Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 37

Besalel valmisti kaikki pyhäkköteltan esineet. Vanhaa testamenttia lukiessa tällaiset ”luettelonomaiset” kohdat tulee helposti käytyä läpi aika nopeasti niiden syvällisempää merkitystä pohtimatta. Näiden jakeiden äärelle tarkemmin pysähtyessä on kuitenkin ollut mahtavaa huomata, miten tarkasti ja täydellisesti Jumala on kaiken suunnitellut, ja miten niin moni asia, yksityiskohtakin, Vanhassa testamentissa viittaa Jeesukseen. Pyhäkköteltan esineistöstä voi löytää monia mielenkiintoisia vertauskuvia. Tutkin tarkemmin, mitä näistä esineistä ja niiden vertauskuvista opetetaan. Kaikkein pyhin kuvaa taivasta, jossa Jeesus Kristus tälläkin hetkellä on. Kullattua liitonarkkua säilytettiin ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä, sovituksen paikassa, jonne vain ylipappi sai kerran vuodessa suurena sovituspäivänä mennä. Kerubien verhoaman kultaisen kansilevyn eli armoistuimen päälle, oli ylipapin tehtävänä vihmoa uhrieläimen verta sovituksen merkiksi. Liitonarkku on tehty täydestä kullasta ja on siten täydellinen, kuten Jeesuksen antama uhri on täydellinen. Pyhän esineistä seitsenhaarainen lampunjalka muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo. Samoin jokainen Jeesuksen seuraaja on valona maailmassa (Matt. 5: 14-16). Uhrileipäalttari puolestaan muistuttaa, että Jeesus on elämänleipä. Suitsutusalttari ja suitsuttaminen kuvaavat rukouksia, jotka nousevat Jumalan puoleen. Rukoileminen onkin tärkeää niin yhdessä esim. seurakunnan kokoontumisissa ja jumalanpalveluksissa kuin yksityisesti omassa hiljaisuudessa ja rauhassa. Hyvä on myös muistaa, että Jeesus rukoilee jatkuvasti puolestamme.

Mark. 2

Markuksen toinen luku alkaa kertomuksella, jossa Jeesus parantaa halvaantuneen. Jeesus on sisällä talossa. Pihalla, talon ulkopuolella, ihmiset tungeksivat ja haluavat päästä Jeesuksen luokse. Paikalle tuodaan myös halvaantunut mies, jonka ystävät osoittavat suurta kekseliäisyyttä ja uskoa. He tietävät, että Jeesus voi auttaa ja purkavat jopa talon katon, jotta voivat laskea ystävänsä Jeesuksen eteen. Näin mekin saamme rukouksessa kantaa läheisiämme Jeesuksen luokse luottaen ja tietäen, että Jeesus haluaa ja voi auttaa. Hän voi pelastaa, antaa synnit anteeksi ja parantaa. Näin tapahtuu myös kertomuksen halvaantuneelle. Jeesus antaa hänen syntinsä anteeksi ja parantaa hänet. Paikalla olevat fariseukset kuitenkin tyrmistyvät; eihän kukaan muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Ei toki voikaan, ja tämä Jeesuksen teko onkin yksi osoitus siitä, että Hän todella on Jumala.

Jeesus kutsuu seuraajakseen tullimies Leevin (tunnetaan myös nimellä Matteus) ja kohta ollaankin jo aterioimassa hänen kodissaan. Jeesuksen ja opetuslasten kanssa aterioi monta publikaania ja syntistä. Jeesus ei kulkenut palatseissa, ihmisten silmissä korkea-arvoisten joukossa, vaan tavallisen kansan keskellä, usein juuri niiden, joita muut eivät pitäneet minään. Meillä on suuri Jumala, joka tulee lähelle pientä ihmistä, vähäisintäkin. Ja toisaalta, me tarvitsemme Jeesusta juuri siksi, ettemme voi mitenkään omin ansioin olla kelvollisia Jumalalle.

Toinen luku jatkuu kysymyksellä paastosta. Fariseukset ihmettelevät, mikseivät Jeesuksen opetuslapset paastoa. Paasto on usein liitetty murheeseen, eikä opetuslapsilla tokikaan ollut aihetta suruun, kun Jeesus vielä oli heidän kanssaan. Myöhemmin he kyllä sitten joutuivat paastoamaan. Jeesus kertoo myös vertaukset paikan ompelemisesta vanhaan viittaan ja uuden viinin laskemisesta vanhoihin nahkaleileihin. Näiden vertausten on tulkittu viittaavan Jeesukseen itseensä. Hän ei sovi vanhoihin kaavoihin, vaan on jotain aivan uutta. Tästä nousi mieleeni evankeliumin vieminen uuteen paikkaan sellaiselle kansalle tai heimolle, joka ei ole sitä vielä koskaan kuullut. Jeesusta ei voi sellaisenaan sovittaa minkään vanhan uskomusrakennelman pohjalle, ikään kuin yhdeksi jumalaksi muiden jumalien joukkoon, vaan Hän on jotain aivan uutta ja erityistä. Jotain sellaista ainutlaatuista, joka muuttaa elämän kokonaisvaltaisesti ja täydellisesti. Haaste onkin siinä, että vanhasta, tutusta ja turvallisesta luopuminen on ihmiselle usein pelottavaa ja siitä haluttaisiin pitää kiinni. Samalla pitäisi muistaa kontekstuaalisuus. Miten kertoa Jeesuksesta siten, että se puhuttelee juuri kyseistä kuulijakuntaa ja istuu heidän kulttuuriinsa?

Toisen luvun lopussa on vielä puhetta sapatista ja Jeesuksesta sapatin herrana. Fariseukset ovat jälleen tarkkailemassa Jeesuksen toimintaa saadakseen Hänet kiinni jostakin, mistä voisivat Häntä syyttää. Tällä kertaa tartutaan kysymykseen oikeanlaisesta sapatin vietosta. Jeesuksen antama vastaus fariseuksille on puhutteleva. Lepopäivä on tarkoitettu ihmisen virvoittumista varten, eikä siksi, että siitä tulisi ihmiselle suorite. Lepopäivänä saa tehdä Jumalan tahdon mukaisia asioita ja viimekädessä yksin Jumala voi määritellä, mikä on oikeaa lepopäivän viettoa.

Liisa

2. Moos. 36

Pyhäkköteltan rakentaminen aloitetaan. Kaikkia tarvikkeita on tuotu tarpeeksi ja jopa yli tarpeen. Vastuut on jaettu ja jokainen tietää oman tehtävänsä. Työntekijät Pyhän Hengen ohjauksessa aloittavat työnsä. Pyhäkköteltan valmistumisen kuvausta lukiessa voi vain ihmetellä, kuinka ihmeellisesti Jumala on kaiken suunnitellut ja miten taitavasti työntekijät tehtävistään suoriutuvat. Yhteistyö on voimaa. Voisiko seurakuntien (väsyneitä) työntekijöitä auttaa vastuun jakaminen ja seurakuntalaisten valtuuttaminen hoitamaan erilaisia tehtäviä? Jos tiimissä on riittävästi jäseniä, kukaan ei kuormitu liikaa, eikä palvelemisesta tule ikävää velvollisuutta.

Mark. 1

Kuka se Markus on? Oliko se Jeesuksen opetuslapsi? No ei ollut. Kuka sitten? En tiedä, mutta katsotaan. Kirkon perimätiedon mukaan evankeliumin kirjoittaja Markus on toiminut apostoli Pietarin lähetysmatkoilla mukana tulkkina ja kirjannut kuulemansa asiat muistiin. Siten hänen uskotaan saaneen tietonsa suoraan silminnäkijältä. Kulkipa hän myös Paavalin ja Barnabaksen mukana, joutui välirikkoon Paavalin kanssa, mutta myöhemmin välit mitä ilmeisimmin korjaantuivat. Evankeliumin kirjoittamisen ajankohdasta on erilaisia mielipiteitä, mutta yleisesti sen uskotaan syntyneen noin 60 jKr. tienoilla. Evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu pääasiassa ei-juutalaisille. Siinä on vain vähän viittauksia Vanhaan testamenttiin ja siinä selostetaan juutalaisten tapoja, joita ei tietenkään juutalaisille olisi tarvinnut selittää. Markuksen evankeliumi on evankeliumikirjoista lyhyin ja jo ensimmäisiä lukuja lukiessani huomasin, että yhteen lukuun on saatu mahtumaan paljon asiaa. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja välillä on vaikea pysyä kartalla siitä, kuinka paljon aikaa eri tapahtumien välillä on ollut.

Evankeliumin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta alkaa kertomuksella Johannes Kastajasta. Johannes ei korottanut itseään vaan Jeesusta. Myös silloin kun me julistamme tai opetamme, on tärkeää jättäytyä itse taka-alalle ja antaa Pyhän Hengen kirkastaa Kristusta, jotta katseet kääntyisivät Jeesukseen, ei meihin.

Jeesuksen julkinen työ alkaa, kun Johannes kastaa Jeesuksen. Kastetapahtumassa tulee esiin Jumalan kolminaisuus; läsnä ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jo pian kasteen jälkeen Jeesus joutuu ensimmäisiin koetuksiin autiomaahan. Raamattu kertoo, että Henki ajoi Hänet sinne. Yksin Jeesus ei kuitenkaan ollut, vaan Hän sai kokea suojelusta ja varjelusta palvelevien enkelien kautta. Tämänkaltainen tapahtumien kulku ei ole Jeesuksen seuraajillekaan vierasta. Monesti silloin, kun Jumala kutsuu työhönsä, Hän voi sallia erilaisia koetuksia, joiden kautta Hän vahvistaa ja valmistaa tuleviin tehtäviin. Yksin Jumala ei omiaan kuitenkaan koskaan jätä, vaan on Hengessään läsnä ja valmistaa aina myös ulospääsyn kaikista koettelemuksista.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa ja Hänen julistuksensa pääsisältö oli: kääntykää pois pahoilta teiltänne ja uskokaa evankeliumi. Luvussa kerrotaan Jeesuksen seuraajien kutsumisesta. Nämä aivan tavalliset miehet ottivat kutsun vastaan ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Tämä on aina puhuttelevaa. Jeesus ei kutsunut viisaita kirjanoppineita vaan tavallisia ihmisiä, jotka useita kertoja erehtyivätkin, kuten Raamatusta voimme lukea. Tärkeintä oli halu seurata Jeesusta ja olla Hänen lähellään. Saamme antaa Jeesukselle itsemme ja sen mitä meillä on. Muuta Hän ei meiltä odotakaan. Tästä tulee mieleeni eräs raamatunkohta, joka löytyy Miika 6:8 ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.”

 Markus kertoo Jeesuksen opettaneen synagogassa niin kuin se, jolla on valta. Synagogassa tapahtuu myös ihmeteko, jossa Jeesus karkottaa pahan hengen. Jeesuksen edessä kaikki pimeys joutuu väistymään, pakenemaan ja piiloutumaan. Jeesuksen nimessä ja veressä on voima yhä tänäänkin. Pahuuden henkivaltoja ei tarvitse pelätä, sillä meillä on Kaikkivaltias Jeesus Kristus.

Markus kertoo Jeesuksen parantaneen myös mm. Pietarin anopin sekä monia muita sairauksien ja riivaajien vaivaamia. Näiden tapahtumien jälkeen Jeesuksesta tulikin kuuluisa. Ihmiset kaikkialta tulivat Hänen luokseen. Ahdistetut, monien huolien vaivaamat ihmiset ymmärsivät, että Jeesuksen luota löytyy pelastus. Parissa tuhannessa vuodessa ihmiset eivät ole muuttuneet miksikään. Ne, jotka eivät vielä Jeesusta tunne, kantavat sydämessään samaa levottomuutta, johon vastauksena on vain Kristus. Viime vuosien aikana olen yhä enemmän miettinyt, vastataanko kirkoissa enää tähän ihmisen perimmäiseen hätään. Mitä heille julistetaan? Ehkä olisi hyvä palata jälleen perusasioiden äärelle: ”kääntykää pois pahoilta teiltänne ja uskokaa evankeliumi.”

Markuksen ensimmäisessä luvussa ajatusta herättää myös Jeesuksen hakeutuminen hiljaisuuteen Isänsä läsnäoloon. Samoin mekin tarvitsemme näitä hiljaisia, rauhallisia hetkiä yhdessä Isän kanssa.

Liisa

2. Moos. 35

Mooses antoi kansalle Herran ohjeen mukaan sapattikäskyn, joka sekin liiton uudistamisen myötä uudistettiin. Viikon seitsemäntenä päivänä vietetään pyhää sapattia, joka on pyhitetty Herran levon päiväksi. On hyvä muistaa, että Herra määräsi sapatin ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten, kuten Jeesuskin meitä muistuttaa. Tarkoitus on, että jokaiselle ihmiselle voitaisiin taata oikeus ja mahdollisuus lepoon. Käsky vaikuttaa varsin ehdottomalta, sillä jakeessa kaksi mainitaan, että jokainen käskyn rikkonut on surmattava. Voisiko takana olla ajatus, että ilman ehdottomuutta, ihmiset alkavat helposti luistaa siitä. Asia jäi vaivaamaan mieltä ja katsoin, miten viisaammat ovat tätä raamatunkohtaa tulkinneet. Asiaa on selitetty siten, että sapattikäsky liittyy siihen liittoon, jonka Jumala Mooseksen kanssa edellisessä luvussa uudisti. Tästä taas voi kuljettaa ajatukset Jumalan tekemään uuteen liittoon, jossa pelastus on yksin Jeesuksessa. Tähänkin liittoon sisältyy ehdottomuus ja sen rikkomisesta eli sen ulkopuolelle jäämisestä seuraa kuolema. Jumala on ehdoton ja hyvä niin, koska silloin Hänen sanaansa voi luottaa.

Sapattikäskyn lisäksi Mooses kehottaa antamaan uhrilahjat Jumalalle pyhäkkötelttaa eli ilmestysmajaa varten. Lahjojen antamisen mainittiin olevan vapaaehtoista. Tästä tuli mieleeni Paavalin kehotukset toisessa korinttolaiskirjeessä: Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2.Kor. 9:7). Edelleen Jumala haluaa meidän antavan omastamme Hänen valtakuntansa hyväksi vapaaehtoisesti iloisin sydämin. Ilmestysmajan ja sen rekvisiitan rakentamiseen tarvittavat lahjat koskivat materian lisäksi myös ihmisten erilaisia taitoja. Seurakunnassakin kukin voi antaa omastaan yhteiseksi hyväksi. Jumala on antanut itse kullekin omanlaisensa lahjat, jotka on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Jumala varmistaa, että Hänen antamaansa tehtävään löytyy tekijät. Näin jokainen voi palvella omalla paikallaan ja niissä tehtävissä, jotka hänelle parhaiten sopivat. Yhdessä toimiminen ja vastuunjakaminen seurakunnissa on tärkeää. Palveleminen tuo ihmiselle iloa.

Apt. 28

Edellisessä luvussa Paavalin merimatka meinasi monin eri tavoin epäonnistua milloin laivan uppoamiseen, milloin Paavalin surmaamiseen. Nyt miehistö on pelastautunut Maltan saarelle, eivätkä vaikeudet tähän loppuneet. Paavalin pääsy Roomaan meinasi jälleen estyä, kun käärme iski kiinni Paavalin käteen. Käärme ei kuitenkaan pystynyt Paavalia vahingoittamaan, koska Jumala ei sallinut sitä. Paholaisen rynnistykset eivät edelleenkään tuottaneet sen toivomaa tulosta, koska Jumala oli päättänyt toisin. Saarella Paavalille tarjoutui vieläpä tilaisuus parantaa saaren johtavan miehen isä ja muitakin saaren asukkaita. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ihmein ja tunnusteoin, ja mistä tietää, vaikka saarella olisi alkanut suuri herätys ja sinne olisi syntynyt saaren ensimmäinen kristillinen seurakunta. Tästä Raamattu ei meille kuitenkaan kerro. Ajattelen, että Jumala halusi ja pystyi varmasti kääntämään ikävältä kuulostaneen haaksirikon monen ihmisen parhaaksi ja pelastukseksi. Saaren asukkaat suhtautuivat hädässä oleviin ystävällisesti ja halusivat auttaa heitä. Tällainen lähimmäisenrakkaus on aina puhuttelevaa.

Kolmen kuukauden kuluttua Paavalin merimatka jatkui ja hän pääsee viimein perille Roomaan. Paavali halusi kutsua juutalaiset johtomiehet koolle, julistaa heille evankeliumia ja todistaa Jumalan valtakunnasta vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin. Roomassa sanomaan suhtauduttiin samoin kuin muuallakin. Sanoma sai toiset vakuuttuneiksi, mutta toiset eivät halunneet uskoa. Roomassakin Paavali halusi siis ensimmäisenä julistaa evankeliumia juutalaisille. Valtaosan heistä torjuttua sen, kuten muuallakin, Paavali totesi Jumalan pelastussanoman kulkeutuvan pakanoille, jotka kuulevat ja ottavat sen vastaan. Tämä evankeliumin julistustyö niin juutalaisille kuin pakanoillekin on edelleen kesken ja siihen jokainen kristitty on kutsuttu mukaan.

Liisa