Kun israelilaisilla ei ollut keskellään vahvaa johtajaa ja paimenta, he unohtivat hetkessä Jumalan ja korvasivat hänet omatekoisella kultaisella vasikalla (2. Moos. 32:1). Miten helppoa meidän onkaan hakea turvaa ja suuntaa omin käsin tehdyistä asioista!
”Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin.
Nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin.
Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää.
Me kylmin käymme sydämin, Laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat, Laps’ tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo,
veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.”
Sanat Mauno Isola 1930-luvun alussa, sävel Martti Turunen 1934
Voit halutessasi kuunnella tämän edelleen ajankohtaisen, ja iki-ihanan joululaulun vaikka Youtubesta:
- Me käymme joulun viettohon Johanna Iivanaisen laulamana: www.youtube.com/watch?v=pqHyrZ4BWcs
- Lauri Tähkän Me käymme joulun viettohon –versio: www.youtube.com/watch?v=TAr4Z-Qn7Tw
- Me käymme joulun viettohon klassisesti Seppo Ruohosen äänellä: www.youtube.com/watch?v=sC7OsE-U3DY
Jeesus, käännä katseemme ja sydämemme sinua kohti. Siunattua joulun aikaa!
Heli