Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 40

Oikein hyvää alkanutta vuotta meille kaikille! Seurataan Jeesusta, annetaan Jumalan johdattaa meitä yötä päivää ja ihmetellään hänen suuruuttaan! ”Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku” (38).

Mark. 5

Luku on toimintaa täynnä,  ja ihmeitä tapahtuu koko ajan Jeesuksen seurassa. Jäin tällä kertaa miettimään tätä ensimmäistä kohtaamista, jossa Jeesus kohtaa demonien vallassa olevan miehen. Jeesukselle miehen parantaminen ei ollut vaikeaa, ja Jeesus lähettääkin hänet kotiin kertomaan hyviä uutisia siitä, miten Herra oli häntä auttanut. En ihmetellyt sitä, että Jeesuksella oli voima ja valtuutus parantamiseen, vaan sitä, että oma tietämykseni ja  maailmankuvani on aika kapea, kun aletaan puhua henkimaailmasta. Havahduin siis siihen, että vaikka niin useasti Raamatussa puhutaan pahoista hengistä ja niiden vaikutusvallasta maailmassa, ei niistä ole paljon opetusta eikä niiden todellisuutta jotenkin tahdota hyväksyä. Markus mainitsee, että Jeesus valitsi 12 opetuslasta: “Jeesus nimesi heidät apostoleiksi eli valtuutetuiksi. Heidän piti olla hänen kanssaan, ja hän lähettäisi heidät julistamaan ilosanomaa ihmisille. Lisäksi hän valtuutti heidät karkottamaan demoneita” (Mark.3:14-15). Efesolaiskirjeessä (6:12)  Paavali kirjoittaa samasta asiasta:” Pukeutukaa Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisitte vastustaa Paholaisen juonia. Vastustajamme ei näet ole lihaa ja verta. Me kamppailemme henkivaltoja vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijaa ja taivaan pahoja henkiä vastaan.”

Pienen googlauksen jälkeen sain vähän lisää tietoa aiheesta ja demonien toiminnasta. Kommentit on lainattu ao. lehtiartikkelista. Sairaudet ja kärsimys ovat syntiinlankeemuksen seurausta ja osa tätä maailmaa, mutta eivät merkki siitä, että ihminen olisi riivattu. Kastettu, uskova ihminen ei voi olla paholaisen vallassa. Jos Pyhä Henki asuu ihmisessä, sinne ei mahdu muita henkiä. Paholainen voi silti kiusata ja houkutella syntiin uskovaa ihmistä. Persoonallinen paha on olemassa, ja se voi ottaa ihmisen valtaansa mutta ei koskaan ilman Jumalan sallimusta. Jumala asettaa pahalle rajat; Lutherin sanoin ”perkele on Jumalan kahlekoira”. Jos ilmiöstä vaietaan sen takia, ettei siihen uskota, kirkko kieltää Uuden testamentin. https://uusitie.com/jeesuksen-nimessa-lahde-hanesta/

Room. 8:38-39:”Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään Jumalan luoma pysty erottamaan meitä hänen rakkaudestaan, joka ilmenee Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät korkeuden eivätkä syvyyden voimat, ei mikään mahti maailmassa.”

Juha

2. Moos. 39 

Ilmestysmaja eli pyhäkköteltta ja siihen tarvittava rekvisiitta on valmis, mutta vielä tarvitaan papeille asut. Ylipapin puvun värit ovat samat kuin pyhäkköteltan esipihan portin verhossa, ja näiden värien merkityksistä on kerrottu tarkemmin edellisen luvun kommentissa. Puvussa on myös kultakoristeita, joiden on ajateltu viittaavan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen täydelliseen pelastustyöhönsä. Luvussa on paljon kuvausta pappien asujen yksityiskohdista. Nämä yksityiskohdat ja niiden lukumäärät ovat kaikki merkityksellisiä ja jos on mielenkiintoa, niihin kannattaa tarkemminkin perehtyä.

Lopulta koko pyhäkköteltan, sen rekvisiitan, sekä pappien asujen valmistustyö on saatu päätökseen. Voi vain kuvitella millainen urakka on ollut. Puuhaa on riittänyt ja jokaisen antama panos on tarkasti huomioitu. Yhteistyössä on ollut voimaa. Israelilaiset luovuttavat taiten tehdyt esineet Moosekselle. Mooses tarkistaa työn tulokset ja toteaa kaiken tehdyksi sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. Lopuksi Mooses siunaa kansan.

Mark. 4

Markuksen evankeliumin neljäs luku alkaa yhdellä tutuimmista vertauksista. Kylväjä-vertauksessa siementä Kylvetään erilaisiin sydämen maaperiin. Kuka on kylväjä? Matteus 13:37: ”Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika”. Ensin osa siemenistä putosi tien oheen, josta linnut ne heti nokkivat. Tästä tulee mieleeni ihminen, joka ehkä käy joskus jossakin hengellisessä tilaisuudessa kuten häissä tai hautajaisissa, jossa hän kuulee Jumalan sanaa. Kuultu sana ei kuitenkaan vaikuta hänessä mitään, vaan se jää vain sanahelinäksi. Paholainen pyrkii täyttämään mielen muilla, kiinnostavammilla ja tärkeämmillä asioilla.

Kalliomaaperään kylvetty puolestaan kuvaa niitä, jotka innostuvat uskonasioista, mutta jotka eivät juurru kiinni Kristukseen. Uskonasiat kiinnostavat niin kauan, kun kaikki menee hyvin ja tuntuu kivalta. Kavereiden lausumat poikkipuoliset sanat tai ehkä naurunalaiseksi joutuminen työpaikalla saavat kuitenkin luopumaan uskosta. Tästä ajatukseni kääntyvät niihin kristittyihin, jotka ovat joutuneet luopumaan lähes kaikesta uskonsa tähden. Miten he kestävät ja pysyvät uskossa? Ehkä juuri siksi, että he ovat kiinni Jeesuksessa. He tietävät, että Jeesus on ainoa, joka voi heidät pelastaa. Kaikki muu on toisarvoista. Heillä on tulevaisuus ja toivo iankaikkisuudessa.

Orjantappuroihin kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta joiden sydän on niin kiinni tämän maailman huolissa ja rikkauksissa, että sana jää hedelmättömäksi. Tästä vertauksesta tulee mieleeni ns. tapakristillisyys, jossa uskonasioihin suhtaudutaan hyväksyvästi ja ehkä käydään joulukirkossa, mutta jossa varsinaista henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ei ole päässyt syntymään. Tällöin uskonasiat on painettu elämässä taka-alalle ja sen sijaan, että rukoiltaisiin, osallistuttaisiin seurakunnan toimintaan tai vaikka tuettaisiin lähetystyötä, koetaan tärkeämmäksi elää tätä maanpällistä elämää varten. Tosin sanoen ei koota aarteita taivaisiin vaan maanpäälle.

Hyvään maahan kylvetty taas kuvaa niitä, jotka ottavat sanan vastaan ja alkavat tuottaa hyvää hedelmää. Heissä sana pääsee vaikuttamaan ja heillä on vahvat juuret. Omaa hengellistä tilaa on aika-ajoin hyvä tarkistaa.

Seuraavaksi Jeesus vertaa sanan oikeaa kuulemista lampunjalkaan asetettuun lamppuun. Sana ei ole tarkoitettu piilotettavaksi vaan otettavaksi vastaan ja laitettavaksi käytäntöön. Sanan äärellä on tärkeä viettää aikaa, sillä se auttaa juurtumaan yhä syvemmin kiinni Jeesukseen. Näin se, jolla on hengen ravintoa, saa sitä sanan äärellä yhä lisää. Jos taas sanan äärellä ei halua viettää aikaa, usko alkaa helposti näivettyä ja lopulta se vähäkin, mitä ihmisellä on, on vaarassa kuivua pois.

Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa itsestään kasvavaan viljaan, joka kasvaa nukkuipa kylvömies tai valvoi. Mieleeni tulee lähetystyö, jossa hyvää siementä kylvetään, mutta kuitenkin siten, että työntekijän ei tarvitse huolehtia ja hermoilla sen kasvusta. Maa tuottaa sadon siten kuin sen kuuluukin tuottaa. Lopullisen sadon korjaa Jeesus. Edelleen Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen. Jostakin hyvin pienestä ja vähäpätöisestä kasvaa Jumalan armosta ja vaikutuksesta jotakin suurta. Piskuisesta Jeesuksen seuraajien joukosta on kasvanut jo maailmanlaajuinen seurakunta, joka kasvaa edelleen.

Neljännen luvun lopussa on vielä kertomus, jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn. Jeesus on menossa opetuslapsineen järven toiselle puolelle, mutta matka meinaa keskeytyä suureen myrskyyn. Opetuslapset ovat kauhuissaan, mutta Jeesus nukkuu tyynen rauhallisena. Hänellä on täydellinen luotto Isäänsä. Jeesus tiesi tehtävänsä ja Hän sai luottaa siihen, että Isä pitää Hänestä kaikissa tilanteissa huolen, jotta tehtävä tulisi loppuunsaatetuksi. Opetuslapset herättävät Jeesuksen ja ihmettelevät, eikö Jeesus aio tehdä asialle mitään. Kuulostaa tutulta. Kuinka usein saamme rukouksessa yhä uudestaan huutaa Jeesusta avuksi ja ihmetellä, eikö Hän yhtään ymmärrä, että nyt on hätä ja tarvitsemme apua. Kyllä Hän näkee, kuulee ja ymmärtää. Opetuslapset saivat avun. Myrsky tyyntyi. Aina apu ei tule yhtä nopeasti kuin tässä kertomuksessa, mutta saamme silti olla varmoja siitä, että Jeesus on veneessä myrkyn keskellä kanssamme. Minun uskoni ei aina riitä rauhassa pysymiseen, mutta Jeesuksen usko riittää. Hänen lähellään on paras paikka olla.

Lopuksi kerrotaan, kuinka suuri pelko valtasi opetuslapset ja he alkoivat ihmetellä, kuka Jeesus on, kun Häntä tottelevat tuuli ja merikin. Tässä vaiheessa heille todennäköisesti alkoi valjeta, että Jeesus on muutakin kuin profeetta tai hyvä opettaja. Ehkä nämä juutalaismiehet muistivat Psalmin 107, jossa kuvataan Jumalan suuruutta ja ihmetekoja. Ps. 107:29 ”Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät”.

 Liisa

2. Moos. 38

Tässä luvussa kuvataan polttouhrialttarin ja vaskialtaan valmistamista pyhäkköteltan esipihalla. Esipihalla sijaitsee siis polttouhrialttari, joka muistuttaa siitä, että tarvitaan uhri syntien sovitukseksi. Täydellinen anteeksiantamus meillä on Jeesuksen antaman lopullisen ja täydellisen uhrin kautta. Vaskiallasta käytettiin peseytymiseen. Altaasta ja vedestä tulee ensimmäisenä mieleen kaste, ja se viitannee myös syntien pois pesemiseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Esipihaa ympäröi verho, joka erottaa pyhän muusta alueesta. Päästäkseen pyhimpään, on siis kuljettava tuon verhon toiselle puolelle. Samoin ihminen pääsee Jumalan yhteyteen ja valtakuntaan vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos haluaa päästä portista sisälle, on kohdattava Jeesus, joka on siis ikään kuin ovi Jumalan valtakuntaan.  Esipihan portin verho oli tehty kirjontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja hienosta pellavasta. Helakanpunaisesta väristä tulee mieleen, että se voisi viitata Jeesuksen vereen. Tarkistin asian. Helakanpunainen tai karmiinin punainen viittaa todellakin Jeesuksen antamaan uhriin. Sinipunaisen langan sininen väri kuvaa taivasta, josta Jeesus tuli maailmaan, ja sinisen ja punaisen yhdistelmä kuvaa sitä, kuinka Jumala tulee ihmiseksi, taivas koskettaa maata. Purppura puolestaan kertoo Jeesuksen kuninkuudesta. Pyhäkköteltan laskelmat oli tehty huolellisesti ja jokaisen antama panos oli tarkasti huomioitu. Jumalaltakaan ei kukaan jää huomiotta, vaan jokainen Hänen omansa on tarkasti tallessa.

Mark. 3

Luku kolme jatkaa Jeesuksen toiminnasta sapattina. Kuten edellisessä luvussa todettiin, sapatti on tarkoitettu ihmiselle levoksi eikä siksi, että sitä pitäisi ulkokultaisesti suorittaa. Tässä luvussa Jeesus parantaa sapattina miehen, jonka käsi on surkastunut, ja joutuu jälleen fariseusten silmätikuksi. Toiminnallaan Jeesus osoittaa, että luonnollisesti lepopäivänä saa tehdä hyvää lähimmäiselle. Puhuttelevaa on myös Jeesuksen vihastuminen fariseusten kylmäkiskoiseen ja laskelmoivaan toimintaan, jossa lähimmäinen jätetään hädässään heitteille ja hänestä tehdään pelkkä objekti saada toinen ansaan. Samoin Jeesus sydämessään murehtii ihmisten paatumusta ja kylmäsydämisyyttä. Jeesuksen parantama mies sai avun vaivaansa, mutta fariseusten viha yltyi.

Jeesus lähtee opetuslapsineen Galileaan, jossa Hän saa seurakseen suuren ihmisjoukon niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Väkeä on niin paljon, että venettäkin on pidettävä varalla, jos ihmiset alkaisivat tungeksia liiaksi. Jälleen Jeesus parantaa sairaat ja ajaa ulos riivaajat. Jumalan valtakunta on tullut ihmisten keskelle. Tämän jälkeen Jeesus nousee vuorelle ja valitsee kaksitoista opetuslasta. Jeesuksen opetuslapsia, eli niitä, jotka seurasivat Häntä, oli todennäköisesti isompikin joukko, mutta näistä kahdestatoista tuli Hänen lähipiiriään. Heidät Jeesus lähetti saarnaamaan ja karkottamaan pahoja henkiä. He eivät valinneet Jeesusta vaan Jeesus valitsi heidät. Edelleen Jeesus kutsuu ihmisiä erilaisiin tehtäviin, ja koska Hän kutsuu, Hän myös ottaa vastuun.

Opetuslasten valinnan jälkeen Markus kertoo Jeesuksen palaavan kotiin. Kotiin palattua vastassa ovat omaiset, jotka eivät ymmärrä lainkaan Jeesuksen toimintaa, eivätkä osaa ajatella muuta kuin, että Jeesus olisi järjiltään. Jokaisen, joka Jeesuksesta kuulee, on suhtauduttava Häneen jollakin tavalla. Onko Hän vain hyvä opettaja, mielenvikainen, vai Jumalan Poika?  Kirjanoppineet suhtautuivat Jeesukseen riivaajien päämiehenä. Jeesus ei kuitenkaan jätä asiaa sikseen, vaan haluaa heidänkin ymmärtävän, kuka Hän todella on. Jos Hän olisi paholaisen nimissä ajanut ulos pahoja henkiä, olisi pahuuden henkivalloissa ollut käynnissä sisällissota, joka olisi lopulta tuhonnut koko pahan imperiumin. Ja toisaalta, paholaisen valtakuntaan voi tunkeutua ja hänet voi sitoa vain häntä suurempi ja korkeampi. Pahuuden valta kukistui lopullisesti, kun Jeesus nousi kuolleista. Se ei voi enää pitää ihmistä otteessaan, vaan jokaisella Jeesukseen uskovalla on pääsy Jumalan valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään. Puheessaan Jeesus nostaa esiin myös ainoan anteeksi antamattoman synnin eli Pyhän Hengen pilkan. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja synnyttää uskoa. Vakuuttaa, että Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä. Jos joku kaikista Pyhän hengen vakuutteluista huolimatta ei sittenkään halua ottaa Jeesusta vastaan, Hän on käytännössä pelastuksen ulkopuolella, eikä voi saada syntejään anteeksi. Tällöin ihminen torjuu luotaan ainoan auttajan, ainoan, joka voi hänet pelastaa. Jokainen, joka on ottanut Jeesuksen vastaan eli tullut uskoon, saa puolestaan vakuuttua siitä, että kaikki hänen syntinsä on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä. Room. 8:1-2 ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

Kolmannessa luvussa kerrotaan vielä Jeesuksen äidin ja veljien saapumisesta tapaamaan Häntä. He pyytävät Jeesusta luokseen. Sen sijaan, että Jeesus oikopäätä näin toimisi, Hän antaa kuulijoille aihetta pohtia, ketkä kaikki todella ovat hänen äitinsä, sisarensa ja veljensä. Jeesuksen antama vastaus kuulostaa aluksi aika tylyltä, mutta on tarkemmin ajateltuna lohdullinen. Ihan jokainen, joka uskoo Jeesukseen, kuuluu Hänen perheväkeensä. Miten mahtavaa on saada kuulua Jeesuksen perheeseen!

Liisa