suurimman mahdollisen vapauden. Vapauden luovuttaa elämämme Jumalan turvallisiin ja voimallisiin käsiin. Meidän ei tarvitsekaan kyetä ja haluta eikä osata olla hyviä ja elää oikein.

Vapaus ei tarkoita kuitenkaan ”pellossa elämistä”. Paavali neuvoo galatalaisia ja samalla meitä etsimään Jumalan Hengen ohjausta, jotta emme eläisi omien halujemme ja itsekkään luontomme mukaan. (Gal. 2:16-18).

Kun ajattelet tänään edessä odottavia asioita tai vastuita, mikä olisi lain orjuudessa elävän tapa suhtautua ja tarttua niihin? Entä mihin Jeesuksen Henki sinua ohjaa?

Heli