Kategoria: Luemme Raamattua

Joos. 23

Joh. 14

Johanneksen evankeliumin neljästoista luku pitää sisällään Jeesuksen kuuluisan jäähyväispuheen. Keskeisiä teemoja ovat mm. kolminaisuus, Jeesuksen toinen tuleminen sekä Jeesuksen kuoleman jälkeen elävien kristittyjen rohkaiseminen. Tänään mieleni takertui yksityiskohtaan, jonka olemassaolosta jokainen on taatusti varsin tietoinen, mutta jota en ainakaan itse ole pysähtynyt sen tarkemmin miettimään. Puhuessaan siitä, kuinka Hän menee valmistamaan opetuslapsille asuinsijaa, Jeesus sanoo, että ”minun Isäni kodissa on monta huonetta”. Mitähän tämä tarkoittaa? Jeesus puhuu samassa yhteydessä siitä, miten meidän ei tarvitse olla levottomia: voisiko kyse olla siitä, että Jeesus rohkaisee meitä ajattelemaan konkreettisesti, että Taivaassa kaikki on lopulta hyvin, ja että sinne mahtuvat aivan kaikki, ketkä sinne haluavat? Jos ajattelemme tilannetta, jossa Jeesus on poistumassa ihmisten keskuudesta, voimme varmasti uskoa, että jotkut ovat olleet peloissaan siitä, että nyt emme ainakaan enää voita ketään puolellemme tai kykene seuraamaan Jumalan tahtoa. Voisimmeko ajatella, että tässä tilanteessa Jeesuksen sanat ”minun Isäni kodissa on monta huonetta”, viittaisivat siihen, että vaikka Hän on poissa, Hän ei taatusti tee yhtään vähemmän työtä kuin maan päällä ollessaan? Ja että aivan jokaiselle, joka vähänkin uskoo, on varattuna Isän luona huone?

Esteri

Hei kaikille! Esteri tässä aloittelee uutta viikkoa. Haluan heti alkuun sanoa tärkeän asian. Olen tähän asti pystynyt pitämään kiinni siitä, että kirjoitan vastuuviikoillani sekä Vanhan että Uuden testamentin kohdista. Nyt kuitenkin valitettavasti jouduin myöntämään itselleni, etten ehdi paneutua tehtävään riittävästi pitääkseni tutusta tavasta kiinni. Niinpä kommentoin tällä viikolla ainoastaan Uuden testamentin tekstit, mutta rohkaisen kaikkia lukemaan ehdottomasti myös Vanhan testamentin tekstejä. Molemmat ovat tärkeitä, tämä ei ole missään tapauksessa väheksymistä Vanhan testamentin suuntaan!

Joos. 22

Joh. 13

Päivän Uuden testamentin kohdassa kerrotaan ainutlaatuisesta ja kauniista tapahtumasta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalat. Jeesus toteaa täysin suoraan, että tämä on meille esimerkkinä siitä, miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Ihminen on taipuvainen haluamaan mainetta ja vaikutusvaltaa, ja usein näitä saatuaan ihminen haluaa orjuuttaa ja alistaa muita. Tästä esimerkkinä voisi olla esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhde tai väärinymmärretty ajatus siitä, että miehen vastuu perheessä oikeuttaisi kohtelemaan vaimoa huonosti. Jeesus pistää tälle täyden stopin: todellista johtajuutta ja lähimmäisyyttä on se, että rakastaa, uhrautuu ja kantaa vastuun. Tätä täydentävät Jeesuksen sanat jakeissa 34-35: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Näihin raameihin ei mahdu millään tapaa se, että hyväksikäyttää muita oman asemansa pönkittämiseksi. Kristityn tehtävä on olla kuin Kristus itse ja rakastaa niin, että tekee sitten vaikka vähän likaisiakin töitä pitääkseen muista huolta.

Esteri

Joos. 21

Joh. 12

Tässä luvussa ollaan jo lähellä pääsiäisjuhlia ja Jeesuksen kuolemaa. Luvun alussa kerrotaan siitä, miten Lasaruksen ja Martan sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat hänen hautaamistaan varten. 

Betaniassa asuneet sisarukset olivat Jeesukselle hyvin läheisiä. He olivat paikalla, kun toinen kyläläinen, spitaalia sairastanut Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle, Matteus 26:6-13. Maria otti esille nardusöljypullonsa, joka oli erittäin arvokas. Sen hinta oli vuoden palkka eli karkeasti arvioiden jopa 30 000 euroa meidän aikaamme verrattuna. Oliko se hänen sijoituksensa eläkepäiviä varten? Yksi tippakin olisi ollut arvokas, mutta Maria tuhlasi Jeesukseen koko pullon. Päivän luvussa Juudas paheksui asiaa, mutta Matteuksen vastaavassa kohdassa kerrotaan kaikkien opetuslasten paheksuneen Marian tekoa. 

Opetuslapset ajattelivat, että rahan olisi voinut käyttää paremmin, esim. avustamalla köyhiä. Betanian Maria halusi kunnioittaa Jeesusta tällä teollaan. Jeesus hyväksyi sen. Ymmärrän tämän tapahtuman puhuvan meille siitä, mikä on keskeistä suhteessamme Jeesukseen. On tärkeää tehdä asioita Jeesukselle, mutta on tärkeää myös palvoa Häntä. Itse asiassa palvonta ja ylistys varustavat meitä myös käytännön palveluun. Ei ole tuhlausta käyttää aikaa yhteisissä kokoontumisissa ylistyslaulujen laulamiseen. Se on olennainen osa yhteisiä kokoontumisiamme. 

Mika