Kategoria: Luemme Raamattua

Joos. 20

Joh. 11

Evankeliumeissa on kolme tapausta, joissa Jeesus herätti ihmisen kuolleista: Jairoksen tytär, Nainin lesken ainoa poika ja Lasarus. Lasaruksen herättäminen kerrotaan kaikkein laajimmin ja se vaikuttaa järisyttävältä ihmeeltä, sillä Lasarus oli ollut kuolleena jo neljättä päivää. Lasarus ja tämän siskot olivat Jeesukselle erityisen läheisiä ihmisiä. Jeesus liikuttui ja itki nähdessään ihmisten surun ja kaipauksen. 

Jeesus sanoi Lasaruksen haudalla tärkeät sanat: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” 10:25-26. 

Nuo jakeet ovat meille hyvin keskeisiä sen takia, että kuolema on suurin vihollisemme. Jeesus ei herättänyt kovin monia kuolleista, mutta kaikki tapaukset ovat merkkejä siitä, että Jeesuksella on valta kuoleman yli. Ne muistuttavat siitä, että kerran kaikki herätetään kuolleista, eikä kuolemaa ole enää sen jälkeen. Jeesuksen oma ristinkuolema ja ylösnousemus olivat hetkiä, jotka muuttivat käsityksemme kuolemasta. Kuolema on voitettu! Jeesus ei tullut vain tätä elämää varten, vaan Hän antaa iankaikkisen elämän ja toivon jälleennäkemisestä.

Mika

Joos. 19

Joh. 10

Johanneksen evankeliumissa korostuu kysymys siitä, kuka Jeesus on. Tässä luvussa juutalaiset piirittivät Jeesuksen temppelissä ja tiukkasivat häneltä, että onko hän Messias. Jeesus oli sanonut ennen tätä tilannetta kahdesti suoraan olevansa Messias, mutta hän lausui asian niissä tilanteissa yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sykarin kaivolla naiselle, Joh 4:26: “Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  Ja sokeana syntyneelle parantumisen jälkeen, Joh 9:37: “Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” Tässä Johanneksen luvussa asia tuli kyllä ilmi hyvin suoraan: “minä ja Isä olemme yhtä”, 10:30.

Jeesus ilmaisi oman asemansa Isän lähettämänä Messiaana itse asiassa monella tavalla. Hän oli julistanut syntejä anteeksi Jumalan valtuuksilla, Hän oli sanonut olevansa maailman valo (8:12) ja elämän leipä (6:35), tie Isän luokse (14:6). Juutalaisten johtajille asia ei kuitenkaan avautunut. Mutta Jeesukseen Jumalan Poikana uskoville asia oli ja on selvä ja heille kuuluvat suuret lupaukset. 

Näitä on esillä jakeissa 27-29. He tuntevat Jeesuksen (enemmän kuin tietää Jeesuksesta) ja kuulevat Hänen äänensä. Jeesus lupaa johdattaa heitä. He saavat ikuisen elämän. Tämä ei tarkoita vain ajan määrää, vaan myös elämän laatua. Saamme kokea syvää iloa ja kaipauksen täyttymystä Jeesuksen kanssa jo nyt ja ikuisesti. Kukaan ei voi riistää meitä Jeesuksen kädestä. Sama ajatus tulee ilmi myös jakeessa 10: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” 

Mika

Joos. 18

Joh. 9

Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Ei ole helppoa rukoilla parantumista tilanteessa, jossa sairauteen on jo totuttu. Päänsärky on paljon helpompi rukousaihe kuin syntymästä asti ollut sokeus. 

Oliko mies sokea syntiensä takia? Tämä oli iso kysymys. Edellisessä luvussa oli kyse suhtautumisesta syntiä tehneeseen naiseen, nyt on kysymys synnin ja sairauden suhteesta. Jopa opetuslapset kysyivät tätä Jeesukselta, 9:2. Ajatus oli opittu jo nuorena. Fariseukset sanoivat hyvin suoraan miehen olleen syntinen syntymästään saakka, 9:34. Jeesus sanoi, että kysymys oli väärin asetettu. Syntien tekemistä ja sairautta ei voi asettaa näin yksinkertaiseen syy- ja seuraussuhteeseen. Sokeus ei johtunut synneistä, vaan Jumalan tekojen piti tulla julki miehen elämässä. 

Meidän on hyvä muistaa tämä, sillä sama kysymys on herkästi mielessä sairauden keskellä. Yleisellä tasolla voimme todeta, että syntiinlankeemus on aiheuttanut paljon ikäviä seurauksia, sairaudet liittyvät tähän. Jollain tavalla ne ovat osa yhteistä taakkaa, jota kannamme syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta emme saa tehdä tästä liian yksioikoisia päätelmiä. Jos saisimme syntiemme mukaan, niin kukaan ei olisi terve. On luonnollisesti tilanteita, joissa kärsimme vääristä elämäntavoista. Jos ihminen juo liikaa, niin terveys ja perhe-elämä kärsivät siitä jne. 

Jeesus ei jäänyt keskustelemaan miehen sairauden taustoista sen enempää. Jeesus ei välittänyt siitäkään, että päivä oli sapatti. Sapatti oli juutalaisille erityinen päivä. Jeesus kohtasi miehen, joka tarvitsi apua. Jeesus sylkäisi maahan ja teki tahnaa, jota siveli miehen silmiin. Ja käski tämän peseytyä Siloan lammikossa. Ohje tuntuu erikoiselta, mutta niin Jeesus toimi siinä tilanteessa. Mies parantui. Ehkä tämä mies tarvitsi konkreettisen teon, että usko heräsi myös hänessä. 

Mika